TYT:n puheenjohtajalta

Valot pimeyksien reunoilla

Posted on by Anni-Sofia Nikki

Syksyinen tervehdys kaikille!

Toivottavasti syksy on lähtenyt itse kullakin hyvin käyntiin poikkeuksellisesta tilanteesta huolimatta. Tietyt asiat kuitenkin pysyvät ja yksi niistä on Kyyhkysen ilmestyminen.

Fanitan suuresti Apulantaa ja erityisesti heidän kappalettaan ”Valot pimeyksien reunoilla”. Tämän lehden teemana on pimeys, joten kappale sopii mainiosti tähän teemaan. 

Mutta mitä pimeys sitten on? Miten se näkyy, miten sen voi kokea? Pimeys on asia, johon viitataan usein ja monessa eri merkityksessä. Se voi olla pimeyttä, joka tulee syksyn edetessä ja kaamoksen koittaessa, se voi olla pimeyttä, joka iskee henkisesti, kun asiat tuntuvat raskailta ja vaikeilta. 

Kulunut vuosi on ollut yhtä myllerrystä. Poikkeustilanne on aiheuttanut pimeyttä ihmisille erilaisin tavoin. Asiaa ei välttämättä helpota se, että syksyn edetessä päivät pimenevät ja valona saattaa toimia kirkasvalolamppu. On OK, että epätoivo iskee, kun ei tiedä, mihin tilanne tässä etenee. Itse välillä ainakin koen pimeyden laskeutuvan väliaikaisesti ylleni, kun epävarmuus saa ajatuksistani otteen. 

Entä mikä on sitten valoa, mistä valoa voi löytää? Olen oppinut sen, että valot todellakin ovat pimeyksien reunoilla, vaikka niitä ei aina hahmottakkaan. Minua lohduttaa tieto siitä, että valoa on nähtävissä: yksi asia, mikä minua siitä muistuttaa, on käsivarteeni tatuoidut sanat ”valo voittaa”. Valoa voivat olla toiset ihmiset, kuten ystävät ja perhe, valoa voivat olla lemmikit, harrastukset tai pienet asiat. Toivon, että kukin löytää sen oman valonlähteensä. Valoa voi myös löytää itsestään: sen vuoksi on tärkeää pitää huolta myös omasta hyvinvoinnistaan ja tehdä asioita, joista pitää. 

Valot pimeyksien reunoilla

Ovat toisinaan himmeitä ja harvassa

Sulla on sisälläs valtameren kokoinen voima, jonka sä voit oppaaksesi valjastaa.

Apulanta- Valot pimeyksien reunoilla

Puheenjohtajan tervehdys 2/20

Posted on by Anni-Sofia Nikki

Hei kaikille täältä eristyksistä!

Tämä kevät on mennyt pitkälti omassa pienessä yksiössäni aikaa viettäen ja maisterintutkielmaa tehden. Siksi kävikin sopivasti, kun minulta pyydettiin teemaan liittyen muutama sana Laulujen laulusta, joka on ollut tutkimuskohteenani jo muutaman vuoden. Laulujen laulu on kertomuksena
monitulkintainen, mutta tämä kirjoitus ei riitä sen syvällisempään analysoimiseen.

Tämän lehden teemana on seksuaalisuus. Tämä teema on löydettävissä myös Laulujen laulusta. Laulujen laulu tarkoittaa hepreaksi kaikkein kauneinta ja ylitsevertaista laulua ja tämä kauneus on
nähtävissä, kun kertomusta lukee. Laulujen laulusta usein mieleen jäävät sen sensuellit metaforat, viittaukset luontoon sekä miehen ja naisen välinen vuoropuhelu, jossa ei paljoa jätetä arvailun varaan. Kertomuksessa sekä mies että nainen avoimesti ihailevat toisiaan, toistensa kauneutta ja
kertovat kaipuunsa. Nainen itse määrittää kertomuksessa, miten haluaa seksuaalisuuttaan toteuttaa. Tämä on kiehtovaa, sillä usein kertomuksen kirjoittamisen aikaan nainen määriteltiin miehen kautta eikä naisen roolia korostettu. Laulujen laulussa kuitenkin on nähtävillä, että kumpikin osapuoli tuo ilmi sen, millaista kosketusta haluaa. Seksuaalisuutta ei tarvitse peitellä.

Erityisen kaunista Laulujen laulussa on sen sisältämät vertaukset. Vertauksissa erityisesti luonto on vahvasti läsnä. Luonnon katsotaan heräävän henkiin rakkauden ja intohimon myötä. Itseäni erityisesti kiehtoo se, kuinka paljon naista on verrattu erilaisten sorkkaeläimien kautta, kuten
lampaiden, peurojen, gasellien sekä vuohien. Näitä erityisesti tutkin tutkielmassani. Näistä eläimistä esimerkiksi peurat sekä gasellit pitävät sisällään eroottisia ja mytologisia viittauksia.

Seksuaalisuus näyttäytyy siis rikkaana. Jos jotain Laulujen laulu on minulle opettanut, on se, että seksuaalisuus on kaunista ja se voi näyttäytyä monin eri tavoin. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa.

Valoisin terveisin,
Anni-Sofia Nikki
Puheenjohtaja

Puheenjohtajan tervehdys 1/20

Posted on by Anni-Sofia Nikki

Hei ja oikein mukavaa alkavaa kevättä!

Vaikea kyllä määritellä, missä menee syksyn, talven ja kevään raja. Päässä on soinut jatkuvalla toistolla marraskuusta asti Miljoonasateen Marraskuu. Enkä varmasti ole ainoa, joka on kokenut ikäväksi ja raskaaksi jatkuvan harmauden ja tihkusateen. Onneksi olemme jo kuitenkin menossa valoisampia päiviä kohti! Jos kuitenkin tuntuu siltä, että arjen ja päivien harmaus tukahduttaa, voit yrittää löytää asialle omia selviytymiskeinoja. Tässä omia, hyviksi havaitsemiani vaihtoehtoja:

  1. Kirkasvalolamppu. Täytin lokakuussa 26 ja ostin itselleni lahjaksi pienen ja näppärän kirkasvalolampun, jotta ikääntyvä kehoni ja mieleni pysyisi vireänä. Raahasin sen myös matkoillani kotiseudulleni ja sain osakseni naurahduksia. 
  2. Päiväunet. Harmaus tuntuu yllättävän helpolta, kun nukkuu päivällä sen ohi. Pian onkin jo pimeää eikä harmaus erotu joukosta. 
  3. Ystävät. Harmaus tuntuu paljon paremmalta seurassa ja yhdessä keliä voivotellen.
  4. Sateenvarjojen erilainen kirjo. Sateenvarjot eivät kauhean kauaa ehjänä kestä, kun tuulee 9-12 m/s, joten on mukavaa vaihdella varjojen kuviota. Pitää mielen virkeänä!
  5. Heijastin. Koska ulkona on pimeää ja pitää näkyä. Itselläni on upea heijastinreppu, kyllä kuulkaa heijastaa! 

Tsemppiä jokaiselle, kyllä tämä vielä tästä!

Terkuin,
Anni

Puheenjohtajan tervehdys 1/19

Posted on by Jessiina Nurmela

Tervepä terve sanon teille! Luet parhaillaan puheenjohtajan tervehdystä, kuten varmasti jo välkkynä kaverina oivalsit. Tervehdyksen tarkoituksenahan on tervehtiä toista ihmistä tai suurempaa joukkoa. Alun perin ideana on ollut osoittaa, että on tunnistanut tervehtimisen kohteen. Toisaalta tervehtimällä on voinut todistaa, että on vaaraton. Kättely tai käden heilautus on kertonut toiselle osapuolelle, että tervehtijä ei kanna asetta. Tervehtiminen jättää yleensä jälkeensä mukavan tunteen. Se on hyvin pieni ele, jonka kautta tervehdittävä tuntee itsensä nähdyksi. Vuosi 2019 on vasta alussa, enkä olekaan vielä ehtinyt puheenjohtajan roolissani tervehtimään teitä kaikkia. Nyt siihen onkin varsin oiva tilaisuus – välittyköön tämän sivun kautta kollektiivinen kädenheilaukseni omasta ja yhdistyksen puolesta just Sulle. 

Tällä tervehdyksellä haluan myös osoittaa, että käteni ovat aseista tyhjillään ja että olen haluton hyökkäämään ketään vastaan. Koko TYT:n puolesta voin sanoa samaa. Itselleni on varsin tärkeää, että TYT koetaan turvalliseksi ja mielekkääksi yhteisöksi, jossa kukaan ei tunne joutuneensa hyökkäyksen, kiusaamisen tai syrjinnän kohteeksi. Sen sijaan toivon, että tänä vuonna saamme yhdessä vietyä yhdistystä entistä avoimempaan suuntaan ja että TYT voisi olla yhteisö, joka tarjoaisi hyötyä ja hupia jokaisella teologian opiskelijalle. Vaikka tuhoavat aseet käsistä puuttuvatkin, niiden sijaista TYT:llä on kuitenkin käytössään työkalupakki, jonka välineillä voimme mahdollistaa monenlaista. Edunvalvontasahalla sahaamme irti opiskelijan etua heikentäviä oksia ja bileporalla puolestaan lastuamme aukon arjen harmauteen.

Tämä Kyyhkysen teemanumero käsittelee valtaa. Opiskelijajärjestöissä vallan kuvitellaan usein keskittyvän ainoastaan hallitukselle, vuosikokoukselle ja meidän tapauksessamme myös toverineuvostolle. Vaikka nämä tahot toki tekevät päätöksiä monesta yhdistyksen kannalta varsin tärkeästä asiasta, nämä päätökset eivät kuitenkaan synny tyhjästä ja jäsenten mielipidettä ja ideoita pidetään suuressa arvossa ja niistä ollaan aidosti innoissaan. Saatua palautetta käsitellään esimerkiksi jokaisessa hallituksen kokouksessa omana kohtanaan. Lisäksi kaikilla yhdistyksen jäsenillä on läsnäolo- ja puheoikeus hallituksen ja toverineuvoston kokouksissa, joten tervetuloa keskustelemaan tai sitten ihan vain kuuntelemaan. 

Mikäli kokouksissa istuminen ei kuulosta houkuttelevalta, palautetta ja ideoita voi laittaa myös nettisivuilta löytyvän palautelomakkeen kautta tai sähköpostitse vaikkapa osoitteeseen hallitus@tyt.fi.  Jos sinulla on mielessäsi opintoihin liittyvä epäkohta, johon pitäisi kajota kirveellä tai excursio-kohde, jonka suuntaan kaipaisit kompassineulamme osoittavan, niin kerro siitä. Työkalut on tarkoitettu käytettäviksi yhdessä, mutta toisinaan jotkut korjausta vaativat kohteet jäävät huomamatta. Jos huomaat yhdistyksen toiminnassa jonkun vinouman, kerro siitä. Silloin voimme kaivaa vatupassin esiin, tehdä mittauksia ja ryhtyä korjaustoimenpiteisiin

Tervehtimisiin ja työstämisiin!

Jessiina Nurmela
Puheenjohtaja
Teologian Ylioppilaiden Tiedekuntayhdistys

Reformeista

Posted on by Kyyhkynen

 

Maailma muuttuu, niin TYT:n puheenjohtajakin.

Kuluvalla viikolla tapasin pitkästä aikaa isoäitini – tai siis mumman, kuten meillä Pohojammaalla sanotaan. Itselleen tyypilliseen tapaan 85-vuotias mummani päivitteli, kuinka maailma niin kovin paljon muuttuu ja kuinka hän ei oikein aina pysy perässä muutoksissa, varsinkaan teknologian kehityksen osalta. Tilannetta tasapainottaakseni totesin, että enpä minäkään ole diginatiivina kännykkä käteen syntynyt. Saadessani ensimmäisen kännykkäni olin 10-vuotias, ja tuolloin olin yksi ensimmäisistä luokkani kännykällisistä. Omalta rippileiriltäni soiteltiin tai tekstiviestiteltiin kotiin vielä kahdeksan vuotta sitten, koska nettiyhteys oli huono ja WhatsAppia ei ollut saatavilla.

Kehitys kehittyy. Välillä kuitenkin tuntu, että ilman joitakin uudistuksia pärjättäisiin. Tänä vuonna vaikkapa Isosta Pyörästä ja tutkintouudistuksista on voinut olla montaa mieltä. Ihan viime viikkoina ärtymystä on herättänyt, kun joulukarkit ovat taas ilmestyneet kaupan hyllyihin aina vain aikaisemmin ja aikaisemmin. Tein niistä viime vuonna ensimmäiset havainnot 6.10, mutta tänä vuonna jo 1.10. Kehitys kehittyy, mutta kehittyykö se hyvään suuntaan?

Tänä vuonna vietetään reformaation merkkivuotta. Suomessa vuoden pääjuhla järjestetään Turussa 5.11. Yritin järjestää TYT:n retkeä sinne, mutta retki jouduttiin perumaan pienen ilmoittautumismäärän vuoksi. Aluksi olin aidon hämmästynyt, että retki ei herättänyt teologian opiskelijoissa laajempaa mielenkiintoa. Sitten totesin, että 500-vuotias reformi on toki niin vanha uudistus, että se ei enää ehkä kiinnosta. Päädyinkin lopulta oman mielenrauhani turvaamiseksi tulkintaan, että reformaatio on jotain niin yleisesti hyväksyttyä ja tavanomaista, että se tunkeutuu riittävästi teologian opiskelijan arkeenkin. Kehitys kehittyy, ja vanhat reformit eivät vaadi enää erityistä huomiota.

Vuosi TYT:n puheenjohtajana lähestyy loppuaan. Ennen vuotta kuvittelin, että olisin jotenkin hyvä reformi – se, joka
tasapainottaa, inhimillistää ja jaksaa hymyillä. Nyt tiedän, että vaikka suklaa on lähtökohtaisesti hyvää, sen ilmestyminen kauppaan voi ärsyttää. Vaikka teknologia on tarkoitettu auttamaan, se voi myös etäännyttää. Kaikella on määrähetkensä, ja positiivisuus ja negatiivisuus ovat subjektiivisia kokemuksia.Joka tapauksessa haluan kiittää kuluneesta vuodesta. Aikanaan Pikku Kakkosen ohjelman Kaapo opetti, että ”maailma muuttuu, niin minäkin”. Totisesti on tämä vuosi minua muuttanut, ja väittäisin, että lähes pelkästään hyvään suuntaan. Kiitos! Kaikesta!

Petra Harju

#kesätyömaa

Posted on by Kyyhkynen

Kaupat täyttyvät jäätelöuutuuksista, bikineistä ja (toiselta puolelta maailmaa kuljetetuista) mansikoista. Kevään viimeisestä periodista ovat jäljellä enää viimeiset tentit, pari essee-deadlinea ja se luentopäiväkirja, jota ei ole muistanut kirjoittaa kurssin ensimmäisen viikon jälkeen. Ajatukset karkailevat jo kesään ja sen pitkään lomailuputkeen. Eivät ne seuraavat neljä kuukautta kuitenkaan pelkkää makoilua ole, vaan sisältävät talviarjesta poikkeavaa kesäarkea – itselläni muun muassa neljä rippikoulua. Leirit ovat parasta mitä tiedän (siis heti kahvin ja matkailun jälkeen), mutta myös oikea kesätyömaa.

Kuulemma seuraavanakin talvena pitää syödä. Jos ruuan haluaa olevan jotain muuta kuin makaronia, kaurapuuroa ja (mainettaan huomattavasti kalliimpaa) tonnikalaa, sitä ei pelkällä opintotuella pitkään osteta. Vuokrakin täytyisi maksaa joka kuukausi, ja joskus olisi kiva hankkia uusia vaatteita, huonekaluja ja se yksi festarilippu. Myös monet säästeliäät ja muualta rahansa hankkivat opiskelijat ovat kesän töissä. Niitä ”oikeita aikuisten töitä” kun ei opintojen jälkeen hankita pelkällä tutkinnolla, vaan myös sillä kaikella muulla. Kun opiskelusta voi lomailla, on hyvä hetki hankkia ”sitä muuta”, ja työkokemus nyt vaan on parasta sellaista. Jokaiselle muodostuu omannäköisensä (ja toivottavasti myös kokoisensa) kesätyömaa.

Sitten on vielä se (mielestäni vähintään supervoimia omaava) opiskelijaryhmä, joka käyttää kesänkin opintojen edistämiseen. Työtä se on totisesti sekin, kun talven opiskelujen jälkeen raahautuu yliopistolle pänttäämään kreikan aoristeja, maailman uskontoperinteitä tai sosiaalipsykologiaa. Iloisena lentelevät kesälinnut ovat laulaneet, että uimarannallakin voi lukea tenttikirjoja, mutta siellä ne vaikuttavat kyllä sulkeutuvan kuin itsestään. Ei ainakaan muita helpompi (vaikkakin tuttuja työtapoja hyödyntävä) kesätyömaa.

Mieleen nouseekin kysymys, onko opiskelijan elämä yksi suuri (kesä)keitto opiskelusta työhön, työstä opiskeluun ja taas opiskelusta työhön hyppimistä?

Tässä kohtaa (ranta)pallo heitetään meille jokaiselle. Opiskelun, töiden ja yleisen elämänhallinnan lisäksi tulisi ihan itse huolehtia siitä, että on aikaa myös lomailulle. On omalla vastuulla ehtiä sieltä kaupan kassalta uimarannalle, latinankurssilta nukkumaan ja lastenleirien välissä lomareissulle. Siihen ei Kela, yliopisto tai yleensä edes (luonto)äiti pakota. Tässä ei kuitenkaan ole kyse absoluuttisesta pakosta, vaan pakosta liittyen jaksamiseen ja elämän mielekkyyteen.

Aurinkoista (ja tasapainoista) kesää Sinulle!

Petra Harju

PS. Kun jossain vaiheessa kesää työn ja (ehkä jo kotimaisten?) mansikoiden yliannostuksen puolivälissä tuntuu siltä, että opintoja voisi taas ajatella, suosittelen tutustumaan kunnolla uusiin teologian ja uskonnontutkimuksen kandi- ja maisteriohjelmiin. Se tapahtuu helposti vaikka tämän Kyyhkysen tutkintouudistusjuttuun perehtymällä. Kun tietää minne on palaamassa, on talvityömaa helpompi taas kohdata!

Narratiiveista ja narreista

Posted on by Kyyhkynen

TYT:n uusi puheenjohtaja esittäytyy.

“Olipa kerran.” Niin ne tarinat kuulemma alkavat, joten sillä mennään. Eli: “Olipa kerran Petra, joka opiskeli teologiaa. Sitten siitä Petrasta tuli Teologian Ylioppilaiden Tiedekuntayhdistyksen puheenjohtaja.” Vaikka en lastentarhanopettaja olekaan, kuulostaa mielestäni ihan kunnolliselta sadutustarinan alulta. Päähenkilö vain on väärä.

Minulta on tiedusteltu, että tähänkö kalliolle (kreikaksi Πέτρα ‘petra’ = kallio, kivi) yhdistystä nyt rakennetaan. Samoin on kyselty, että tarvitseeko varata lentoja Petran rauniolle, vai pääsemmekö sinne muutenkin. Niin hauskoja kuin kielileikit ovatkin, ei minua ole valittu yhdistyksen narriksi ja tarinan päähenkilöksi, vaan puheenjohtajaksi. Voitaisiinko siis vain luoda tarinaa TYT:stä?

Kun kirjoitetaan TYT:n vuoden 2017 tarinaa, on alkuosa jo tehty. Keskikohtaa, sitä, jossa ne tarinan tärkeimmät tapahtumat ovat, on aika tehdä nyt. Tarkoituksena on tänä vuonna muun muassa totuttautua uusiin sääntöihin, uuteen toimijarakenteeseen ja uusiin järjestötiloihin, jotta koko ajan ei tule uusia sydämentykytyksiä ja yllätyksiä. Näitäkin tärkeämpään juonenkäänteeseen tämän vuoden tarinassa tarvitsemme kuitenkin mahdollisimman monen teologian opiskelijan apua.

TYT:n on tarkoitus olla mukava ja hyödyllinen. Mukava ja hyödyllinen siellä toimiville, tapahtumien kävijöille ja niille, jotka eivät yhdistyksen toiminnassa ole juurikaan olleet mukana. Minulle TYT on aina ollut yhdistelmä hauskasta vapaa-ajasta ja edunvalvonnan hyödyistä, ja vasta viime aikoina olen aidosti tajunnut, että se ei ole sitä kaikille. Viime vuodenkin työelämävastaavana elin kuplassa, jossa tapasin piispanvierailuissa, ekskuilla ja uskonnonopetusillassa innostuneita ja usein itselleni ennestään tuntemattomia ihmisiä. Siksi olenkin todella kiitollinen niille, jotka ovat viime aikoina rei’ittäneet kriittisillä äänillään TYT-kuplaani, ja auttaneet näkemään negatiiviset sävyt siinäkin, mikä itselle on rakasta.

Tahto kehittää TYT:tä kaikille mukavaksi on nyt kova. Kirjoitushetkellä on auki kysely “Yhteinen TYT”, joka on tarkoitettu niin aktiiveille, vähemmän aktiivisille jäsenille kuin liittymättä jättäneille opiskelijoille. Vastausten lisäksi olisi hyödyllistä, että joku tulisi apuun konkreettisesti. Joku, joka tulisi tapahtumiin, antaisi niistä palautetta ja ehkä tarjoutuisi jopa järjestämään haluamansa kaltaisen tapahtuman. Joku, joka tulisi puhumaan minulle ja muille aina, kun kommentoimisen tarvetta kokee.

Jos sinua kiinnostaa olla se joku, edes hetken aikaa tai yhden kerran, ole sitä rohkeasti! Ilman teologian opiskelijoita TYT ei täytä tarkoitustaan, ja silloin minäkin voin ryhtyä vaikka sitten sellaiseksi narriksi.

Petra Harju

Puheenjohtajan pöydällä: Aika reflektoida

Posted on by Jenni Vihtkari

Kuluneen vuoden aikana olen päässyt kokeilemaan siipiäni aivan uudella tavalla. Suuren vallan mukana on tullut myös suuri vastuu – mihin suuntaan vien 1300 hengen yhdistystä?

 

Tammikuussa en päässyt osallistumaan ensimmäiseen toverineuvoston kokoukseen, koska sairastuin. Se olisi ollut mahtava tilaisuus linjata, mutta Toverineuvosto suuressa viisaudessaan antoi koko hallitukselle oivat linjat. Vuoden suurimmaksi tavoitteeksi muodostuikin sääntömuutos ja yleinen kokous.

Keväällä aloin tarkkailla yhdistyksen toimintaa aiempaa aktiivisemmin. Päivittäiset tehtävät veivät todella paljon aikaa muutenkin jo ylityöllistetyltä taloudenhoitajalta. Aloimme taloudenhoitajan kanssa keskustella siitä, miten tehtävää olisi mahdollista keventää. Yhtenä vaihtoehtona näimme sen, että yhdistyksen sijoitukset keskitetään, ja aloimme ajaa tätä projektia eteenpäin. Samalla lakkautimme tilit muutamasta pankista, sillä pankkioikeuksien kanssa pelaaminen vei tolkuttoman paljon aikaa.

 

Kevään viimeisen toverineuvoston kokouksen jälkeen aloin pohtia, miten hallitus voitaisiin muodostaa mahdollisimman tehokkaaksi ja jättää pelkät hallinnolliset tehtävät sille. Tästä lähti ajatus kuuden hengen hallituksesta, jossa päätöksenteko olisi mutkatonta ja vaivatonta. Samalla hallitus koki tarpeelliseksi muuttaa toimijarakennetta, joka on paisunut vuosi vuodelta vain suuremmaksi. Toiveena olisi, kuten kerhojenkin kanssa, että yhdistyksen jäsenet eivät kokisi tarvitsevansa titteleitä voidakseen olla yhdistyksen aktiivitoimijoita.

Toimijarakenteen muuttaminen tarkoitti myös toimintakulttuurin muuttamista, sillä on mahdotonta ylläpitää samaa määrää toimintaa pienemmällä väkimäärällä. Tästä lähti ajatus kerhotukien nostamisesta, sillä tilojen ja kerhotuen avulla kerhot voivat järjestää juuri sellaista toimintaa kuin haluavat. Tämän johdosta TYT:ssä on nähty kuluneen vuoden aikana vaikka minkälaista kerhotoimintaa. Hyvinä esimerkkeinä mainittakoon iltapäiväkerhon matikkamaanantai, JYTKYn frakki-ilta ja JUGSin initiaatio.

Syksyllä uuden hallituksen johtoon valittiin puheenjohtajaksi Petra Harju sekä hallituksen jäseniksi Arttu Lindroth, Kata Kaski, Lauri Heinimaa, Ville Lehonmaa ja Rasmus Tillander. Tämä hallitus koostuu konkareista, mutta samalla myös tuoreista kasvoista, jotka tulevat tuomaan uutta näkökulmaa 163 vuotiaan yhdistyksen arkeen.

Niin sen kuuluukin mennä mielestäni. Tapasin viime talvena erään TYT:n entisen toimijan, joka varoitteli minua siitä, että toverineuvostoon eksyy aina radikaaleja muutoshaluisia ihmisiä, ja miten heitä on syytä varoa. Hymähdin itsekseni. Hän ei selkeästi tiennyt kenen kanssa juttelee.

 

#rebel1853

Kuluneen vuoden aikana olen pyrkinyt siihen, että perinteitä kyseenalaistetaan urakalla. Onko todella tarpeen järjestää samanlaisia tapahtumia kuin viisi vuotta sitten? Yhdistys kehittyy sen toimijoiden mukana, eivätkä ikivanhat tapahtumat vastaa sitä, mitä opiskelijat nykypäivänä kaipaavat. Yksi perinteistä, josta luovuimme tänä vuonna oli seppeleen laskeminen sankarihaudalle TYT-päivänä. Emme tehneet sitä epäkunnioituksesta esi-isiämme kohtaan, vaan koimme, että opiskelijaliikkeen tulee ottaa aktiivisesti kantaa ympärillään tapahtuviin muutoksiin. Tästä syystä laskimme seppeleen alma materin muistolle yliopiston päärakennuksen portaille.

Tämä oli vain yksi niistä kerroista kun olen ollut ylpeä omasta hallituksestani. Olen ylpeä siitä, että hallitukseni uskaltaa ottaa kantaa ja uskaltaa olla jotakin mieltä. Opiskelijaliikkeen kuuluu ottaa kantaa ympärillään tapahtuviin muutoksiin, jotka aktiivisesti koskevat opiskelijaa. Tämän johdosta haluan esittää viimeisen tekstini lopuksi toivomusponnen.

Toivon, että hallitus 2017 lähtee selvittämään sitä, miten TYT voisi julistautua kannattamaan samansukupuolisten kirkollista vihkimistä. Toivon, että hallitus ottaa huomioon sen, miten noin 50% teologisesta tiedekunnasta valmistuneista opiskelijoista tulee työllistymään kirkollisille aloille ja tulevat työssään kohtaamaan kaikenlaisia pareja. Tasa-arvoisen avioliittolain muutos tulee voimaan 1.3.2017 ja toivoisin, että yhdistykselläni on siihen mennessä julkinen kanta, jossa tuodaan esiin se, että yhdistys on samansukupuolisten kirkollisen vihkimisen kannalla.

 

Kiitos luottamuksesta, kiitos kaikesta.

Sara Järvinen

 

Puheenjohtajan pöydällä 2/2016: Opiskelija, rentoudu välillä

Posted on by Jenni Vihtkari

Toki meillekin riemu ja rikkaus työn oli tuttua, koimme sen kyllä. Mut valkeus yhden keväisen yön, yks…  syleilyllä. Tuhat kertaa suuremman riemun toi, luvut jäivät ja kirjoja nakersi koi.

– Teinilaulu

 

Kevät on todella hektistä aikaa. Olen huomannut sen pomputellessani töitä, järjestötoimintaa ja opiskelua. Koko kevään olen hokenut itselleni mantraa: ”Kohta kesä tulee ja sitten voi taas rentoutua”. Onneksi on ystäviä, joiden kanssa voi jutella stressistä tai joilta voi tarvittaessa pyytää apua. Järjestötoiminta on siksi ihanaa, koskaan ei tarvitse olla yksin.

Omien fiilisteni mennessä jojon lailla koko kevään, olen myös havainnut tiedekunnalla tunnelman muutoksen. Yliopiston massiiviset irtisanomiset ovat jollain tavalla koskettaneet meitä kaikkia. Nyt keväällä startanneen UPO:n, eli yliopiston palveluorganisaatiouudistuksen, jäljiltä tiedekunnalla ei enää toimi samat hallinnon työntekijät vaan he ovat vaihtuneet. Haluan tässä kiittää kaikkia tiedekunnalta irtisanottuja työntekijöitä hyvistä yhteistyövuosista – jäämme kaipaamaan teitä.

 

Teinit ja ikuinen stressi

Äidilläni on tapana sanoa: ”Lyhyen aikaa sitä seisoo vaikka seipään päässä”. Se on myös aikalailla oma suhtautumiseni stressiin. Hetken aikaa kestät mitä vain. Puheenjohtajana olen huomannut, että opiskelijoilla on erilaisia tapoja kohdata ja käsitellä stressiä. Toiset ovat kuin sitä ei olisikaan, toiset menettävät yöunet viikoiksi. Teille, rakkaat opiskelijatoverit, toivon stressitöntä kesää.

Kuulin fuksivuonani huhun psykiatrian luennoilla, että teologian opiskelijat käyttävät YTHS:n mielenterveyspalveluja eniten kaikista Helsingin yliopiston tiedekunnista. Monet näkevät sen negatiivisena asiana, joka korostaa sitä, miten paljon ongelmia opiskelijoilla on. Itse näen asian päinvastaisena. On hyvä, että teologi on sellainen, joka oppii tunnistamaan tilanteet, joissa tarvitsee apua.

Mielenterveyspalvelut ovat opiskelijaa varten ja YTHS:ltä saa loistavaa apua stressin lieventämiseen sekä opiskelumotivaation parantamiseen. Olen kevään aikana auttanut kolme opiskelijaa YTHS:n palvelujen piiriin sekä kannustanut monia muitakin tutustumaan palveluihin. Joten käy myös itse tarkistamassa YTHS:n nettisivut.

 

Stressitön kesä

Jos kaipaat stressitöntä kesää ja viikottaiset tapaamiset Töölössä eivät kutkuta sisuskalujasi, niin tässä muutamia vinkkejä kesän starttaamiseen ja stressin lieventämiseen.

1) Käy Suomenlinnassa lautalla, ihaile kulttuurihistoriaa ja anna tuulen hulmuttaa hiuksiasi. Samalla kannattaa tutustua Suomenlinnan panimon tuotteisiin.

2) Käy kokeilemassa korkeanpaikan pelkoja kiipeilypuisto Korkeessa.

3) Käy Korkeasaaressa katsomassa saukkoja.

4) Käy TinTin Tangossa syömässä aamiainen kolmelta iltapäivällä.

5) Kokeile miltä maistuu sushiburrito.

6) Kierrä Töölönlahden lenkki yöllä ja ihaile Finlandiatalon valoja.

7) Hypi vesilätäkössä sateessa (sillä hei: koska olet oikeasti viimeksi tehnyt niin?).

 

Tärkeintä kesässä on olla itselleen armollinen ja rentoutua. Olet tehnyt töitä niska limassa koko lukuvuoden ja samalla huolehtinut perinteisistä opiskelijan ongelmista: riittääkö raha/nopat/ruoka/alkoholi/rakkaus. Joten vinkkini sinulle on: Ole armollinen itsellesi. Käy jätskillä. Rentoudu.

Jatketaan taas syksyllä! Hyvää kesää!

 

Kirjoittaja on hyräillyt vapusta asti Teinilaulua ja aikoo hyräillä sitä taas vappuun asti.

 

Kirjoittaja: Sara Järvinen

Puheenjohtajan pöydällä

Posted on by Kyyhkynen

 

“Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä.” –Carl Barks

Näinä aikoina on erityisen tärkeää, että opiskelija ottaa aktiivisesti kantaa yhteiskunnan muutoksiin. Muutokset, joita viedään tälläkin hetkellä eteenpäin Suomen hallituksessa vaikuttavat meihin ja meidän jälkeemme tuleviin opiskelijoihin, rakkaat teologian ylioppilaat.

“Anna heille anteeksi, he eivät tiedä mitä tekevät”

Näin luki TYT:n lakanassa opintotukimielenosoituksessa. Se on osuvasti sanottu. Siinä korostuu teologian opiskelijan tunnelma tulevasta muutoksesta. TYT-päivänä pidin puheen huippuyliopiston muistolle. Puheessani korostin sitä, miten käsittämätöntä on se, että opiskelijan tulevaisuudesta päättävät ne joilla opinnot ovat jo takana. Sori ei todellakaan riitä kattamaan tätä hullunmyllyä. Mikäli opintotuen uudistukset jäävät voimaan sellaisina kuin niitä tämän tekstin kirjoituspäivänä on markkinoitu, niin opiskelijalla on vain muutamia mahdollisuuksia oman toimeentulonsa turvaamiseksi.

Ensimmäinen vaihtoehto on se, että opiskelijan vanhemmat tukevat opiskelijaa rahallisesti läpi opintojen ja toinen se, että opiskelija menee töihin opintojen ohella. Oletuksena on se, että kaavailtu 452 euroa kuukaudessa, sisältäen opintorahan ja asumislisän, ei kattaisi opiskelijan menoja ja opiskelija ei halua velkaantua tulevaisuutensa vuoksi. Vai miltä sinusta kuulostaisi jopa 40 000 euron laina, jota hallitus esittää?

Koen, että olen etuoikeutettu, sillä perheeni haluaa tukea minua rahallisesti opintojeni aikana. Tätä mahdollisuutta ei kaikilla ole, eikä kuulukaan olla. Mitä pidemmälle leikkaukset viedään, sitä eksklusiivisemmaksi opiskelu muuttuu ja vanhemmat palaavat takaisin aikuisen opiskelijan arkeen. Kuulin jo huhuja Vuorikadulta, että opintotoimistossa vierailevat opiskelijan lisäksi nykyään myös opiskelijan vanhemmat. Minusta tämä on huolestuttava suunta.

Suhtaudun työntekoon opiskelujen ohella skeptisesti, sillä näen jatkuvasti, miten ylirasittuneita työssäkäyvät opiskelijat ovat. Opiskelun tulisi olla aikaa, jolloin opiskelija voi keskittyä täysin oman tulevaisuutensa rakentamiseen ja opiskeluun. Tästä löysinkin jo ne asiat, joista minä olen valmis taistelemaan.

Mitä tästä nyt jää käteen, ja miten Aku Ankka liittyy mihinkään?

Haluan sanoa sinulle, opiskelija: älä pelkää ottaa kantaa. Älä pelkää vaikuttaa asioihin. On väärin jättää käyttämättä vaikuttamismahdollisuus. Jos et tiedä miten voit vaikuttaa, niin ota selvää.

On vastuutonta ja laiskaa jättää äänensä käyttämättä. Tuhannet ihmiset kuolevat vuosittain vain sen takia, että uskaltavat sanoa mielipiteensä ääneen. Miksi sinä et siis käyttäisi oikeuttasi, ottaisi vastuuta ja vaikuttaisi asioihin. Saksalaisen teologin Martin Niemöllerin sanoin: “Ensin ne tulivat hakemaan kommunistit, ja en puhunut mitään koska en ollut kommunisti. Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysihmiset, ja en puhunut mitään koska en ollut ammattiyhdistyksessä. Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, ja en puhunut mitään koska en ollut juutalainen. Sitten ne tulivat hakemaan minut, ja silloin ei enää ollut ketään joka olisi puhunut puolestani.”

Aku Ankka –sarjakuva ilmestyi ensimmäisen kerran Suomessa joulukuussa 1951. Aku on siis todistanut tähän päivään mennessä monenlaisia yhteiskunnallisia myllerryksiä ja kokeillut uransa aikana jos monenlaisia ammatteja. Olisiko Akun kuitenkin kannattanut hankkia kunnollinen valtion takaama koulutus ja olla lainaamatta rahaa sukulaisiltaan?

Kirjoittaja on Teologian ylioppilaiden tiedekuntayhdistyksen puheenjohtaja, entinen dokumentoija ja kolmannen vuoden opiskelija. Arvostaa huonoa vessahuumoria ja tasa-arvoa kaikissa muodoissaan.

Teksti: Sara Järvinen