Vain protestin rajalla voi kohdata Jumalan

Kuvitus: Vilma Myöhänen

Kallion kirkon portailla on kuhinaa. Keskiviikkona 18.8. sää on vuodenaikaan nähden syksyinen. Pappi ja taiteilija Kai Sadinmaa ja hänen tukijoukkonsa ovat lähdössä kulkemaan saman reitin kuin syyskuussa 2017, kun Sadinmaa odotti seuraamuksiaan samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä. Neljän vuoden matka huipentuu tänään, kun Sadinmaa ystävineen matkaa Kallion kirkolta Bulevardi 16 eteen odottamaan tuomiokapitulin päätöstä Sadinmaan erottamisesta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappisvirasta.

Tänään Sadinmaan erottamisen perusteena ovat hänen kannanottonsa, joissa kritisoidaan kirkon valtarakenteita. Sadinmaa on kehottanut seurakuntalaisia viettämään maallikkoehtoollista, kirkkoa päivittämään vanhurskauttamisoppinsa tulkinnan ja pappeja hylkäämään piispat hengellisinä kaitsijoina. Näiden julkilausumien taustalla on Sadinmaan näkemys siitä, että kirkon valtarakenteet halventavat rakkauden kaksoiskäskyä sekä kirkon perimmäistä teologiaa. 

Yksi Sadinmaan tukijoista on Tiina Kristoffersson. ”Me ystävystyimme Kain kanssa, kun eräs yhteinen kirjailijaystävämme esitteli meidät toisillemme. Olin tuolloin Kapsäkki-teatterin toiminnanjohtaja. Keväällä 2017 järjestin Vihdoin vihille -tapahtuman, johon pyysin Kaita vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja. Halusin tapahtumaan papin, joka ei ollut juuri silloin työsuhteessa, sillä en halunnut olla vastuussa mahdollisista seuraamuksista. Varmistelin myös Kailta pitkin prosessia, että onhan tämä ok hänelle. Kai pysyi silloin vakaana päätöksessään, ja pysyy edelleen.”

Syyskuussa 2017 Sadinmaa asettui tuomiokapitulin eteen jalkapuuhun odottamaan päätöstä, joka oli silloin vakava moite. Kävelemme nyt saman matkan, mutta tällä kertaa Sadinmaa on melko varma päivän tapahtumien lopputulemasta. Hän kertoo olevansa helpottunut, sillä aistii, että hänen taistelunsa kirkon valtarakenteita vastaan on viimein loppumassa. ”Kertaakaan en ole pappina levännyt, vaan tämä on ollut jatkuvaa taistelua instituutiota vastaan.”

Sadinmaan ystävä pastori ja kirjailija Olli Valtonen kävelee kanssamme läpi syksyisen Kallion. Hän on Sadinmaan kanssa eri mieltä monista asioista, ja on haastanut Sadinmaata myös julkisesti. Valtonen on kuitenkin paikalla tukemassa Sadinmaata, koska hänen mielestään piispan vallankäyttö on turhaa suuremman mysteerin edessä. Hänen mielestään kaikki ovat väärässä, ja on hölmöä rajata erimielisyyksissä sitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä.

Kai Sadinmaan performatiivisen teologian ydinsanoma on se, että kirkon tehtävä instituutiona on itsensä säilyttäminen, ja että institutionaalinen tehtävä peittää allensa Sadinmaan käsityksen kirkon perimmäisestä teologiasta, lähimmäisenrakkaudesta. Sadinmaa on tullut julkisuudessa tunnetuksi avioliittokysymyksen tiimoilta, mutta tämä on hänen mielestään vain oire pohjimmaisesta ongelmasta. Sadinmaan mielestä piispan vallan tulisi olla juridisen sijaan täysin seremoniallinen.

Kuvataiteilija Ilkka Sariola on myös tukemassa ystäväänsä ja on surullinen siitä, että Sadinmaa erotetaan. ”Kai on liekki, joka tänään sammutetaan. Väsyin itsekin pappina siihen, että jouduin työssäni jatkuvasti taistelemaan asioista, joiden luulisi olevan itsestäänselvyyksiä, kuten naisten kanssa työskentelyyn liittyvistä kysymyksistä.” Sariola luopui pappeudesta ja palasi työhönsä kuvataiteilijaksi. Hän sanoo kuitenkin näkevänsä kirkossa myös potentiaalia hakea keskusteluyhteyttä eri mieltä ajattelevien välillä. Tällainen yhteys on kuitenkin löydetty sellaistenkin pappien kanssa, jotka ovat Sariolan mielestä tehneet pahempiakin asioita kuin Sadinmaa.

Sadinmaa peräänkuuluttaa ihmisten kunnioittavaa kohtaamista ja keskinäistä yhteyttä. Kysyn, uskooko hän kirkon voivan rakentaa sisäistä yhteyttä vastakkainasettelun keskellä.

“Se juna on mennyt jo, ei se kuilu tule enää umpeutumaan. Kyllä avioliittokysymys tullaan ratkaisemaan, mutta se ei ole isoin ongelma kirkossa vaan se, että piispat ovat oikeassa, vaikka olisivatkin väärässä.”

Kävelemme Unioninkatua yliopiston ohitse. Millaisia terveisiä Sadinmaa haluaisi lähettää opiskelijoille, jotka miettivät, mahtuvatko he kirkon asettamaan muottiin? “Sanon, että älä missään nimessä ala papiks. Älä ikipäivänä. Se on mahdoton tehtävä. Puhutaan, että älä eroa kirkosta, koska vain sisältäpäin voi uudistaa. Mutta se on paskapuhetta. Jos yrität uudistaa kirkkoa sisältäpäin, pitää haastaa perustavia rakenteita. Sillon lähdet sieltä alta aikayksikön ulos, niinkuin mulle on nyt käymässä.”

Tapio Aaltonen on Sadinmaan pitkäaikainen ystävä ja entinen pappi hänkin. Päivän tapahtumista hän on sitä mieltä, että niillä on mahdollisuus määrittää kirkon eksistentiaalinen luonne pitkäksi aikaa. ”Kirkkoon hakeutuu töihin turvallisuushakuisia ihmisiä, joilla ei ole halua uudistaa tai haastaa kirkkoa. Mutta kutsumustahan ei ole pakko toteuttaa juuri kirkossa.” Aaltonen on itsekin toiminut pitkään pappina, mutta vaihtanut alaa yrityskonsultoinnin puolelle, jossa sanoo trendinä olevan teologien eettisen osaamisen arvostus. Aaltosen mielestä Sadinmaan erottamisessa on kyse enemmän luonnekysymyksistä, kuin opillisista kiistoista.

Sadinmaa on ottanut monessa otteessa yhteen Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalon kanssa. Erottamissyistä Sadinmaa on kuitenkin eri mieltä. Vaikkei hän kestänytkään katsoa läpi sormien piispa Teemu Laajasalon väärinkäytöksiä, ovat kirkon valtarakenteet suurin ristiriita hänen ja kirkon uskon välillä.

Odotamme tuomiokapitulin edessä yli kaksi tuntia. Kun tuomiokapitulin kokous viimein päättyy, ovesta tulee kirkkoherra Marja Heltelä. Sadinmaa kysyy Heltelältä, minkä päätöksen he tekivät. Heltelä vastaa vedoten julkisuuslakiin, ettei voi kertoa Sadinmaalle mitään ennenkuin kokouksen pöytäkirjat ovat valmistuneet ja julkaistu, mutta Heltelän olemuksesta on luettavissa jo tullut tuomio. Odotamme tuomiokapitulin aulassa, että pöytäkirjat valmistuvat. Sadinmaa pohdiskelee sitä, kuinka ei olisi pappisvihkimyksen 1994 saadessaan voinut uskoa, että asiat menevät näin. Eniten häntä surettaa se, ettei keskusteluyhteyttä tuomiokapitulin kanssa syntynyt. “Vaadin aikanaan keskustelua, jossa voisin kasvokkain kohdata nämä päätöksentekijät. Se evättiin ja perusteluna sille oli, että kun olen niin taitava kirjoittaja, että pitäisihän minun ymmärtää kirjoitettua tekstiä.”

Avaamme odotellessa kuohuviinipullon, sillä Sadinmaa sanoo päätöksen olevan juhlistamisen arvoinen, oli se mikä hyvänsä. Mitä Sadinmaa aikoo sitten seuraavaksi tehdä? “Tulee kysymykseen, että eroanko minä kirkosta. En ole päättänyt, enkä tule vielä tänään päättämään. Yks ero kerrallaan. Pitää vakavasti miettiä, mitä se mulle merkitsee. Minähän oon maallikko sitten. Voisin sitten alkaa vetämään maallikkomessuja ja jakamaan ehtoollista. Oon kehottanu ihmisiä jakamaan toisilleen ehtoollista, ehkä mun pitäis toimia sitten niin.”

Kokouksen sihteeri tulee lopulta ilmoittamaan pöytäkirjojen olevan valmiita. Sadinmaa on erotettu virastaan. 

Pöytäkirjassa lukee, että Sadinmaa ei ole osoittanut tuomiokapitulille tahtovansa pysyä kirkon tunnustuksessa. Kieltäytyykö hän sitten pysymästä tunnustuksessa? 

“Siinä, mitä kapituli vaatii, on kyse alistamisen rituaalista. Osoita minulle yksikin pappi, joka täysin parhaansa mukaan pysyy kirkon tunnustuksessa, niin minä syön hattuni. Tunnustus on vain symboli sille, että pitää sokeasti kumartaa kirkon auktoriteettia. Jos et tee sitä, niin ei oo edellytyksiä toimia pappina. Olen aina sanonut, että pysyn tunnustuksessa siinä määrin, kun se ilmaisee oikeaa uskoa. Mulle kiteytyy tunnustus siinä, että minä seuraan Nasaretilaisen Jeesusta, meni syteen tai saveen. En tiedä mitä Jeesus itse ajattelee, mutta koen tekeväni sitä nyt. Se tarkoittaa, että joudun vastakkainasetteluun kirkon instituution kanssa. Mun mielestä se on väistämätöntä, koska instituutiossa perimmiltään ihminen katoaa. Ihminen ei oo siinä tärkeä. Nyt kun ne erottaa minut, niin ne torjuu luotaan myös ne ihmiset, jotka on minun kautta kokeneet kristinuskon ja kirkon läheisenä asiana. Se on heille torjuva ele.”

Sadinmaa lahjoittaa liperinsä näyttelijä Lassi Alhorinteen koiralle, Bobikille, joka näyttelee Sadinmaan koiraa Sadinmaasta kertovassa 10 kohtausta kirkossa -näytelmässä. Pappiskirjansa hän teippaa tuomiokapitulin oveen yhdeksi esteeksi lisää kirkon byrokratian ja ihmisen välille.

Päätoimittaja | Artikkelit

Enja Seppänen on teologian ylioppilas, runoilija, tanssija, isosisko ja aktivisti. Kirjoittajana Enjan sydäntä lähellä ovat systeemiset ongelmat, naisten oikeudet sekä lähdeviitteiden merkitsemisen laiminlyönti.