Piirretään keskustelun vuoksi kaksi karikatyyriä.
Baskeripäinen taidemaalari joka menee työhuoneelleen jo varhain aamulla, nostaa paletin peukalonhankaan ja ryhtyy luomaan uutta lintujen vielä visertäessä tervehdystään uudelle päivälle.
Vastapeluri: pitkälle iltapäivään tyynyn kylmää puolta sänkistä poskeaan vasten taitellut rock-muusikko, joka palvelee luovuuden jumalallista lahjaa ottamalla kitaran syliin, vetämällä laiskankarhean a-mollin ja kuulostamalla hetkisen kertoisivatko tuntosarvet tänään mihin tilanne tästä kehittyy – vai otetaanko sittenkin kaliaa.
Luovan alan työ ja toiminta voi olla tietenkin karikatyyreistämme huolimatta paljon muutakin kuin musiikkia, kuvataidetta tai kirjallisuutta. Toimittaja ja opiskelija vaatii toimessaan runsain mitoin inspiraatiota ja aktiivista otetta luomiseen.
Eräs lempitaiteilijoistani – ja, jos sallitte, tavallaan myös lempiteologeistani – Nick Cave opiskeli taidemaalariksi ennen siirtymistään rock-musiikin dekadenttiin maailmaan. Cave otti taidekoulusta kuitenkin matkaansa taidemaalarin työmoraalin. Hän on kertonut menevänsä aamuisin työhuoneelleen, joka sisältää pianon, kirjoituskoneen ja kitaran. Cave käyttää luovaan työhön täyden työpäivän, jonka jälkeen muusikko, kirjailija ja rocktähti Cave nousee kammiostaan takaisin maailmaan ja käyttää lopun päivää johonkin muuhun. Asioihin, mitä rock-legendat vapaa-ajallaan tekevät, jotain, mihin ei liity luominen.
Cave on kertonut tämän arkirutiinin olevan pakollinen, jotta hän saa pidettyä luovat rattaansa pyörimässä. Kerran pysähtyneen pyörän saaminen uudestaan liikkeelle vaatii paljon suurempaa ponnistelua kuin kertaalleen toimivaksi tehdyn luovan arjen pyörittäminen.
Nick Cave on myös kuvaillut henkilökohtaisesti asiaa häneltä kysyttyäni, että kaikki hänen luova työnsä on ytimeltään hengellistä. Jos hengellisyyden ytimen ottaisi pois, jäisi hänen taiteestaan vain ontto kuori.
Ora et labora, myös rock-taiteessa.
Tarinan opetus on se, että rutiini ja ennalta määritelty sekä suunniteltu päivä toimintaympäristöineen on ensiarvoisen tärkeää. Tämä pätee sellaisenaan myös opiskelijan luovaan aikaansaantiin.
Tai en tiedä. Ehkä oletkin sitä maagista ihmisryhmää, jonka laiskasti näppäilty a-molli hersyy itsestään Sibeliuksen neljänteen sinfoniaan.
Jumalallinen, ilmaiseksi saatu inspiraatio on luovuudessa toisinaan tärkeä työväline, mutta sen suunnitelmallinen esiin houkutteleminen ja oikea-aikainen valjastaminen on se, mikä tuottaa melodiasta partituurin, ideasta esseen ja kauniista kielestä kirjan.
Jemo Kettunen oli Kyyhkysen päätoimittaja 2020-21. Hän on teologi ja muusikko sekä maatilan vesa Sumiaisista, Keski-Suomen sydänmailta. Hänen lempivideopelihahmonsa on Super Mario: keskivartalolihava, viiksekäs, työväenluokkainen maahanmuuttaja, joka pelastaa prinsessan popsimalla taikasieniä ja hyppimällä ponnekkaasti.
