Lemminkäisen Temppelissä

Karismaattinen opas Ior Bock, muinaissuomalaisen mahtisuvun viimeinen vesa, alkoi vuonna 1984 kertoa tarinaa, joka johdatti Kyypelinvuorelle ja veden alle kätketyn Lemminkäisen temppelin sisäänkäynnille. Itse temppeliä ei tarvitse etsiä, sillä se ei koskaan ollut hukassa. Nyt on vesi jälleen poissa ja tie auki ihmisen käydä.

Gumbostrand, Sipoo. Vainuddintie ohittaa Temppelin vain metrien päästä. Mercedes-Benzin keula on jo lipua ohi, kun paikalla aiemmin käynyt ystäväni huutaa pysähtymään. Nousemme autosta , ja katson temppelin sisäänkäyntiä merkitseviä kivijärkäleitä. Olen lähes ensimmäistä kertaa eläissäni yli tuhatvuotisen temppelin suulla.

Harmaa, kostea sää korostaa valtavien kivipaasien ankaruutta ja luonnottomuutta. Akankivi, Aurinkokivi, sileäksi hioutunut peruskallio. Ior Bockin tarujen myyttinen Kyypelinvuori. Paikka, jonka legendaa seuratessaan useat ovat menettäneet järkensä, omaisuutensa, ja jotkut, kuten Ior-vainaa, lopulta jopa henkensä.

Sisäänkäynniltä on useiden vuosien työllä kaivettu sivuun suuri määrä kivi- ja maa-ainesta. Viimeksi kuluneena kesänä myös sisäänkäynnin sinetöivä vesimassa on valutettu jälleen mereen. Nyt näyttää kuin temppelin suuaukolle johtaisi leveä, sileän kivinen tie.

Hieman yli tuhat vuotta sitten, vuonna 987 paavin joukot tunkeutuivat miekkoineen Suomeen. Bockin suvun esivanhemmat, muinaisen viisauden ja rikkauden vartijat sinetöivät aarteensa Lemminkäisen temppeliin, ja sisäänkäynti peitettiin maalla ja vedellä. Muinaisajoista kertova viisauden siemen kätkettiin suvun perimätiedon haltuun, ja tarina temppelistä siirtyi sukupolvelta toiselle, kunnes tuhannen vuoden aika olisi kulunut ja ihmiskunnan jälleen turvallista avata sen portit.

Kalliopintaan on piirtynyt selkeä raja paikkaan, missä ennen makasivat vesimassat pitäen tunkeilijat loitolla. Temppelin suuaukko yritettiin suuren mediahuomion saattelemana saada esiin jo tuhatvuotispäivän aattona. Lehdistölle paljastunut Iorin ja tämän seuraajien ahkera chillumin rassaus oli kuitenkin tuon ajan suomalaisessa mediamoraalin kentässä liikaa, ja kaivuuvälineitä ja työapua tarjonneet rakennusliikkeet vetäytyivät hankkeesta

Siirrymme jalkaisin vanhan vesirajan alle. Paikan päällä koen välittömästi mistä Bockin tarinat kumpuavat. Näissä kivissä on jotain toismaailmallista. Seurassani olevat kaksi ystävää arvelevat, etteivät kivet ole valuneet paikalle sattumalta.

Temppelin suulla seistessä tuntuu kuin todellisuus menisi hieman vinoon. Ehkä Bockin ja seuraajien käyttämät psykedeelit ovat pysyvästi vaikuttaneet paikan psykosfääriin. Todennäköisemmin tänne on kuitenkin tultu trippailemaan nimenomaan paikalla jääkaudesta asti vallinneen kummallisen auran ja voiman takia.

En epäile hetkeäkään, etteikö täällä olisi temppeliä tai vähintään muinaista uhripaikkaa. Tällaisen maaperästä ja luonnon arkkitehtuurista kumpuavan voiman luo on rakennettu pyhiä sijoja maailman sivu.

Laskeudumme alemmas, alas kivien varjoon. Kallio ei ole edes liukas.

Kuvittelen hetken itseni ihmiseksi, joka on tuhat tai kymmenen tuhatta vuotta sitten samonnut tälle samalle kallionaukeamalle, nähnyt valtavat paadet ja veden. Tuntenut toisen maailman henkäyksen poskellaan. Sukellan hirvittävän mustaan veteen, jonka kohdussa avautuu luola syvälle kallion sisään. Jos täällä on silloin ollut vettä.

Mielikuvitusrikas pikkupoika, joka raukeilla, loputtoman pitkillä kesähelteillä on saanut vaellella täällä, sukunsa mailla, on miettinyt temppelin suulla monta tarinaa ja leikkiä.

Akankivi tunnettiin myös sukujyrkkämänä, ättestupa, surmakivenä. Bockin suvun matriarkat kiipesivät kiven päälle vanhuuden heikkouden alkaessa ja leiskauttivat itsensä tuonelaan vapauttaakseen sukunsa taakasta.

Tähän kohtaa kallioperää Akka on mätkähtänyt.

Samanlaisia tarinoita löytyy myös Ruotsista. Ior Bock, alkujaan Bror Holger Svedlin, kuului suomenruotsalaiseen sukuun. Perheen vanha huvila sijaitsee pienen matkan päässä meren rannassa

Katson Aurinkokiveä alhaalta päin. Korkean, kiilamaisen obeliskin yläosassa on selkeä keltainen täplä, kuin eri kiviaineksesta koostunut. Tällä hetkellä se on maisemani vasemmassa yläkulmassa kuin lapsen piirtämä aurinko.

Matriarkka, Akka, kuoli kaatumalla kiveltä. Suvun patriarkka, Ukko, meni viimeisenä tekonaan kuolemaan sisälle temppeliin, jossa asettui omaan kammioonsa esteettisine aarteineen. Näin tehtiin jääkauden jälkeen kymmenia tuhansia vuosia aina kristinuskon tuloon saakka.

Temppelin alle, Kyypelinvuoren ja koko Uudenmaan alle ulottuvaan luolaan on kätketty muinaisten taideaarteiden lisäksi valtava määrä diamagneettista kultaa. Tuhat vuotta sitten Paavin joukkojen saapumisen edeltä temppeliin sinetöity aarre muutti maapallon rataa.

Joskus tänne olisi päässyt kompassin avulla. Pohjoisnapa, Pohjannapa sijaitsi aiemmin Helsingin päällä.

Nykyään paikalle opastaa Google Maps, joka neuvoo reitin, kun älypuhelimen puheentunnistukseen kuiskaa ”Lemminkäisen temppeli.”

Tietotekniikka tietenkin valehtelee. Sen osoittama paikka on todellisuudessa vasta sisäänkäynti.

Mikäli syvälle temppelin uumeniin kätketty kulta saadaan jaettua tasaisemmin, magneettinen napa palaa paikalleen ja maapallon akseli korjaantuu. Paluu paratiisiin. Hyvästi köyhyys, hyvästi ilmastonmuutos

Pimeys laskeutuu, astumme sisälle luolaan. Lemminkäisen temppeli, johon tuhanteen vuoteen ei astunut kukaan.

Ior rakasti kielipelejä. Lemminkäisen temppeli sijaitsee Kyypelinvuorella, joka sijaitsee Gumbostrandissa, joka sijaitsee Sipoossa, joka sijaitsee Uudellamaalla. Odin-maalla, Odinin maalla.

Vanhat voimat. Hel, Bock, i, Oden, Ra, Tor, Frej, Freja.

Sampo, Aino, Ukko, Akka, Lemminkäinen, Joutsen, Ilmarinen, Ilmatar. Samat tyypit.

Luolan sisällä kaikuu.

Odin-maan alla on 250 kilometriä leveä spiraalimainen luola, oikea Lemminkäisen temppeli, jonka ainoa nykyisin tunnettu sisäänkäynti sijaitsee Gumbostrandissa.

Etenemme pimeydessä vielä muutaman metrin, kunnes jäljellä oleva samea vesimassa estää etenemisemme.

Ior Bockin tarinat ovat viihdyttäneet monia ja ajaneet toisia hulluuteen. Luolan pimeydessä ja samean veden löyhkässä mietin hetken muusikko Petri Wallia, joka vain 26-vuotiaana hyppäsi kuolemaansa Töölön kirkon tornista.

Walli oli fanaattisen omistautunut Bockille. Kingston Wall -yhtyeen viimeiseksi jäänyt albumi III Tri-Logy on rakennettu Bockin saagan tiivistetyn ytimen ympärille. Nuori muusikko nieli Iorin kielipelit niin, että jakoi eduskuntatalon edessä ihmisille valkoista kasettia, jossa kerrottiin Suomen tulevaisuudesta temppelin avautumisen jälkeisenä ihmissuvun todistettuna alkukotina.

Otan valokuvia. Saako muinaisessa temppelissä kuvata? Tuntuu väärältä.

Bock itse tunnusti, ettei uskonut sukunsa tarinoiden totuusperään. Mahtavan tarinamaakarin tavoin Bockin perheen saagaa kuitenkin kerrottiin yhtä totena kuin Suomenlinnan opaskertomusta, teatterikoulun käyneen miehen rektiolla ja suuren vuohen karismalla.

Totuus ja Ior Bockin tarinat eivät asu samassa todellisuudessa. Kaikki kuulijat eivät kuitenkaan tätä sisäistäneet, ja Bock onnistui kietomaan mieleltään herkempiä ihmisiä pikkusormensa ympäri.

Bockin sukuperintöä ollut maaomaisuus Gumbostrandissa, mukaanlukien Lemminkäisen temppeli, kuuluu nykyään helsinkiläiselle joogakoululle, joka pelasti sen pakkohuutokaupasta. Bock itse oli aikansa johtavia joogeja.

Vielä kymmenen vuotta Ior Bockin kuoleman jälkeen ihmisiä saapuu eri puolilta maailmaa jatkamaan kaivauksia temppelillä. Puhelinpylvääseen on naulattu printti, jossa saksalainen mies kertoo kaivauksistaan ja diamagneettisesta kullasta. Toisessa veden kastelemassa printissä näkyy alkuaineiden jaksollinen järjestelmä.

Kaikki seuraajat eivät olleet enkeleitä. Vuonna 1999 Bock halvaantui pysyvästi erään heistä puukotettua miestä selkään

Hieman ennen kuolemaansa Petri Walli kirjoitti vihdoin ymmärtäneensä Bockin olevan itse piru – vain sarvet puuttuivat. Bock, pukki!

Ja liki samoilla sanoilla tekoaan perusteli Bockin avustajana työskennellyt intialaismies, joka Munkkivuoressa puukotti Bockin hengiltä kymmenen vuotta sitten. Syyntakeettomassa tilassa ollut tekijä oli vakuuttunut Bockin olevan paholainen.

Palaamme päivänvaloon ja vaellamme vielä kierroksen Kyypelinvuorella.

Vielä kotona vuoteellakin tunnen olevani kuin temppelillä, jossa todellisuuden seinä tuntui ohuemmalta.

Muistan käyntiäni Valamon luostariin, missä paikallinen palkattu opas esitteli minulle ikonin kehykseen kätkettyjä pyhäinjäännösrasioita.

Mistä rasioissa näkyvät hippuset ovat peräisin? Kenen tai minkä jäännöksiä nämä ovat, kysyin.

Opas alkoi selittää minulle hieman turhautuneella äänellä, aivan kuin kysymykseni olisi jotenkin, no, ei asiaton, mutta hölmö. Tulee ymmärtää, ettei pyhäinjäännös ole järjellä ymmärrettävä asia. Tärkeämpää on, että ne tuovat meidät kosketuksiin pyhän kanssa. Pyhäinjäännökset saattavat tilaan, jossa pyhä ja maallinen kohtaavat.

Piru tai ei, mutta Bockista jäi jälkipolville enemmän kuin hippusia. Bockista jäi myytti.

Päätoimittaja | Artikkelit

Jemo Kettunen on Kyyhkysen päätoimittaja, teologi ja muusikko sekä maatilan vesa Sumiaisista, Keski-Suomen sydänmailta. Hänen lempivideopelihahmonsa on Super Mario: keskivartalolihava, viiksekäs, työväenluokkainen maahanmuuttaja, joka pelastaa prinsessan popsimalla taikasieniä ja hyppimällä ponnekkaasti.