Vain VoIP
Ehkä saamme tietää
jos meille ei ollenkaan
kuulu kyyneleet surun ja murheen
Kuuluuko tunteet
toiselle puolelle palloa
Kantaako kortti rakkauden
hukkaako posti lämmön
voiko videon läpi koskettaa
Elokuu kutsuu,
kyyhkyläiseni
Ville Kuusela
Oodi idälle
Toiset yrittävät sormellaan osoittamalla koskettaa kuuta
ja alkavat luulla sormeaan siksi
Minä halusin niin paljon koskea,
ja nyt sormeni muuttuu sinuksi
En erota ovikelloa linnunlaulusta
se joku odottakoon
kun se mikä meille kaikille on yhteistä
imee kaiken hien mun selästä
Kuiva ja kuuma tuuli lämmittää
kuin sinä olisit täällä, lintuni, sormeni pää
Enja Seppänen
Olen ollut pohjavire
pohjavirta sinussa, rakastan sinua kunnes kuolen enkä kuole silloinkaan
Laineet ovat lyöneet korkealle,taivas on yhtynyt mereen, uudestaan ja uudestaan
Kaikki ne olivat yläpuolella ja kuitenkin niin paljon alempana, ulottumattomissa
Askelten kaiku, nauru ja huuto
Tästä kaikesta on jo niin kauan
Valot syttyneet maailmaan, lavasteiden purku
kun joku on, ollut ja haluaisi olla
pelkään tulevani näkyväksi
Kevät nostaa, valaisee
Kaikki tapahtuu niin nopeasti
Minun majani, varjojen lämmöt
Eivät enää ole.
Mari-Helmi Pirhonen
Hadewijch: Rakkauden paradoksit
Suloisinta Rakkaudessa ovat hänen myrskynsä;
Syvin syöveri on hänen kaunein muotonsa;
Eksyminen hänessä on pääsemistä perille;
Nääntyminen hänen vuokseen maistuu, ravitsee;
Hänen epätoivossaan on varmin vakuutus;
Hänen haavoittamansa kaikesta paranee;
Kuihtuminen hänen vuokseen on kukoistusta;
Hänen piiloutumisensa on löytymistä;
Riutuminen hänen vuokseen on terveyttä;
Kätkemällä voidaan hänet täysin paljastaa;
Hänen kieltämänsä on mitä suurin lahja;
Sanattomia ovat hänen kauneimmat säkeensä;
Vankeus hänessä on totisesti vapautta;
Hänen kipein iskunsa on lohtu suloisin;
Kaikki hänen ryöstämänsä suuren voiton tuo;
Vetäytymällä pois tulee hän lähimmäs;
Syvin hiljaisuus on hänen korkein laulunsa;
Hänen rajuin raivonsa on kiitos lämpimin;
Hänen uhkauksensa vannoo valan vakaimman;
Hänen murheessaan on kaiken surun lievitys;
Lisääkin voisimme Rakkaudesta sanoa;
Hänen rikkautensa on puutosta kaikesta;
Hänen uskollisuutensa lankeemukseen vie;
Hänen olemuksensa syvyyksiin hukuttaa;
Hänen suuri vaurautensa saattaa köyhyyteen;
Hänen runsaudessaan koittaa perikatomme;
Hänen hellä hoivansa syventää haavoja;
Hänestä osalliset monta kertaa kuolevat;
Hänen pöydässään on nälkä, tiedossaan erehdys;
Viettelys on hänen koulukuntansa keino;
Kohtaamiset hänen kanssaan ovat myrskyisiä;
Levon rauha hänessä on saavuttamaton;
Hänen ilmoituksensa on täysin kätketty;
Hän vie, varastaa enemmän kuin antaa;
Hänen lupauksensa aina johtavat harhaan;
Hänen koreat pukineensa ovat alastomuutta;
Hänen totuutensa vain ja ainoastaan petosta;
Monelle hänen turvansa vaikuttaakin valheelta.
Todistamme tätä kaiken aikaa; me, joille
Rakkaus paljasti harhaan johtavia ihmeitä –
Itsellään pitämäänsä omaksemme luulimme.
Kun hän ensi kertaa oli tehnyt minulle kujeitaan,
Hänen tapojansa tutkin käyden työhön eri lailla;
Hänen uhkauksistaan, lupauksistaan harhaantumatta.
Tulen hänelle kuulumaan, mitä tahansa hän olikaan,
Armollinen tai armoton – se yhtä ja samaa on!
Suomeksi tulkinnut Teo Jestoi
Maria I
olet täynnä kuolleita jumalia
antiikin neitsyet mätänevät kohdussasi
vain sädekehässäsi heidän muistonsa loistavat
Maria II
kärsimyksen vivahde siunauksessasi
valitsit minut, vangitsit minut valoosi
vuosikymmenet kuljen surussasi
täynnä unohdettujen jumalien rakkautta
vannon
luovuttavani itseni kaupungin unettomuudelle
murtuvani katulamppujen kosketuksessa
luopuvani itsestäni luonnottomassa hellyydessä
tahdon
rakastua aamuruuhkan rytmiin
painautua kirkkaisiin näyteikkunoihin
kietoutua kortteleiden geometriaan
murtua katulamppujen kosketuksessa
luopua itsestäni luonnottomassa hellyydessä
suudella valoa joka tämän kaamoksen keskellä
hyväilee minun pimeyttäni ympäri vuorokauden
