Syntisyys ja epätoivo

Kuva: Six & Six-albumin kansi. © 1981 Corwood Industries.

ITE-taiteilijuutta hipovaa outsider-artisti‭ ‬Jandekia‭ ‬käsittelevässä dokumentissa‭, ‬Jandek on Corwood‭ (‬2003‭), ‬on kiinnostava anekdootti liittyen syntiin‭. ‬Jandekin musiikki kuulostaa siltä‭, ‬kuin synkkä seinänaapurisi olisi saanut‭ ‬päähänsä soveltaa vapaan jazzin periaatteita pahaenteisen epävireisellä kitaralla lausuen samalla pelkojaan ja näkyjään värisevällä‭, ‬epävarmalla äänellä‭. ‬Kaikesta julkisuudesta kieltäytyvä artisti on julkaissut saman teeman ympärillä varioivaa musiikkia usean kymmenen pitkäsoiton verran‭, ‬luoden itselleen hämmentävän ja tarunhohtoisen kulttimaineen sellaisten ihmisten keskuudessa‭, ‬jotka käyttävät aikansa mahdollisimman kummallisen ja toismaailmallisen säveltaiteen parissa‭. ‬Eräs Jandekin varhaisista kannattajista‭, ‬pienkustannusalalla toimiva‭ ‬George Parsons‭, ‬lähestyi artistia postitse tämän uran alkutaipaleella‭. ‬Yllätyksekseen Parsons sai kirjallisen vastauksen sijaan puhelun Jandekilta‭, ‬joka levyltä tutulla äänellä kyseli osaisiko tämä neuvoa‭, ‬miten saisi levyjään kaupaksi‭. ‬Parsonsin vastattua kieltävästi oli puhelu jatkunut satunnaisiin aiheisiin‭. ‬Keskustelukumppanit olivat toisilleen vieraita‭, ‬joten keskustelu kehittyi anonyymiuden avittamana avoimeksi ja rehelliseksi‭. ‬Parsons mainitsi puhelussa häntä vaivaavasta henkilökohtaisuudesta‭, ‬johon keskustelukumppani vastasi painavan hiljaisuuden päätteeksi‭ ‬“olet tehnyt syntiä”‭, ‬minkä Parsons tämän jälkeen itsekin myönsi‭.‬

Yhteiskunnassa‭, ‬joka on kutistanut synnin käsitteen lähinnä meemien aiheeksi‭, ‬ajatus vieraasta ihmisestä käyttämässä termiä‭ ‬“synti”‭ ‬kommentoidakseen toisen tekemisiä tuntuu absurdilta‭. ‬Jandekin kaltaisen‭, ‬äärimmäisen idiosynkraattisen ja erakoituneen taiteilijan ollessa toteava osapuoli‭, ‬saa tapaus hämmentäviä mittasuhteita‭. ‬Itse ainakin haluaisin tietää‭, ‬millainen käsitys synnistä on‭ ‬näin tinkimättömällä taiteilijalla‭?‬

Dokumentissa‭ (‬aiheesta kiinnostuneet voivat löytää sen YouTubesta‭) ‬esiintyy lähinnä hikisiä musanörttejä‭. ‬Tämä on jutun kannalta‭ ‬sikäli huvittavaa‭, ‬että syntisimmät ihmiset ketä tunnen‭, ‬ovat sellaiset rokkipojat‭, ‬joiden kuoren alla asuu hikinen musiikkinörtti‭. ‬Tämä ei toki tarkoita sitä‭, ‬että kaikki hikiset musanörtit tai edes rokkipojat olisivat yleensä sen erityisemmin syntisiä‭, ‬kuin kukaan muukaan‭, ‬mutta omakohtaisen kokemukseni perusteella perustavanlaatuinen syntisyys on tässä(kin‭) ‬porukassa yleisempää‭, ‬kuin mitä oltaisiin valmiita myöntämään‭. ‬Olen viettänyt suuren osan viime vuosista seuraamalla ja pohtimalla ilmiöksi asti noussutta‭, ‬seksuaalista ja henkistä väkivaltaa ja misogyniaa vaihtoehtoisen populaarimusiikin parissa‭. ‬Tämä johtuu pääasiassa siitä‭, ‬että‭ ‬“vaihtoehtoinen populaarimusiikki”‭ ‬on alakulttuuri‭, ‬johon olen itse kasvanut ja jonka sisällä synnin aiheuttamaan kollektiiviseen traumaan herääminen on enemmän tai vähemmän meneillään oleva prosessi‭.‬

Vietin suuren osan fuksivuodestani keskivaikean masennuksen parissa‭. ‬Olin kolmannen periodin alussa enemmän tai vähemmän toimintakyvytön ja ajoin itseni kevään mittaan loppuunpalamisen partaalle‭. ‬Fuksivuottani varjosti lisäksi‭ #‬punkstoo‭. ‬Samannimisen instagramtilin takana toimi anonyymi joukko kotimaisen punkskenen entisiä ja nykyisiä tekijähahmoja‭, ‬jotka‭ #‬metoo-liikkeen hengessä halusivat kiinnittää huomiota skenen sisällä tapahtuvaan seksuaaliseen ja henkiseen väkivaltaan‭. ‬Useamman bänditekijän ura päättyi tilillä tehtyjen paljastusten vuoksi‭. ‬Valtakunnanpunkkariksi tituleeratun lauluntekijän ura päättyi seinään‭, ‬kun taas erään televisiostakin tutun‭, ‬monen bändin miehenä tunnetun tekijän suhdesotkuja päiviteltiin maamme suurimman sanomalehden kulttuuritoimitusta myöten‭. ‬Valtakunnallinen radiojuontaja sai vähin äänin potkut työstään‭.‬

‭#‬Punkstoon vaikutuksen myötä instagramiin ilmestyi myös vastaavia tilejä muista alakulttuureista‭, ‬osoittaen‭, ‬miten syvälle yhteiskuntaan juurtunut ongelma seksuaalinen väkivalta on‭. ‬Joissain alakulttuureissa‭, ‬erityisesti punkissa‭, ‬on tapana uhota sillä‭, ‬miten alakulttuuri tarjoaa utopiaa toimimattoman nyky-yhteiskunnan sijaan‭. ‬Monet meistä hakeutuvat juuri tämän vuoksi näiden alakulttuurien pariin‭. ‬Monet meistä ovat pettyneet‭, ‬kyynistyneet ja katkeroituneet‭.‬

Tiedän ja tunnen useita vyyhdissä paljastuneita tekijöitä ja heidän uhrejaan‭. ‬Pääsin omien lähisuhteiden kautta seuraamaan vyyhdin kehitystä aitiopaikalta ja kokemaan kollektiivista syntisyyteen heräämistä ja sen aiheuttamaa epätoivoa‭. ‬Itselleni yksilötasolla tuttu epätoivo nosti päätään muuten niin huolettomassa tuttavapiirissäni‭, ‬jossa oli tapana peitellä pahaa oloa ikuisesti jatkuvilla juhlilla‭. ‬Nyt juhlat loppuivat‭.‬

Ero minun ja oman syntisyyden ja epätoivon parissa piehtaroivien rokkipoikien välillä oli kuitenkin selkeä‭. ‬Siinä‭, ‬missä heidän‭ ‬sosiaalinen viitekehyksensä teki heidät tietoisiksi syntisyydestään‭, ‬olin itse tullut omastani tietoiseksi jo vuosia aiemmin‭. ‬Olin tunnustanut syntisyyteni ja päättänyt tehdä asialle jotain‭. #‬Punkstoota ja fuksivuotta edeltävinä vuosina olin pääasiassa keskittynyt tekemään omaa sovitustyötäni‭. ‬Siinä missä tuntemani rokkipojat piehtaroivat syntisen epätoivossa‭, ‬olin itse valmis opettelemaan päästämään omasta epätoivostani irti‭. ‬Jouduin asemaan‭, ‬jossa sovitustyössäni edistyneenä olin yhtäkkiä se‭, ‬jolla oli auktoriteettia ja jonka kanssa kannatti jutella‭. ‬Otin tämän roolin vastaan osana alati jatkuvaa sovitustyötäni‭. ‬Synnin ajatus kun‭ ‬ei mielestäni kuitenkaan ole tehdä lopullisia‭, ‬iankaikkisesti voimassa olevia tuomioita‭. ‬On myös pantava merkille‭, ‬etteivät kaikki‭ #‬punkstoon paljastamista rokkipojista loppujen lopuksi tunnustaneet omaa syntisyyttään silloinkaan‭, ‬kun heitä yritettiin siinä auttaa‭. ‬Joillekin se paljon puhuttu itseensä meneminen kun tulee kuuloon ainoastaan niinä hetkinä‭, ‬kun se ei saata itseä huonoon valoon‭. ‬Maallisen nyky-yhteiskunnan vitsauksia tämäkin ilmiö‭.‬

Mutta eikö synnin tunnustamisessa ole kyse muun muassa siitä‭, ‬että ihminen tietoisesti saattaa itsensä huonoon valoon‭? ‬Eikö synnin tarkoitus ole nimenomaan olla apuväline itsereflektion ja henkisen kasvun saralla‭? ‬Pohjimmiltaan synti on sosiaalinen rikkomus‭, ‬mutta alati muuttuvassa maailmassa käsitys sosiaalisesta rikkomuksestakin muuttuu‭.‬

Nykymaallikon käsitys synnistä perustuu yhtäältä populaarikulttuurin‭, ‬toisaalta myös kiihkoilijoiden maalaamaan kuvaan‭. ‬Tällainen ajatus synnistä palvelee lähinnä sortorakenteita ja valtahierarkioita‭. ‬Jos synti käsitetään transgressiona‭, ‬jota ei voi sovittaa‭, ‬voidaan sen avulla vetää moraalisia rajoja sen suhteen‭, ‬miten ihminen saa yksilönä toteuttaa itseään‭. ‬Tällaisesta synnin käsityksestä ei ole pitkä matka tulehtuneeseen väittelyyn‭, ‬jonka lähtökohtana ei varsinaisesti ole syntisen epätoivon helpottaminen‭, ‬vaan joidenkin ihmisten tarve puuttua kanssaihmistensä asioihin ja elintapoihin‭. ‬Syntisyys kun voi saavuttaa syvän epätoivon mittasuhteet‭. ‬Riittävän suuren transgression tehnyt ja syntinsä myöntänyt tekijä ei usein tiedä‭, ‬miten sovitustyöhön ryhdytään‭. ‬Tämän vuoksi tarvitsemme teologiseen tutkimukseen‭, ‬terveeseen empatiaan ja ihmisoikeuksiin nojaavaa käsitystä synnistä sellaisen‭ ‬yksinkertaistavan tulkinnan sijaan‭, ‬jota yhtäältä populaarikulttuuri ja toisaalta maltillisten kristittyjen maineen pilaavat kiihkoilijat meille tarjoilevat‭. ‬Teologeina meidän on pohdittava syntiä sosiaalisena rikkomuksena‭, ‬mutta meidän on oltava myös valmiita tunnustamaan oma kykymme syntiin ja tämän tunnustuksen perusteella voitava tehdä moraalisia päätelmiä sosiaalisten transgressioiden eri tasoista‭. ‬Jos rajaamme synnin vain tiettyihin moraalisiin standardeihin‭, ‬tulemme samalla rikkoneeksi sekä muita että itseämme vastaan‭.‬

Kirjoittaja on 37-vuotias kandiopiskelija ja toipuva rokkipoika‭, ‬joka uskoo lohtuun‭, ‬sovitukseen ja popmusiikkiin‭.‬

Artikkelit

Joel Kupiainen on teologian ylioppilas, lauluntekijä, toipuva levykeräilijä ja yleinen alakulttuuri-intoilija. Kun Joel ei notku treenikämpällä, divareissa, kirppiksellä tai goottidiskossa, hän lukee kulttuurikritiikkiä, sarjakuvia, zinejä ja mystiikkaa.