Kerrotko Tinder-biossasi olevasi teologi? En minäkään. Olen viime aikoina miettinyt, miksen ole avoimesti kertonut uusille ihmisille somessa olevani teologi. Onko teologius jotakin sisäisesti outoa, vai ulkoisesti outoa tai luotaantyöntävää? Teologius on kuitenkin osa identiteettiäni, samoin kuin sukupuoleni, seksuaalisuuteni, harrastukseni ja intohimoni. Huomaan kuitenkin kertovani uusille ihmisille helpommin muunsukupuolisuudestani kuin teologiudestani. Muunsukupuolisuuttani ei voi välttämättä aina päätellä ulkonäöstäni, mutta ei voi myöskään teologiuttani.
Miltä siis teologin kuuluisi näyttää? Tämä kysymys esitettiin maisterivaiheen työelämäkurssilla. Huomasin saman tien olevani ahdistunut kysymyksestä. En halunnut vastata kysymykseen. En kokenut olevani ideaaliteologin näköinen. Mutta kuka meistä olisi ideaaliteologin näköinen? Miltä edes näyttää ideaaliteologi? Ideaaliteologiin liitetään usein tiettyjä piirteitä: teologin tulisi olla vakava, mutta helposti lähestyttävä. Teologi pukeutuu tummiin vaatteisiin, jotka peittävät tarpeeksi, mutta naisteologi ei kuitenkaan saa peittää liikaa, jotta häntä ei pidettäisi nunnana. Ehkä teologi kantaa kaulassaan ristiä tai tuo pukeutumisessaan muuta symboliikkaa esiin. Teologi on aina valmis puhumaan uskonnoista, toisten uskonnollisista traumoista tai väittelemään erilaisista uskonkäsityksistä.
Ulkonäön tulee olla ”miellyttävä”. Miellyttävällä tarkoitan yhteiskunnassa vallitsevia käsityksiä miellyttävyydestä: miltä hiukset, meikki tai pukeutuminen näyttää. Eli toisin sanoen, miten joku setä jossakin kapitalismin huipulla on päättänyt, että naisen tai miehen tulisi näyttää. Olenko tarpeeksi teologi, jos minulla on lävistyksiä? Olenko tarpeeksi teologi, jos pukeudun haluamallani tavalla? Näytänkö tarpeeksi asiantuntevalta? Olenko tarpeeksi jotakin, mitä muut ihmiset minulta odottavat?
Ulkonäköpaineet määrittelevät juuri tällä tavoin identiteettimme eri osia. Eri identiteetin osilta odotetaan erilaisia ulkonäköpiirteitä. Tämä liittyy niin sukupuoleen, ikään kuin seksuaalisuuteen. Heteromieheltä odotetaan maskuliinisuutta ja heteronaiselta taas feminiinisyyttä. Homomiehiltä odotetaan feminiinisyyttä ja lesbonaisilta tiettyä maskuliinisuutta. Miehet eivät saa meikata. Naiset saavat kyllä meikata, mutta eivät missään nimessä liikaa. Toisaalta taas palvelualoilla naisen oletetaan meikkaavan juuri asiakasta varten. Tämä linkittyy jo aikaisemmin mainitsemaani miellyttävyyden käsitteeseen.
Asiakaspalvelussa henkilökunnan odotetaan hymyilevän ja olevan palvelualtis. Erityisesti tämä pätee naisiin. Sosiaalisessa mediassa on viime vuosina puhuttu “resting bitch facesta”, jolla tarkoitetaan sitä, että lepotilassa kasvot eivät ole helposti lähestyttävät. Naiset sosialisoidaan pienestä pitäen olemaan mukautuvia, palvelualttiita ja hymyileviä. Siispä resting bitch face voi tulla joillekin ihmisille shokkina. Miesten kohdalla tällaista resting bitch face -käsitettä ei ole olemassakaan. Miehen vakava olemus vain lisää auktoriteettia. Naisen vakava olemus taas nähdään jonkinlaisena uhkana sille, miltä naisen kuuluisi näyttää. Nainen ei ole miellyttävä, jos hän on vakava. Jos hän on vakava ja epämiellyttävä, voidaan päätellä, että hän on myös epämiellyttävä ihminen kaiken kaikkiaan: mariseva, ärsyttävä ja itsenäinen. Onhan tämä nähty jo viime vuosien klikkiotsikoissa niin poliitikoista kuin julkkiksistakin. Maria Veitolaa on usein kuvattu “ärsyttäväksi” tehdessään toimittajan työtään ja kysyessään samoja kysymyksiä kuin muutkin toimittajat. Sanna Marinin bilettäessä aivan samalla tavalla kuin miespoliitikotkin, vain hän saa seuraavaksi kuukaudeksi etuliitteen Bile-Sanna.
Entä jos ei ole nainen eikä mies? Binäärin ulkopuolisilta ihmisiltä odotetaan siinä tapauksessa androgyynisyyttä. On kuitenkin hyvä huomioida, että androgyynisyys voi helposti luiskahtaa vain feminiinisyyden puuttumiseksi. Tällä tarkoitan sitä, että androgyynisyydessä kehosta riistetään feminiiniset piirteet, kuten muodot ja kurvit. Androgyynisyys ei ole feminiinisyyden puuttumista eli maskuliinisuutta. Androgyynisyys on jotain muuta. Kuitenkin vallalla oleva ihanne androgyynisyydestä näkyy nimenomaan feminiinisyyden puuttumisena. Ihmiset odottavat binäärin ulkopuolisten ihmisten olevan nimenomaan androgyynisiä tyyliltään, eikä feminiinistä binäärin ulkopuolista ihmistä oteta tosissaan. Jälleen kerran maskuliinisuutta arvostetaan feminiinisyyden yli. Ulkonäköön liittyvät normit ovat tiukassa yhteiskunnassamme. Samoin misogynia, jossa feminiinisyys, naiseus ja tyttöys ovat vihan kohteita.
Ulkonäköpaineet voivat olla myös toisistaan hyvinkin risteäviä. Käytän tässä esimerkkinä sitä, että feminiiniset piirteet usein suljetaan ulos asiantuntijuudesta. Asiantuntijan ulkonäkö on miellyttävällä tavalla maskuliininen. Mikäli asiantuntijan ulkonäkö on feminiininen, saattaa hän vaikuttaa “vähemmän asiantuntevalta”. Tämä on varmasti monelle feminiinisesti pukeutuvalle tuttu esimerkki työelämästä. Tai ainakin minulle itselleni omasta työhistoriastani. Miten tuoda esimerkiksi työhaastattelussa esille omaa feminiinistä tyyliään vaikuttaen kuitenkin asiantuntevalta? Entä menevätkö vähemmän feminiiniset ihmiset minun ohitseni työnhakutilanteissa?
Asiantuntijuuteen vaikuttaa myös ikä. Asiantuntija on tarpeeksi vanha tietääkseen asioista, mutta ei liian vanha ollakseen tietotaitonsa kanssa aivan kivikautinen. Mutta ajatellaanko teologin nimenomaan olevan vanha, kivikautinen ja konservatiivinen? Ehkä teologin ajatellaan omaavan konservatiiviset arvot, jotka myös vaikuttavat ulkonäköön ja pukeutumiseen. Ehkä teologi pukeutuu mustaan. Ehkä teologi peittää feminiinisyytensä. Teologien asiantuntijuudessa jaksetaan muistuttaa siitä, että on tärkeää kohdata toinen ihminen. Olemmehan “kohtaamisen ammattilaisia”, kuten kandivaiheen työelämäkurssilla kerrottiin. Mutta voiko nuori ihminen oikeasti kohdata vanhan ihmisen ilman vähättelyä?
Mitä siis ulkonäkö, pukeutuminen, meikkaaminen ja muu ulkoinen habitus kertoo meistä asiantuntijoina? Ei yhtään mitään. Ulkonäkö ei kerro sitä, että olen empaattinen. Ulkonäkö ei kerro sitä, että sinä luet Kyyhkystä. Ulkonäkö ei kerro sitä, että sinä olet teologi.
Pätevätkö ulkonäköpaineet sitten minuun? Olen kuitenkin muunsukupuolinen queer -teologi, joka valmistui maisteriksi asiantuntijalinjalta. Voin sanoa, että kyllä pätevät. Toisina päivinä en ole mielestäni tarpeeksi maskuliininen tai feminiininen tai androgyyni. Toisina päivinä koen, etten ole tarpeeksi teologi, kun olen asiantuntija enkä pappi tai opettaja. Toisina päivinä en koe olevani tarpeeksi asiantunteva ollakseni minkään alan asiantuntija. Tässä vaiheessa yleensä ulkonäköpaineet synnyttävät myös huijarisyndrooman.
Miltä siis näyttää ideaaliteologi? Aluksi minulla ei ollut tähän vastausta. Nyt sellainen on: ideaaliteologi näyttää minulta, sinulta, meiltä kaikilta. Kunhan vain muistamme jättää ulkonäköpaineet narikkaan. Ulkonäköön liittyvät säännöt eivät palvele meistä ketään. Eivät naisia, miehiä, binäärin ulkopuolisia ihmisiä tai sukupuolettomia. Eivät teologeja, opettajia, pappeja tai asiantuntijoita. Kaiken sen ajan ja voimavarat, joita käytämme vanhentuneiden ulkonäkönormien ylläpitämiseen, voisimme käyttää johonkin oikeasti tärkeämpään. Voisimme nähdä toinen toisemme asiantuntijoina, kanssateologeina ja ennen kaikkea ihmisinä. Kukaan meistä ei voi tietää, kuinka asiantunteva toinen ihminen on pelkän ulkonäön perusteella.
Piisu Tuominen on teologian maisteri, jonka kirjoitusmielenkiinto kohdistuu vähemmistöihin, uskontoihin ja politiikkaan. Piisua välillä hävettää kysyä neuvoa esimerkiksi kukkien hoitamisessa. Siksi hän ei tiedäkään, kuinka kukkia hoidetaan, vaan opettelee matkan varrella.
