Incel-liike on tullut viime vuosina tutuksi monille naisvihaa huokuavien massamurhaajien kautta. Incel on lyhenne sanoista involuntary celibate ja suomeksi tarkoittaa henkilöä, joka elää tahdonvastaisessa selibaatissa. Liike tunnetaan erityisesti väkivallasta, kuten 2021 elokuussa Englannin Plymouthissa tapahtuneesta iskusta, jossa viisi henkilöä murhattiin, tai vuonna 2014 Californian Isla Vistassa tehdystä iskusta, jossa murhattiin kuusi. Tässä artikkelissa käsittelen incel-liikkeen syntyä, kulttuuria ja näkökulmia siihen. Artikkelin aiheen johdosta se sisältää myös tarkkoja kuvauksia äärimmäisen väkivaltaisista teoista ja aatteista, sekä naisvihasta ja rasismista.
Osa 1: ”I’m 27 and I’ve never been on a date.”
Tahdonvastainen selibaatti on tunnettu käsitteenä ainakin 1800-luvulta asti. Sen moderni käyttö alkoi vuonna 1996 kun kanadalainen Alana Boltwood loi verkkosivun “Alana’s Involuntary Celibacy Project”. 27-vuotias biseksuaali nainen Alana oli vuosia kärsinyt itseluottamuksen puutteesta, ruumiinkuvansa ja intimiteetin kanssa. Psykoterapia ei auttanut, joten Alana loi verkkosivun aiheesta keskustellakseen muiden “invcelien” kanssa. Projekti oli luonteeltaan akateeminen ja sisälsi linkkejä, kirjoituksia, sekä kyselytutkimuksen. Alana kehotti verkkosivun lukijoita kertomaan oman tarinansa, sekä puhumaan terapeuteilleen kokemuksistaan hyväksikäyttäen yhdessä luotuja termejä. Keskustelua yhteisössä käytiin sähköpostilistan välityksellä. Alana poistui projektista vuonna 1999 ja keskustelu hiipui joitakin vuosia myöhemmin. Projektissa luotu sanasto ja keskustelukulttuuri vaikutti 2000-luvun alun incel-keskusteluihin muilla verkkosivuilla.
Alanan projekti ja sähköpostilistalla käydyt keskustelut muistuttavat nykykäsitystä inceleistä hyvin vähän ja incel-liikkeeseen yhdistetty naisviha ja rotuoppi tulivat mukaan paljon myöhemmin. On houkuttavaa ajatella, että moderni incel-kulttuuri syntyi akateemisena ja feministisenä projektina, jonka äärioikeisto kaappasi terrorismia ja naisvihaa lietsovaksi liikkeeksi, mutta totuus on monimutkaisempi. Vaikka Alanan projekti oli merkkipaalu siinä mielessä että se oli ensimmäinen sanan nykykäyttö, sen vaikutusta on hankala arvioida. Nyky incel-kulttuuri syntyi paljon myöhemmin, eikä suoraa ketjua Alanan projektista myöhempiin massamurhaajiin ole todistettavissa incel-sanaa lukuun ottamatta. Keskustelu alkoi kääntyä miesvaltaiseksi ja negatiivisemmaksi keskustelupalstoilla, kuten vuonna 2003 perustetussa love-shy.com:issa. Incel-aatteen todellinen suosio alkoi kuitenkin vasta melkein 20 vuotta myöhemmin, vuonna 2014 Elliot Rodgerin manifestin ansiosta.
Osa 2: “My Twisted World”
Maailma oli erilainen ennen Elliot Rodgeria. Vuonna 2014 pienessä Isla Vistan yhteisössä Kaliforniassa hän murhasi kuusi ja haavoitti 14 muuta ensimmäisessä tunnetussa incel-motivoituneessa massamurhassa. 22-vuotias Rodger kuvaili itseään ennen iskua incelinä verkossa keskustelupalstoilla. Hänet olisi todennäköisesti unohdettu nopeasti ja lisätty yhä kasvavaan listaan lukuisia massamurhaajia, ellei hän olisi julkaissut ja kirjoittanut manifestia, jota käsiteltiin laajasti mediassa iskun jälkeen. 134-sivuisessa tekstissään Rodger kertoo raastavan tarkasti elämäntarinansa ja motivaationsa väkivaltaiseen tekoon. Keskeisiä teemoja manifestissa on uskon menetys ihmisyyttä kohtaan ja naisten syyttäminen perimmäisenä vikana kaikkiin maailman ongelmiin. Rodger asteittain syrjäytyi enemmän ja enemmän yhteiskunnasta ja alkoi suunnitella kostoaan.
Incel-liikkeen jäsenille epätoivon lisäksi tyypillistä on muiden syyttäminen omasta tilastaan. Syyttämiseen kuuluu tyypillisesti naisvihaa ja rasismia. Elliot Rodger manifestissaan ajatteli ansaitsevansa naisten huomiota enemmän kuin muut ihmiset valkoisen ihonvärinsä perusteella. Kun naiset eivät antaneet ansaittua huomiota, muuttui hän väkivaltaiseksi, esimerkiksi ennen iskujaan kaatamalla kahvia naisten päälle, jotka eivät vastanneet hänen hymyynsä. Rodger arvioi myös naisten valitsevan kumppanit yksinomaan miehen taloudellisen aseman perusteella ja kun toivottua lottovoittoa ei tullut ainoa jäljellä oleva vaihtoehto oli kostaa yhteiskunnalle ja erityisesti naisille. Manifestissaan hän kirjoitti että hänen ideaaliyhteiskunnassaan naiset asetettaisiin keskitysleireille ja heidän näännytettäisiin. Osittain manifestin ansiosta Isla Vistan isku sai merkittävää mediahuomiota. Incel-aate ja meemit alkoivat levitä verkkosivustoilla, kuten 4Chan ja Redditin /r/incels. Isku inspiroi lukuisia copycat-iskuja ja Rodger nostettiin aatteen marttyyrin tasolle.
Incel-kulttuuri
Incel-kulttuurissa on oma kielensä ja kuvastonsa, joka on myös osittain levinnyt sen ulkopuolelle. Miehet jaetaan karkeasti alfoihin ja beetoihin, joista jälkimmäiseen ajatellaan inceleiden tyypillisesti kuuluvan. Alfat ovat lihaksikkaita ja saavat naisia, kun taas beetat eivät. Kun hyväksyy tämän incel-yhteiskuntatodellisuuden, on ottanut “red pillin” eli punaisen pillerin, kuten Matrix-elokuvissa. Sen sijaan jos tätä yhteiskuntateoriaa ei hyväksy, on ottanut sinisen pillerin. Incel-kulttuuri on erityisesti levinnyt verkkokeskustelupalstoilla, kuten Redditissä ja 4chanissa. Näissä teoriaa jaetaan pienten punaisten kirjojen sisään meemeillä, lyhyillä teksteillä ja keskustelun avulla. Tyypillinen trooppi näissä meemeissä on vastakkainasettelu lihaksikkaan alfamiehen Chadin ja beeta neitsyen välillä. Vastakkainasettelu on viety äärimmäisen pitkälle ja pitää sisällään tarkkaa rotuteoriaa, jossa ihmisiä kategorisoidaan esimerkiksi analysoimalla leuan kokoa.
Incel-uskonto
Vuonna 2021 julkaistussa “Understanding and Treating Incels” kirjassa Brian Van Brunt ja Chris Taylor argumentoivat incel-kulttuurin muistuttavan eräänlaista uskontoa. Kirjoittajien mukaan incel-kulttuuri on lainannut aatteita erityisesti kristinuskosta, kuten vainon, petoksen ja marttyyriuden. Massamurhaajat kuten Elliot Rodger ovat keskeisiä aatteen leviämiselle ja erityisesti heidän jättämiin manifesteihin usein referoidaan kuin pyhiin teksteihin. Uuden marttyyrin mukana incel-liikkeen viesti saa uusia piirteitä ja ne liitetään aatteen kanoniin. Van Bruntin ja Taylor argumentti istuu uskontososiologian sakralisaation käsitteeseen, jossa uskonnollisten instituutioiden suosion lasku koetaan johtavan uudenlaisen henkisyyden nousuun. Uskonnollisiin ääriliikkeisiin ajaudutaan, kun olosuhteet ovat haastavat. Esimerkiksi marginalisaatio ja epätasa-arvo voi johtaa äärimmäisyyksiin. Ehkä sama ilmiö toistuu internet aikana incel-liikkeen muodossa. Tietenkään materiaalinen todellisuus ei ole sama Afganistanissa ja Kaliforniassa, mutta sen sijaan koettu todellisuus voi olla.
Incel on lyhenne sanoista involuntary celibacy, tahdonvastainen selibaatti. Sen sijaan vapaaehtoinen selibaatti (Incel-kaanonissa volcel) eli seksuaalinen pidättäytyminen on tärkeä osa katolilaisuutta ja ortodoksisuutta. Papit harjoittavat selibaattia katolisessa kirkossa ja piispat ortodoksisessa. Esiaviollinen seksi on kristinuskossa pääasiallisesti kiellettyä, tosin Suomessa evankelis-luterilainen kirkko ei sitä kiellä. Eksegeettiset perusteet selibaatille ovat heikot. Raamatussa ja varhaisessa kirkossa papisto oli tyypillisesti naimisissa ja selibaattioppi syntyi vasta varhaisessa kirkossa. Pietari oli naimisissa ja varhaiskirkon historioitsija Eusebius kirjoitti myös Paavalin olleen naimisissa. Yleisesti Raamatun oppi seksistä on, että se on luonnollinen osa elämää. Selibaattioppi popularisoitiin Elviran synodissa noin vuonna 306, mutta se ei ollut koko kirkon tai edes laajasti hyväksytty oppi ennen noin 1100-lukua. Eksegeettisestä heikkoudesta johtuen selibaattivaatimus poistettiin osana uskonpuhdistusta protestanttikirkoista.
Haastattelussa Emilia Lounela
Emilia Lounela on väitöskirjatutkija Helsingin Yliopistossa, joka tekee väitöskirjaa incel-yhteisöistä poliittisen historian oppiaineessa. Kyyhkynen haastatteli Lounelaa saadakseen ajankohtaisen kuvan ilmiöön.
Miten alunperin kiinnostuit inceleistä aiheena ja miten ilmiö tuli tietoisuuteesi?
– En muista tarkalleen, miten olen törmännyt incel-ilmiöön. Olen ehkä lukenut aikanaan jonkun artikkelin aiheesta. Kiinnostuin siitä, miten ristiriitainen kuva inceleistä syntyy: verkkokeskustelut toimivat toisaalta tärkeänä vertaistuen ja sosiaalisuuden paikkana, toisaalta niissä ruokitaan toivottomuutta ja vihaa.
Onko inceliydellä erityispiirteitä suomalaisessa kontekstissa?
– Tätä ei ole tutkittu Suomessa. Varmasti incelien kokemukset ja elämäntilanteet vaihtelevat sen mukaan, millaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa he elävät. Suomalainen yhteiskunta on hyvin erilainen verrattuna esimerkiksi yhdysvaltalaiseen tai korealaiseen, ja tämä epäilemättä vaikuttaa siihen, millaisen muodon ilmiö ottaa. Pohjoismainen hyvinvointivaltio voi toimia suojaavana tekijänä, kun apua ja tukea on helpommin saatavilla. Kulttuuriset erot esimerkiksi siinä, millaisia odotuksia ja paineita mieheyteen liitetään, vaikuttavat myös.
Kuinka laajan ilmiön arvioisit inceleiden olevan Suomessa?
– Ilmiön laajuudesta Suomessa ei ole tutkimusta, joten sitä on hyvin vaikea arvioida. Suomalaisilla keskustelualustoilla esiintyy incel-yhteisöissäkin käytettyä kieltä, mutta tämä ei vielä kerro inceliksi identifioitumisesta paljoakaan. Kansainvälisillä keskustelualustoilla on myös suomalaisia osallistujia. Määriä en kuitenkaan osaa arvioida.
Miksi incel-kieltä ja meemejä käytetään yleisessä nettikeskustelussa siitä huolimatta että inceleitä yleisesti vastustetaan?
– Luulen, että incel-yhteisöissä käytetyt ilmaisut ovat levinneet meemien tavoin yhteisöjen ulkopuolelle, ja niiden käyttäjät tuskin suuremmin ajattelevat ottavansa kantaa inceleihin suuntaan tai toiseen. Osa saattaa kokea, että ne kuvaavat joitain ilmiöitä osuvasti, osa taas käyttää niitä ironisesti. Kaikki eivät varmaankaan edes tiedä, mistä ilmaisut ovat lähtöisin. Ilmaisut, meemit ja kuvat leviävät ja kehittyvät uusiksi versioiksi nopeasti; esim. Virgin vs. Chad -meemistä näin joku aika sitten version, jossa oli aiheena kaupan itsepalvelukassa vs. perinteinen palvelukassa. Siinä ollaan jo aika kaukana incelien ajatuksista ja teorioista, vaikka samoja ilmaisuja käytetäänkin.
Miten incel-keskustelussa erottaa vitsailun ja todenmukaisuuden?
– Tämä on todella olennainen kysymys. Verkkokeskusteluissa viestien tarkoitusta ja tausta-ajatuksia on mahdotonta tietää varmasti. Osa väkivaltaisista tai väkivaltaa kannattavista viesteistä on selvästi trollausta tai edgyilyä, osasta sävyä on vaikeampi erottaa. Jokaista vihamielistä viestiä ei mielestäni ole syytä tulkita niin, että kirjoittaja olisi valmis väkivaltaan. Pikemminkin olisi tärkeää kysyä, mistä johtuu, että niin moni nuori mies kokee vihan ja katkeruuden tunteita, jotka kanavoituvat näin.
Ovatko incelit mielestäsi ennemminkin mielenterveyden häiriöistä kärsiviä henkilöitä, vai radikalisoituneita ja vaarallisia?
– Inceleiksi itsensä mieltävät ihmiset ovat keskenään niin erilaisia, että mitään selkeää tyypittelyä siitä, millaisia incelit ovat, on mahdoton tehdä. Mukana on ihmisiä hyvin erilaisista taustoista, ja käsitykset ja maailmankuvat vaihtelevat suuresti. Osa kertoo verkkokeskusteluissa hyvin avoimesti mielenterveysongelmistaan ja vaikeuksistaan ja hakee lähinnä vertaistukea ja ymmärrystä, osalla on väkivaltaisempia käsityksiä ja ajatuksia. Olisi tärkeää, että ilmiötä käsiteltäessä ymmärrettäisiin, miten moninaisesta joukosta ihmisiä on kysymys.
Incel-aate on liitetty useisiin terrori-iskuihin. Ovatko incelit mielestäsi turvallisuusuhka Suomessa?
– Incelien aiheuttamasta uhasta Suomessa on mahdotonta sanoa mitään varmaa, koska asiaa ei ole tutkittu. Inceleihin on kansainvälisesti liitetty väkivallantekoja, joista osa on määritelty terrorismiksi, osaa ei. Inceleitä käsitellään julkisuudessa lähinnä väkivallan ja naisvihan kautta, ja ilmiö nousee esiin väkivallantekojen yhteydessä. Oma arvioni on, että turvallisuusuhka ei ole Suomessa kovin merkittävä, mutta ei toki olematonkaan. Sanoisin, että incel-yhteisöissä väkivalta on useammin sisäänpäin kääntyvää itsensä vahingoittamista kuin ulkopuolisiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Incelit tyypillisesti mielletään erityisesti nuoriksi miehiksi. Mistä luulet tämän sukupuolijakauman johtuvan? Omaksuvatko miehet helpommin naisviharetoriikan?
– Yksinäisyys ja kaipuu romanttisiin tai seksuaalisiin suhteisiin ei tietenkään elämäntilanteena katso sukupuolta. Nykyiset verkon incel-yhteisöt kuitenkin koostuvat lähinnä miehistä, ja niihin liittyy usein ajatus siitä, että romanttinen ja seksuaalinen yksinäisyys ei voi samalla tavoin koskea naisia. Tähän liittyy käsityksiä naisten ja miesten biologisista ja evolutiivisista eroista: naisten nähdään olevan seksuaalisesti valikoivampia kuin miesten. On varmasti olemassa myös naisten ja muiden sukupuolten yhteisöjä, joissa puidaan yksinäisyyden kokemuksia ja syitä, mutta niistä ei yleensä käytetä incel-sanaa. Maskuliinisuuteen liittyvät vaatimukset ja paineet ovat myös erilaisia: miehillä ei ole samanlaista tilaa ilmaista haavoittuvuuden ja tarvitsevuuden kokemuksia kuin naisilla, ja vihan tunteet taas ovat miehille hyväksytympiä.
Loppumietteitä
Tätä artikkelia kirjoittaessani näkökulmani inceleihin on muuttunut. Mediassa käyty keskustelu aiheesta on usein vähättelevää ja syyllistävää, joka on tietenkin ymmärrettävää käsiteltäessä aihetta väkivaltaisten tekojen kautta. Koen kuitenkin empatiaa niitä lukuisia tahdonvastaisessa selibaatissa eläviä kohtaan, jotka eivät ole väkivaltaisia. Vaikkei inceliys itsessään ole mielenterveyden häiriö, voi siihen liittyä esimerkiksi autismikirjon häiriöitä tai masennusta. Uskon myös modernin maailman luoman haasteiden terveen maskuliiniselle identiteetin ylläpitämiselle työntävät monia ihmisiä ääriliikkeisiin. Seksuaalinen kehitys on tärkeä osa psyykkistä kehitystä, ja jos siitä omasta tahdosta riippumatta joutuu ulkopuoliseksi, syrjäytyy helposti yhteisöstään, erityisesti jos siihen yhdistyy mielenterveyden häiriöitä. Vaikka moni elää tahdostaan ilman seksiä onnellista elämää, on kuitenkin intimiteetti universaali tarve. Terapeuttinen empatia on nimenomaan yksi Van Brunt ja Taylorin nimeämistä keinoista hoitaa inceleitä. Sen sijaan vähänkään empatiaa ei ansaitse väkivaltaiset, naisvihamieliset ja rotuteorioita lietsovat verkkokeskustelut. En missään nimessä tässä artikkelissa halua vähätellä miten haitallisia ne ovat. Ne tulisi kohdata luomalla uusia yhteisöjä, joissa syrjäytymisvaarassa olevat nuoret deradikalisoituvat.
Lähteet:
Boltwood, Alana (1997). Alana Boltwood’s Home Page. https://web.archive.org/web/19970525184723/http://www.ncf.carleton.ca/~ad097/index.html (Arkistoitu 25.5.1997).
Van Brunt, Brian & Taylor, Chris (2021). Understanding and Treating Incels. New York: Routledge.
Valtteri on Kyyhkysen AD ja ullakkokommunisti, joka pitää valokuvataiteesta ja hyvistä elokuvista. Valtterin voi bongata olkkarista vertailemassa Kommunistista manifestia ja Uutta testamenttia.
