Forgotten Women Leaders – The Authority of Women Hosts of Early Christian Gatherings in the First and second centuries. (Kaisa-Maria Pihlava, Suomen Eksegeettinen Seura, 2017)
Suomen kirjakielestä ei löydy neutraalia sanaa englannin sanalle ”host”. Käytän tässä esittelyssä englannin kielen sanaa, koska sanat ”isännöinti” ja ”emännöinti” voivat aiheuttaa mielikuvia jotka eivät ole tarkoituksenmukaisia ja voivat olla haitallisia.
Tämä kirja oli itselleni odotettu syntymäpäivälahja. Olen kiinnostunut siitä, kuinka varhaiskristilliset yhteisöt omaksuivat sisäiset ja sosiaaliset rakenteensa ympäröivästä yhteiskunnasta ensimmäisillä vuosisadoilla sekä siitä, kuinka nämä roolit rakentuivat. Tämän lisäksi kaipasin näkökulmia tasa-arvoistavaan historiantutkimukseen, eli siihen, kuinka eri sukupuolia käsitellään historiantutkimuksessa. Kirjan pääkysymys on käsitellä varhaiskristillisten naisten hosteina toimimista varhaiskristillisissä tapaamisissa ensimmäisillä ja toisilla vuosisadoilla. Aihetta lähestytään erityisesti sen kautta kuinka auktoriteetti määräytyi naisten kohdalla. Lähestymiskulma on samaan aikaan sekä sosiaalihistoriallinen että post-strukturalistinen. Näin on mahdollista keskittyä sekä varhaiskristillisiin naisiin osana yhteiskunnallista rakennetta että naisten identiteetteihin ja rooleihin siinä. Koska tällaisen esittelyn puitteissa ei ole mahdollista antaa kuin lyhyt katsaus, esittelen lyhyesti lukukokemustani nimenomaan naisten auktoriteetin kysymyksen kautta.
Kirja lähtee liikkeelle siitä huomiosta, että naisen roolia antiikin aikana, sekä näin myös varhaiskristillisyydessä on tutkittu viime vuosikymmeninä laajemmin ja teoreettiset lähestymistavat aiheeseen ovat kehittyneet. Kirjassa eritellään naisten erilaisia rooleja eri näkökulmista. Ensin luodaan katsaus naisten lähtökohtiin kotitalouksien päänä kreikkalais-roomalaisessa kulttuurissa, eri alueilla ja eri uskonnollisissa perinteissä sekä perheiden sisäisiin valtarakenteisiin. Näistä edetään siihen, millaisia naiset olivat hyväntekijöinä omissa yhteisöissään, eli mitä toimintamahdollisuuksia varhaiskristillisten kokoontumisten hostaamiselle oli. Näistä edetään siihen, mitä varhaiskristilliset tekstit kertovat naisista kristillisten kokoontumisten hosteina sekä kuinka näitä tekstejä on tutkittu ja tulkittu. Viimeisenä pureudutaan siihen, mitä naisten johtorooleista tiedetään varhaiskristillisten kokoontumisten osalta sekä missä oli yksityisen ja julkisen ero. Kirja lähestyy kysymystä naisten asemasta kirjallisten ja ei-kirjallisten sekä kristillisten ja ei-kristillisten lähteiden valossa.
On tärkeää eritellä, mitä auktoriteetti merkitsee, kun puhutaan ensimmäisestä ja toisesta vuosisadasta. On olennaista tunnistaa vallan eri muodot sekä kuinka niitä käytetään erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, jos käytetään. Kokoontuminen on varhaiskristillisessä merkityksessä ollut tuolloin yksityiskodeissa tapahtuvaa, ilman julkista rahoitusta tapahtuvaa toimintaa. Näin kokoontumisia ei ole ollut säätelemässä ulkopuolelta mikään virallinen taho tai laitos, joka olisi käyttänyt valtaa. Näin myöskään auktoriteetille ei ole ollut formaalia muotoa ja kristillisten kokoontumisten hostilla on ollut vaikutusvaltaa. Kysehän ei ole ollut nykyisen kaltaisesta ”hostaamisesta”, jossa host lähinnä huolehtisi, että lasit pysyvät täynnä ja että kaikki viihtyvät. Auktoriteetista puhuttaessa ei myöskään arvoteta sitä käytettiinkö auktoriteettia myönteisesti vai kielteisesti. Kyse on siitä, oliko naisilla sitä varhaiskristillisissä kokoontumisissa ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla, miten sitä saattoi saada itselleen ja minkälaista valta oli. On myös tärkeää huomata, että naishosteista lähteiden perusteella muodostuva kuva ei ole objektiivinen. Kun puhumme varhaiskristillisestä yhteisöstä, puhumme oikeista, olemassa olleista ihmisistä sekä heidän rooleistaan. Ihminen on aina yksilö, ja historiankirjoitus jättää aina avoimia kysymyksiä ihmisten ajatuksista ja persoonista.
Yleisesti varhaiskristilliset kokoontumiset kodeissa olivat yhteisiä aterioita. Tällaiseen kotiympäristöön liittyen on päätelty, että varhaiskristittyjen kokoontumispaikkoina toimineet kodit voivat vaihdella yksiöistä isännän vuokraamiin tai omistamiin taloihin. Sukupuolten tasa-arvon sijaan sosioekonominen hierarkia oli sääntö varhaiskristillisissä yhteisöissä. Tähän liittyen on todettu, että naishost on joskus poistettu varhaisten kristillisten kokoontumisten kuvastosta yksinkertaisesti jättämällä huomiotta se tosiasia, että naiset saattoivat olla myös perheiden päitä. Samoin kuin käsite ”auktoriteetti”, myös käsite ”perhe” tarvitsee lähemmän määrittelyn. Ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla perheeseen saattoi kuulua myös muuta kuin biologista perhettä. Tällaiset ei-biologiset perheenjäsenet saattoivat hyväksyä kotitaloutensa naispäämiehen uskomukset ja pitää näitä naisia auktoriteetteinaan hengellisissä asioissa, kuten he tekivät jokapäiväisessä elämässään. Näin ei puhuta naisen johtoroolista ainoastaan nykykäsitteen mukaisessa perhekäsityksessä eikä yksittäisissä kokoontumisissa, vaan kyseessä oli perheen suojelijana toimiminen. Tämä suojelija antoi joko yksittäiselle ihmiselle tai ihmisryhmälle aineellista turvaa. Vastineeksi hän sai suojelemaltaan yksilöltä tai ryhmältä kunnioitusta ja lojaaliutta itseään kohtaan. Hostina toimiminen ei edellyttänyt välttämättä taloudelliseen eliittiin kuulumista mutta varallisuutta kylläkin.
Jos nainen ei ollut naimisissa joko leskeyden tai muun syyn vuoksi eikä hänellä näin ollen ollut itse ”familiaan” liitettyä toimintaroolia, oli se yksi mahdollisuus kerätä ympärilleen tällaista ei-biologista perhettä (domus). Toinen mahdollisuus liittyi varallisuuteen. Sekä varhaiskristillisiin yhteisöihin kuuluvilta naisilta että ei-kristillisiltä, hyväntekeväisyyttä harjoittavilta naisilta odotettiin heidän käyttävän varallisuuttaan oman yhteisönsä hyväksi. Näin nainen saattoi toimia oman yhteisönsä suojelijana ja lujittaa ryhmän yhteenkuuluvuutta sitoen siihen samalla itsensä. Kyse ei ole ainoastaan siitä, että naiset olisivat keränneet auktoriteettia vain yksittäisten tapaamisten hostina toimimisesta vaan elämäntavasta jossa omaa, mahdollista varallisuutta on käytetty yhteisön hyväksi.
Kirjalliset, varhaiskristilliset lähteet kertovat naisista hosteina. Varhaiskristillisistä teksteistä erityisesti Pastoraaliset kirjeiden eri tulkintoja on mielenkiintoista pohtia naishosteja koskevan kysymyksen valossa. Kirjassa eritellään kohtaa 1 Tim. 2:9-15, jota on harvoin tulkittu naishosteja käsittelevän kysymyksen näkökulmasta. Jos kielto koskee nimenomaan opetusta, voidaan tulkita myös, ettei naisten haluttu opettavan miehisellä tavalla, ei niin, että heidän ei olisi suotu opettavan ollenkaan. On myös muistettava, että kyse on jälleen kerran auktoriteetista, tässä tapauksessa kreikan sanan authenteoo tulkinnasta. Antiikissa tulkinta on merkinnyt hallintaa, kontrollointia, dominointia, itsenäistä käytöstä tai olemista ensisijaisessa vastuussa. Auktoriteetin käsite, kun puhutaan naisten auktoriteetista varhaisten kristittyjen kokoontumisissa, voidaan käsittää suhteellisena määräysvaltana, joka määräytyi myös muiden tekijöiden kuin sukupuolen perusteella. Naishostit tarjosivat yhteisölleen yhteenkuuluvuuden tunnetta, fyysistä turvallisuutta jumalanpalvelustilanteissa, tarjoamalla paikan kokoontumisille ja materiaalista turvallisuutta yhteisten aterioiden muodossa.
Totean, ettei tämän kirjaesittelyn puitteissa ole mahdollisuutta antaa kirjalle kaikkea sitä kunniaa, jonka se ansaitsisi tai eritellä tarkasti sen eri huomioita. Siksi toivon koko sydämestäni, että jokainen ensimmäisistä vuosisadoista kiinnostunut lukisi tämän kirjan. Tutkimus, joka pyrkii antamaan äänen monipuolisesti eri sukupuolille tuoden samalla esiin yksilön moniulotteisen sidonnaisuuden eri sosiaalisiin ryhmiin on ehdoton osa historian tutkimusta ja varhaisten tekstien tulkintaa. Olennaista on myös muistaa, ettemme pääse kiinni siihen, mitä naiset todella tunsivat ja ajattelivat, sillä meillä on käsissämme ainoastaan representaatio naisista toimijoina. Voimme päästä vain siihen, kuinka naisten toimijuutta kuvataan ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla. Lisäksi on myös muistettava, ettei naishosteista puhuttaessa puhuta kaikista varhaiskristillisyyden naisista. Lisäksi kyse on tulkinnasta, naisten tekoja ja elämää kun on mahdollista tulkita muutenkin kuin perinteisen sukupuolihierarkian puitteissa.
