Joensuu
Mannertuuli hajosi torin kulmaan
sinä makaat jäällä lasinsiruna
Kosiosuden kuopukset ilkosillaan,
varhaislatentit lapset, ohitsesi juoksevat
juoksevat,
juoksevat,
juoksevat,
jättäen kaiken kesken
Aikuiseksi kasvaessaan maalaavat sinua sinisellä
kerros kerrokselta anoen, miksi et äiti etäänny?
lävistä märkä ja kulmista vuoda
muista, kun olit punaiset hiukset ja viinilasin helähdys
Pala palalta kuluttivat aika ja sodat
Sinulle jäi vain marmoritorso
koteihinsa miehet vilahtivat pimeässä kuin rotat
surulliset, suostumusrosvot
Kipinäsi on nyt siellä, laitettu visusti talteen
Ehkä se lämmittää jotain muuta joskus edelleen
Nyt vaihtuvista pelloista heijastuva valo leikkaa kirjan sivun
sivusta puhkeaa hiirenkorvaa ja keväästä kostuu
Haluatko nähdä: tässä on kuva lapsestasi,
luunsa laulaen ja jalat paljaana lonkkaluihin asti
Enja Seppänen
Joskus hukassa kompassi o
Muista laupeus, kompassio
toteuta toverillinen invokaatio
hoivaa holistisesti kuin kiropraktikko
Jos paksuna paavina pidät kuuriaa
ja frendis murehtii lääkekuuriaa
oot julkkispappi tai Palkkis-Juppi
sullo nakatappi, moras oitis tuppii
Ei oo koiraa karmoihin katsominen
joudutaan turvautuu brahmakäpälään
ortodoksitosiinin lappominen
salli uskomattomaankin räkälään
Tää on ekumeniaa, pohdin vaaran aikaa
Magmalan Maria, hottii laavan taikaa
polttavia tunteita kovan kuoren alta
valkkaa yhteys sijasta huolen ja vallan
@teologiameemit