Päiväkirjan muotoinen pääkirjoitus

Kuva: Emmy-Lee Nykvist

“Mä en ymmärrä miten me kaikki ei vaan tapeta itseämme” totesi eräs ystäväni taannoin. Radiossa toimittaja kävi tyynesti läpi viime aikoina tutuksi tullutta listaa sodan kauheuksista, Putinin mielettömistä lausunnoista, opiskelijoiden (tai koko kansan) mielenterveyden romahduksesta sekä kaikkien jo unohtamasta koronasta. Ystäväni toteamus näyttää näin kirjoitettuna pysäyttävältä – en ole varma kuvaako se yleisesti Weltschmerzin vallassa olevan opiskelijan mielenmaisemaa, vai ainoastaan sitä, millaisia aamupalakeskusteluja syntyy kun kaksi mielenterveysongelmaista muuttaa yhteen. Helppoa ei joka tapauksessa ole ollut. Ja silti helpompaa kuin niin monella muulla.

Maailmantuskan painaessa täytyy löytää keinoja paeta. Mitä terveempiä, sen parempia. Ja jos ne eivät olekaan terveitä, en silti tuomitse. Itse esimerkiksi en osaa sanoa, oliko hetken mielijohteesta keittiösaksilla leikattu mulletti, opintolainan tuhlaaminen luksushotelliin, nuuskaamisen aloittaminen ja täydellinen tyylimuutos toksista pakenemista maailman tilanteesta vai yksinkertaisesti minulle tyypillistä käytöstä. Tai ehkä edellä mainitut olivat juuri niitä paon hetkiä, joiden takia me kaikki “ei vain tapeta itseämme”. 

Siinä missä lukeminen on hyvä keino paeta todellisuutta, on kirjoittaminen oiva tapa yrittää jäsennellä sitä. En ole aikoihin kirjoittanut päiväkirjaa, ja huomaankin tästä pääkirjoituksesta rakentuvan “jokseenkin” raskas. Mutta sellaista elämä välillä on, etenkin kriisin keskellä. Joka tapauksessa odotan innolla sitä hetkeä, kun joskus tulevaisuudessa voin matkustaa kirjoitusteni kautta takaisin tähän hetkeen ja huokaista helpotuksesta että se on ohi. Tästä hetkestä kun ei juuri nyt pääse mihinkään. Ehkä pian aurinko paistaa taas. Siihen asti kannustan teitä löytämään ne omat pakokeinonne. 

Ja menemään terapiaan. 

Päätoimittaja | Artikkelit

Frida Kriikku on teologian ylioppilas ja feministi, joka syttyy erikoisista ja aidoista ihmisistä, jotka eivät pelkää tarttua yhteiskunnan epäkohtiin. Fridasta tuntuu, että hyvät tyypit usein häpeilevät itseään turhaan, kun taas joidenkin pitäisi osata hävetä itseään vähän enemmän.