Kristillinen hengellisyys indiemusiikissa on edelleen tabu. Vaikka satunnaisia hengellisiä elementtejä on ilmennyt englanninkielisessä indiessä jo 90-luvun lopulta lähtien, leimaa ilmiötä samanaikaisesti sekä liiallinen patetia, että hengellisen aspektin hyssytelty peittely. Etelä-Ruotsalaisen Gustaf Dickssonin Blod-projekti on tähän sääntöön virkistävä poikkeus, joskin sen albumi Pilgrimssånger osoittaakin, että hartauden sekä syvän ja vakaumuksellisen hengellisyyden ilmaiseminen musiikin kautta harvemmin tuottaa yhtä kuulijaystävällisä tuloksia, kuin esim. 2000-luvun alun indiesuuruudet Arcade Fire tai The Killers (kummatkin yhtyeitä, joilla on taustaa erinäisissä uskonnollisissa liikkeissä).
Dicksson itse kertoo ilmaisevansa uskon hienoutta ja sen tuomaa lohtua masennuksen ja turhautumisen keskellä. Hänen tekstit kertovat paljolti epävarmuudesta oman viitekehykseensä, johon etäännyttämiseen kuitenkin puuttuu rohkeus tai jaksaminen. Albumin promotekstissä mainitaankin albumin kantavana teemana monimutkaiset suhteet uskovan ja uskonnollisten johtajien sekä lopulta itse Jumalan välillä.
Pilgrimssånger ei suoraan sanottuna ole kovin kuuntelijaystävällinen albumi. Sen kansanmusiikista, virsistä ja koraaleista ammentava lofi-folk on primitiivistä ja raakaa. Dickssonin lauluääni on haparoiva ja itse kappaleet tuntuvat pysyvän kasassa joko teipillä tai pyhän hengen avulla. Akustinen kitara rämisee ja käsiperkussiot helisevät vähän miten sattuu. Albumi on todennäköisimmin äänitetty kasettinauhurilla ja halvoilla mikrofoneilla, kuten suurin osa lähimmän kotimaisen verrokin, Joose Keskitalon, tuotannosta. Keskitalon syvän pessimistiseen ja ankaraankin uskonnolliseen ilmaisuun verrattuna Dickssonin kappaleista löytyy kuitenkin aimo annos lohtua ja toivoa. Siinä missä Keskitalon hengellisyys ilmenee lähinnä vanhatestamentillisena ankaruutena ja mukarankkana, itsetarkoituksellisena synkistelynä, on Dickssonin ilmaisu sen masennuksesta ja ahdistuksesta huolimatta täynnä valoa ja lempeyttä sekä itseään, kanssaihmisiään ja kuulijaansa kohtaan. Näin rehellinen ilmaisu ei ole kaikille, etenkään niille jotka eivät hengellisyydessään tai muuten elämässään ole kokeneet syvää masennusta, epätoivoa ja epäilystä. Kuulijalle, joka on sinut elämän varjopuolten kanssa, oli hän sitten hengellinen tai ei, saattaa Pilgrimssånger kuitenkin tarjota jotain suurenmoista. Kunhan ei odota albumilta mitään ammattimaisuuteen viittaavaa. Sellainen kuitenkin lähinnä vesittäisi kuuntelukokemusta ja Dickssonin sanomaa.
Nimetön (1)
Joskus tuntuu siltä kuin hän olisi ottanut minut valtaansa.
minun on hankala hengittää kun ymmärrän tämän
mutta kun keho tahtoo jotain, on vaikea panna vastaan
Heräsin siihen että minun piti oksentaa.
Ei tullut mitään sillä en ole syönyt pian kuukauteen
Ainoa mitä voin ajatella on että jotain kamalaa tulee tapahtumaan
En enää tunne sormiani
Tuntuu tosiaan siltä kuin hän olisi vallannut minut kokonaan
Olen alkanut näkemään asioita joista en ennen välittänyt.
Tuntenut uusia tunteita
Alan yhä enemmän arvostamaan pieniä asioita
kuten leipominen, käsien peseminen
tai … hengittäminen
Hengittäminen ei ole pieni asia
Hengittäminen on koko elämän perusta
Kuolet ellet hengitä
Minulle se on pieni asia
Elämämme ovat kovin erilaisia
Minä en koskaan kuole
Hän sanoo etten koskaan kuole
Verinuolia (2)
Tarvitsen aseen.. tai tarvitsen suojaa
Voiko aavetta ampua?
Olen kuullut että silloin tarvittaisiin ihan eri ammuksia,
että ase olisi ladattava kyynelillä. Kyllä!
Luulen että jousi olisi hyvä. Mutta sitten tarvitsen verinuolia.
Huomiseksi tarvitsen pistoolin, kyyneleitä, jousen ja verinuolia.
Pistooli.
Kyyneleitä, suunnilleen täyden viinilasillisen verran.
Jousi
Ja Verinuolia
Rakkaus ja Ymmärrys (3)
Olemme kaikki täällä yhdessä
Emme ole täällä katsoaksemme taaksemme. Ja tämä on tärkeää.
Olemme täällä elämään nykyhetkessä ja katsoaksemme eteenpäin
Et ole tullut tänne olemaan äärimmäinen
Et ole tullut tänne potemaan ahdistusta
Et ole tullut tänne olemaan yksin
Et ole tullut tänne trollaamaan
Tiedät hyvin miksi olet tullut tänne. Olet tullut tänne, koska olet kuka olet ja koska sinulla on tehtävä.
Se on tehtävä, joka sinun on tehtävä yksin… joka meidän on tehtävä yhdessä
Olemme kaikki täällä yhdessä
Emme ole täällä katsoaksemme taakse. Ja tämä on tärkeää. Emme ole täällä käsitelläksemme lapsuuttasi. Olemme täällä jättääksemme menneet taaksemme.
Olemme täällä elääksemme nykyhetkessä ja katsoaksemme eteenpäin
Se tuntui hyvältä!
Oletko syönyt?
Syönyt? En! Tässähän olen istunut kanssasi koko päivän.
Sinun pitäisi syödä jotain. Alat hälvenemään.
Tehdään hei nyt pyhinä jotain kivaa! Pitäisikö meidän matkustaa jonnekin!? Joo! Mennään.
En oikein tiedä… tai kun siis minähän olen jo…
Sinun kuuluu ottaa itsellesi omaa aikaa… minun kanssani!
Juu juu, soitetaan nyt.
Levottomuuden lähde (4)
Sillä niityllä jolla olet vaeltanut löydät vastauksen
Pitkiä matkoja pois isän ja äidin luota
Avoimella mielellä ja rauhallisin katsein
Katsot taakse sitä aikaa jonka sait
Tekemäsi päätös
helppo ollut ei
sydämessäs tiedät että
valitsit oikein
Rikoit herraa vastaan mut synnit anteeks annetaan
Ajallaan hän sut unohtaa, haavat parannetaan
Levottomuuden lähde tulee ja menee
Valitsit elämän monituhatvuotisen
Kun tähdet ja kaikki muu sammuneet on
vaellat vielä täällä
et pääse koskaan kotiin
Joel Kupiainen on teologian ylioppilas, lauluntekijä, toipuva levykeräilijä ja yleinen alakulttuuri-intoilija. Kun Joel ei notku treenikämpällä, divareissa, kirppiksellä tai goottidiskossa, hän lukee kulttuurikritiikkiä, sarjakuvia, zinejä ja mystiikkaa.
