Politiikka ei ole vain ykkösiä ja nollia

Minun fuksivuotenani syksyllä 2018 menin ensimmäisessä periodissa uskontotieteen perusteet -kurssin luennolle Metsätalon saliin numero yksi, jossa olin viettävä vuosien saatossa vielä monia tunteja. Kurssin luennoitsija oli varsinainen vitsiniekka. Luennolla keskusteltiin suomalaisesta kulttuurista, ja sille ominaisista ”pyhistä” asioista. Luennoitsija murjaisi vitsin siitä, että suomalaiseen kulttuuriperintöön kuuluvat olennaisesti viina, kirves ja hanki. Minusta tuntui, että olin salissa ainoa, joka ei nauranut. 

Yliopistossa on monia seikkoja, jotka antavat hiljaisesti ymmärtää, ketkä sinne kuuluvat ja ketkä eivät. Asioita, jotka tekevät ihmissuhteiden muodostamisesta ja arjesta hieman uuvuttavampaa niille, joiden on mahdotonta nauraa perhesurmille tai sille, kuinka suuri trauma on se, että on pakotettu lapsena golfaamaan. Mielestäni kaikelle saa nauraa, mutta huumorin käyttäjän tulisi myös tunnistaa valta-asemansa. Tämän lisäksi on myös loputtomasti krumeluureja, sosiaalisia kommervenkkejä ja sanattomia sopimuksia, jotka tekevät yliopiston ovesta raskaamman toisille. 

Sama pätee yhteiskunnalliseen keskusteluun. Julkiseen keskusteluun osallistuminen altistaa erityisesti nuoria naisia henkeen ja terveyteen kohdistuville uhkauksille ja valtavalle psyykkiselle stressille. Politiikka on erilaisia näkemyksiä, jotka pyritään huomioimaan päätöksenteossa. Politiikka on sanoja, numeroita ja tunne osallisuudesta. Kunnioittava dialogi on sitä, että keskustelusta tehdään turvallinen kaikille. Se on vallasta luopumista hetkeksi, jotta hyvä elämä olisi mahdollista mahdollisimman monille. 

Minä rakastan kirjoittamista. Ajatusten muodostaminen sanoiksi mahdollistaa osallistumisen keskusteluun. Kirjoittaessa on tilaa tuntea ja pohtia keskeytyksettä. Tässä numerossa on julkaistu pohtivia, syvällisiä ja avoimia keskustelunavauksia politiikasta teologian linssejen lävitse. Tiedon tarjoamisen lisäksi ne herättävät tunteita, sillä tiedon on tarkoituskin tuntua. 

Päätoimittaja | Artikkelit

Enja Seppänen on teologian ylioppilas, runoilija, tanssija, isosisko ja aktivisti. Kirjoittajana Enjan sydäntä lähellä ovat systeemiset ongelmat, naisten oikeudet sekä lähdeviitteiden merkitsemisen laiminlyönti.