Oli vuosi 2016.
Kaapelitehtaalla järjestettävien seksimessujen jonossa ilma oli odotuksesta sähköistynyt. Tiedossa olisi eroottisia esityksiä, strippausta, näytteilleasettajia, jumalauta PORNOA. Narikkamaksun hoidettuamme riensimme tutkailemaan messutarjontaa juuri lukiosta valmistuneiden ystävieni muodostaman porukan voimin. “Täällähän voi vaikka panna jos haluaa!”
Elämän realiteetit löivät kuitenkin lujaa kasvoille kun seksin harrastaminen osoittautui viimeiseksi asiaksi, mitä näillä seksimessuilla tekisi mieli tehdä.
Ruokatarjonta typistyi lihapiirakkaständiin ja messujen vetonaula, Mr. Lotharin puuhalava, herätti fantasioita lähinnä omien silmämunien ulos kaivamisesta. Puolenyön aikaan tuolle puuhalavalle onnistuttiin maanittelemaan messukansan joukosta yksi vapaaehtoinen. Ei mennyt aikaakaan, kun lavalle noussut keski-ikäinen mies ryhtyi vetelemään sepaluksestaan pilkistävää löysää munaansa livepornoa seuratessaan. Yleisön tehtävä oli ilmeisesti nyt vain turruttaa kiusaantunutta oloa lonkerolla ja, no, selviytyä.
Tänä syksynä, seitsemän vuotta edellä kuvailemieni tapahtumien jälkeen, välähti puhelimeni näytölle ilmoitus. Ystäväni lähetti minulle Instagramissa seksimessujen somesta löytämiään videoita. Vastentahtoisesti avaamieni klippien taustalla soi samat biisit kuin Lanzarotelaisessa yökerhossa vuonna 2013, ja brittiesiintyjä heiluu videolla showmiehen elein ilman rihmankiertämää. Mikä memory lane! En ylläty huomatessani, ettei messujen ummehtunut visuaalinen ilme neonpinkkeine logoineen ole muuttunut vuosien saatossa miksikään.
Mitä sitä ammattilaista palkkaamaan jos vaihtoehto on tehdä itse ja säästää.
Selaan tapahtuman somea tarkemmin. Instagramin kommenttikentässä joku hehkuttaa, että tänä vuonna koko kaapelitehdas olisi anniskelualuetta. Se ei ehkä kuitenkaan ole hehkutettava asia, ainakaan viime vuonna messuja koskeneen kohun valossa. Tällöin “puuhalavalle” yleisöstä aktiin mukaan valittu vapaaehtoinen nuori nainen oli ollut silminnäkijöiden mukaan tukevassa humalassa. Messun järjestäjät totesivat tuolloin varmistavansa vapaaehtoisten suostumuksen ja kertoivat, että lavalta on mahdollista poistua milloin tahansa. Seksuaalisten aktien harrastamiseen tuhatpäisen messuyleisön edessä amatöörinä on kuitenkin jo ilman päihteitä hieman vaikea yhtälö, eikä tilannetta pitäisi voida vaan kuitata sanomalla, että kyllä sieltä saa poistua jos haluaa.
Alkoholi ja seksi eivät sovi yhteen, ei ainakaan silloin, kun kyseessä on Suomessa pimeimpään vuodenaikaan järjestettävät seksimessut. Ei siellä kukaan juo kohtuudella. Ja toisaalta: jos on oltava humalassa toteuttaakseen fantasioitaan, ei silloin ole oikeasti valmis toteuttamaan niitä. Eikö? Mutta kaapelitehtaalla lonkero virtaa. Miten itseään niin vapaamielisenä ja nykyaikaisena brändäävä tapahtuma voikin olla niin ummehtunut ja ajassa taakse jäänyt?
Enkä tarkoita, että seksimessujen pitäisi olla salonkikelpoinen tapahtuma. Mutta salonkikelpoisuuden ja humalassa kuivalihan jonottamisen väliin mahtuu paljon, ja mielestäni olisi korkea aika uudistaa tätä solariumin raidoittamien kumitissien ja elähtäneiden visujen messua. Ja ehkä sitäkin voisi arvioida toisen kerran, että kannattaako tapahtuma tosiaan järjestää kirjamessujen kanssa samana viikonloppuna.
Ja jos tämä kommentti on elitistinen niin so be it: Dansa Kuduron tahtiin britannian lippuun verhotun munan pyörittäminen on asia, jota saattaa joutua todistamaan Kotkan meripäivien viimeisenä iltana – ei viihdettä, jonka näkemisestä maksetaan.
Note: kirjoittaja on itse tehnyt seksityötä, haaveilee silikonirinnoista ja osaa arvostaa myös kumista estetiikkaa.
Frida Kriikku on teologian ylioppilas, feministi ja ylpeä bimbo. Frida syttyy erikoisista ja aidoista ihmisistä, jotka eivät pelkää tarttua yhteiskunnan epäkohtiin. Vuoden 2023 päätoimittajan mukaan parasta elämässä on avantouinti, irtokarkit ja seksi.
