”Ehkä jonain päivänä asiat ja niiden nimitys kokonaan erkanevat toisistaan, ja silloin hän ei enää kykene nimeämään todellisuutta, vaan jäljellä on enää pelkkä muodoton olevaisuus. Nyt hänen on kirjoitettava muoto tulevalle poissaololleen ja aloitettava tämä kirja, toistaiseksi pelkkä luonnos.”
Annie Ernaux’lla on maaginen taito luoda mielikuvia pienistä, ohitse häivähtävistä hetkistä elämässä, joihin tuntuu samaan aikaan tiivistyvän aikakausia ja sukupolvia läpäisevä luotilanka. Kun aloin kuuntelemaan Annie Ernaux’n kirjaa Vuodet, ensimmäistä kertaa koin kirjan, joka on kirjoitettu aktiivin sijaan passiivissa. Lauseet, joiden yleisväittämät kuvasivat kummallisella tavalla samaan aikaan yleisiä ja toisaalta äärimmäisen yksityisiä hetkiä rakensivat taidokkaan ja tarkkanäköisen ihmiselämien katedraalin.
Vuodet kertoo elämänmittaisen kasvutarinan vuosien 1940 ja 2006 välisessä Ranskassa. Päähenkilö kasvaa sotienjälkeisessä uudistusten ja yhteiskunnallisten trendien pyörteissä. Ernaux ei ole lainkaan vaatimaton, vaan kutoo tarkoituksenmukaisia yhteyksiä erilaisten yhteiskunnallisten keskinäisriippuvuuksien taitekohtiin ihastuttavan tarkkanäköisesti. Ajan eteneminen on kuvattu kuten se inhimillisenä kokemuksena etenee; yksilön sisimpänä herkkyytenä, muutoksina joista aukeaa koko maailma.
Ernaux’n tekstissä on usein valokuvia, joihin vangitut lemmikit, autot, ystävät ja perheenjäsenet olivat kerran, mutta eivät enää. Valokuvat, pienten hetkien kuvaukset liittävät päähenkilön epämääräisten hetkien laajempaan kokonaisuuteen. Lyhyt hetki laajenee tekstissä ja aukenee moniaaksi, maisemaksi. Kollektiivinen kokemus, tietoisuus ja olemus ovat läsnä pisteenä ajassa, kokemuksissa ja niiden rajattomuudessa. Kun tarina etenee, päähenkilö alkaa pikkuhiljaa hellittämään muotojen hakemisen hetkistä, ja uppoutuu yhä syvemmälle kokemuksiinsa paljaaltaan.
Kirjassa elämä etenee rinta rinnan kuoleman kanssa, olemisen ja olemattomuuden taitepisteen kulkiessa kokoajan kauemmaksi. Elämä ja kuolema virtaavat käsikädessä, kuten myös päähenkilö suhteessaan toisiin. Kirjan päähenkilö selvittää etukäteen omaa väistämätöntä poistumistaan tarinan edetessä: ”Hänelle on tärkeää hahmottaa se aika, jonka hänen käyntinsä maan päällä kestää. Se aikakausi, joka hänet on lävistänyt, se maailma, jonka hän on rekisteröinyt elämällä elämäänsä.” Kaikki kuvattu historia sulkeutuu hänen eloonsa, rooliinsa tässä maailmassa.
Kuuntelin Vuodet tuoreeltaan, kun olin itse kokenut menetyksen perheessäni. Kirjan lukeminen oli sellainen kaunis ja lempeä lohdutus, jota toivoisin lämmöllä kaikille kuolemaa ja elämää sureville.
Vuodet-kirja Gummeruksen sivuilla
Enja Seppänen oli Kyyhkysen päätoimittaja vuonna 2021. Hän on teologian kandidaatti, runoilija, tanssija ja isosisko. Kirjoittajana Enjan sydäntä lähellä ovat systeemiset ongelmat, naisten oikeudet sekä lähdeviitteiden merkitsemisen laiminlyönti.
