Lontoo on bipolaarinen kaupunki, jossa ulkomaalaisia kohdellaan ulkomaalaisina ja vuokra- ja energiakriisit ovat tehneet suurkaupungin asuntomarkkinoista täydellisen hullunmyllyn. Samalla kun yksikerroksisista ikkunoista (jos on tarpeeksi onnekas saadakseen ikkunallisen huoneen) vuotaa sisään kosteutta, ihmiset hamstraavat halpoja kahvila- ja kuntosalijäsenyyksiä siirtääkseen energiankulutuksensa pois kodin piiristä. Niissä harvoissa asuntonäytöissä, jotka eivät ole olleet huijauksia, jonot ovat olleet kadulle asti ja lopullinen vuokra määräytyy sen mukaan, kuka tarjoaa eniten käteisennakkoa.
Toisaalta tämä on kaupunki, jossa ruskaisissa puistoissa maailman kilteimmät koirat kulkevat vapaana ja monikulttuurinen kansa nauttii iltapäiväteetä termospulloistaan. Arkkitehtuuri, jota ihmiset tulevat ihastelemaan ympäri maailmaa on arkipäivää ja on vaikeaa olla romantisoimatta suurkaupunkielämää kun kävelee Thamesin rantaa Strand -kampukselle tai Lambethiin tanssitunnille. Iloiset turistit tanssivat kaduilla katusoittajien tahtiin ja kaupungin valot tekevät Lontoosta maailman kauneimman kaupungin yölläkin.
Vaikka lontoolaisille tyypillinen vaurauden esittely köyhien kustannuksella tuntuukin luotaantyöntävältä vaatimattomalle suomalaiselle, niin en valita siitä että museot täällä ovat lähtökohtaisesti maksuttomia. Luentojen välillä voi helposti kävellä National Galleryyn tai Tate Moderniin ihastelemaan kallisarvoisia taideaarteita.
Mitä opintoihin tulee, KCL on oikea paikka haasteita kaipaavalle. Olen valinnut filosofiapainotteisia kursseja, ja luennoilla ja seminaareissa tuntuu, että filosofia ei ole pelkästään artikkeleita ja vanhoja tekstejä, vaan myös keskustelua, verbaalista argumentointia ja elävää elämää modernissa maailmassa. Seminaareissa on maksimissaan viisi opiskelijaa ryhmässä, mikä tuntuu virkistävältä massaluentojen ja kahden vuoden etäopiskelun jälkeen.
Vaihtomahdollisuus onkin valtava etuoikeus, ja kannustan kaikkia teologeja hyödyntämään sen. Elämä Helsingissä odottaa kyllä!
Enja Seppänen oli Kyyhkysen päätoimittaja vuonna 2021. Hän on teologian kandidaatti, runoilija, tanssija ja isosisko. Kirjoittajana Enjan sydäntä lähellä ovat systeemiset ongelmat, naisten oikeudet sekä lähdeviitteiden merkitsemisen laiminlyönti.
