Objektiivisuuden harha – feministisen tieteenfilosofian ja feministisen epistemologian vaikutus objektiivisuuteen

Objektiivisuuden harha – feministisen tieteenfilosofian ja feministisen epistemologian vaikutus objektiivisuuden käsitteen kriittiseen tarkasteluun

Kun pohdimme tiedon ja erityisesti tieteellisen tiedon ihanteita, emme voi olla ajattelematta objektiivisuutta. Objektiivisuus on subjektiivisuuden vastakohta ja tarkoittaa sitä, että suhteemme tietoon, jota käsittelemme, on vapaa omista henkilökohtaisista katsomuksista ja käsityksistä. On totta, että tutkija voi sivuuttaa esimerkiksi oman uskonnollisen tai poliittisen vakaumuksensa luodessaan uutta tieteellistä tietoa, mutta samalla väitän, että todellista objektiivisuutta ei ole olemassa. Todellisella objektiivisuudella tarkoitan objektiivisuutta sellaisena tilana, jossa mikään subjektiin sidoksissa oleva asia ei millään tavalla vaikuttaisi käsillä olevan tiedon muodostumiseen. On olemassa asioita, joista emme pääse eroon, vaikka kuinka pyrkisimme kohti objektiivisuutta. Yksi tällainen asia voi olla oma henkilökohtainen menneisyys, joka saattaa vaikuttaa tiedon prosessointiin tulevaisuudessa alitajuntaisesti. Toinen tällainen asia voi olla oma sukupuoli tai sukupuoli-identiteetti, jonka kokee omakseen. Nämä ovat niin perustavanlaatuisia fundamentteja olemuksessamme, että emme pääse niitä pakoon. Koska tutkija ja tutkittava asia ovat kiinteässä vuorovaikutuksessa keskenään, olisi absurdia väittää, että tutkimuksesta saatu tieto olisi kokonaan objektiivista.¹

Nykyaikaisessa tieteenfilosofiassa tieteellisen tiedon objektiivisuutta pohtii feministinen tieteenfilosofia. Feministinen tieteenfilosofia ei ole filosofinen suuntaus, joka keskittyisi tarkastelemaan naisiin tai tasa-arvoon liittyviä filosofisia kysymyksiä, joskin sen lähtökohdat perustuvat länsimaisen filosofian miesvoittoisuuteen ja tämän asetelman kyseenalaistamiseen. Tänä päivänä feministinen tieteenfilosofia, joka pohjaa feministiseen epistemologiaan, ymmärretään filosofisena suuntauksena, joka kritisoi ja pohtii tieteellisen tiedon objektiivisuutta kriittisesti korostaen tiedon taustalla vaikuttavia asioita ja merkityssuhteita.¹ Feministinen epistemologia lähtee liikkeelle siitä historiallisesta faktasta, että suurimman osan länsimaisesta filosofiasta ja tieteestä ovat tehneet miehet. Feministisen epistemologian mukaan sukupuolisuus väistämättä vaikuttaa tietoon ja sitä käsitteleviin prosesseihin.¹ Sen vuoksi puhe todellisesta objektiivisuudesta on jokseenkin järjetöntä. Tällä tavoin feministinen epistemologia ja feministinen tieteenfilosofia hahmottavat objektiivisuuden jokseenkin mahdottomana asiana, eikä se itsekään tee väitteitä, joiden mukaan feministiset filosofian suuntaukset olisivat sen lähempänä objektiivisuutta kuin historialliset miesvoittoiset filosofian suuntaukset. Feministiset filosofian suuntaukset kuitenkin pyrkivät hahmottamaan objektiivisuuden laajana käsitteenä, joka on historian aikana ymmärretty liian kapea-alaisesti. 

Feminististen filosofisten suuntausten lähtökohdat ovat mielestäni erittäin kiinnostavat. Niiden lähtökohdat ovat sukupuolittuneessa tilanteessa, jossa yksi sukupuoli on historiallisen kehityksen vuoksi vallannut filosofian omakseen. Myöhemmän historiallisen ja yhteiskunnallisen kehityksen myötä naisten paluu filosofiaan on ollut merkittävä lähtölaukaus filosofian kriittiseen tarkasteluun ja erityisesti objektiivisuuden kyseenalaistamiseen. Eräänlainen eriarvoisuus ja skismaattinen tilanne on kehittyessään johtanut siihen, että koko filosofia tieteenalana on saanut merkittävän mahdollisuuden kehittyä. Nähdäkseni tämä on oivallinen esimerkki siitä, kuinka helppo filosofiassakin on jumittua eräänlaiseen lyhytkatseisuuteen. Ilman feminististä herätystä filosofian kentällä saattaisimme vieläkin ymmärtää objektiivisuuden käsitteenä, joka täyttyy silloin kuin paradigmallisesti hyväksytty tieteellinen prosessi on toteutettu. 

Feministinen tieteenfilosofia ja epistemologia ovat täten oivallinen esimerkki suhteellisen ajankohtaisesta filosofisesta kehityksestä, jota tapahtuu filosofian metodien ja prosessien tasolla. Jos lopettaisimme tämänkaltaisen kriittisen filosofisen tarkastelun sekä yhteiskunnallisen kehityksen suhtauttamisen ajankohtaiseen paradigmaan, olisimme matkalla kohti sofistiikkaa. Loppujen lopuksi filosofiassahan on sananmukaisesti kyse viisauden rakastamisesta. Tämä rakkaus kuitenkin vaatii historian aikana kriittistä tarkastelua, jotta se olisi aitoa ja filosofia voisi toteuttaa itseään aidosti ja oikeasti. 

Viiteet ja lähteet:

¹ Horn 1999, 30

Horn, Marketta (1999). Feminiininen tietoteoria. Niin & Näin 3/99, 29-34.