SV: Seksuaalinen häirintä
Kun isoisäni menehtyi pari vuotta sitten, kerääntyi koko pohjalainen sukumme mummolaan Ylistaroon. Suurin osa lähisuvusta tajusi saapua paikalle vasta hautajaispäivänä, mutta itse tulin äitini kanssa samaa matkaa jo edeltävänä iltana. Pendolinon ravintolavaunussa otin limsan kylkeen yhden propralin, sillä Seinäjoelle saapuessa ahdistus on vuodesta toiseen vakio.
Hautajaisia edeltävä ilta meni perinteisen kaavan mukaan: miehet joivat posket helottaen kartonkipakattua punaviiniä ja suvun kirkkoherra solvasi yksi kerrallaan läpi kaikki vähemmistöt poikansa myötäillessä vieressä. Viina virtasi ja n-sana raikasi. Suvun hengenmies oli suorastaan vauhdissa tuona iltana: jossain villisikajahti-tarinoiden ja markettimakkaran syömisen lomassa hän ehti myös heittää minua kohtaan seksuaalissävytteisiä kommentteja ja kertoa ääneen toiveestaan nukkua vieressäni.
Oma setäni haluaisi panna minua.
Seuraavana aamuna hautajaisten alettua kaurismäkeläinen tunnelma vain vahvistui: seurakunta ei ollut varautunut koko kylän surukukkia varten, joten jonkun eturivissä istuvista piti juosta vähän väliä kaatuilevia muovisia maljakoita korjaamaan. “Tuttuja, tuttuja” toisteli muistisairas mummoni ja krapulainen kirkkoherra muistutti vieraita pitämään puheet lyhyenä, sillä 1800-luvulla rakennetun kirkon lämmitys oli rikki. Varpaat olivat kuitenkin tunnottomat viimeistään kun kirkkoherran oma, noin 45 minuutin pituinen puhe oli ohi.
Paluumatkalla samana iltana päätäni särki leukaa myöten, sillä olin koko sukukokoontumisen ajan narskutellut hampaitani stressin vuoksi. Hautajaisviikonlopun tapahtumat tuntuivatkin lähinnä kuumeiselta unelta, kun palasin vihdoin Helsinkiin valitun perheeni luo. Mietimme tuona iltana yhdessä ystävieni kanssa, että miksi omaan sukuun tai perheeseen pitäisi ylipäätään väkisin ylläpitää jonkinlaista suhdetta? Jos oman perheen kanssa ajan viettäminen on niin raskasta, että se vaatii rauhoittavia – insestisistä vivahteista puhumattakaan – voi olla ihan perusteltua pitää verisukulaiset etäällä.
Frida Kriikku on teologian ylioppilas, feministi ja ylpeä bimbo. Frida syttyy erikoisista ja aidoista ihmisistä, jotka eivät pelkää tarttua yhteiskunnan epäkohtiin. Vuoden 2023 päätoimittajan mukaan parasta elämässä on avantouinti, irtokarkit ja seksi.
