Valot pimeyksien reunoilla

Syksyinen tervehdys kaikille!

Toivottavasti syksy on lähtenyt itse kullakin hyvin käyntiin poikkeuksellisesta tilanteesta huolimatta. Tietyt asiat kuitenkin pysyvät ja yksi niistä on Kyyhkysen ilmestyminen.

Fanitan suuresti Apulantaa ja erityisesti heidän kappalettaan ”Valot pimeyksien reunoilla”. Tämän lehden teemana on pimeys, joten kappale sopii mainiosti tähän teemaan. 

Mutta mitä pimeys sitten on? Miten se näkyy, miten sen voi kokea? Pimeys on asia, johon viitataan usein ja monessa eri merkityksessä. Se voi olla pimeyttä, joka tulee syksyn edetessä ja kaamoksen koittaessa, se voi olla pimeyttä, joka iskee henkisesti, kun asiat tuntuvat raskailta ja vaikeilta. 

Kulunut vuosi on ollut yhtä myllerrystä. Poikkeustilanne on aiheuttanut pimeyttä ihmisille erilaisin tavoin. Asiaa ei välttämättä helpota se, että syksyn edetessä päivät pimenevät ja valona saattaa toimia kirkasvalolamppu. On OK, että epätoivo iskee, kun ei tiedä, mihin tilanne tässä etenee. Itse välillä ainakin koen pimeyden laskeutuvan väliaikaisesti ylleni, kun epävarmuus saa ajatuksistani otteen. 

Entä mikä on sitten valoa, mistä valoa voi löytää? Olen oppinut sen, että valot todellakin ovat pimeyksien reunoilla, vaikka niitä ei aina hahmottakkaan. Minua lohduttaa tieto siitä, että valoa on nähtävissä: yksi asia, mikä minua siitä muistuttaa, on käsivarteeni tatuoidut sanat ”valo voittaa”. Valoa voivat olla toiset ihmiset, kuten ystävät ja perhe, valoa voivat olla lemmikit, harrastukset tai pienet asiat. Toivon, että kukin löytää sen oman valonlähteensä. Valoa voi myös löytää itsestään: sen vuoksi on tärkeää pitää huolta myös omasta hyvinvoinnistaan ja tehdä asioita, joista pitää. 

Valot pimeyksien reunoilla

Ovat toisinaan himmeitä ja harvassa

Sulla on sisälläs valtameren kokoinen voima, jonka sä voit oppaaksesi valjastaa.

Apulanta- Valot pimeyksien reunoilla

Puheenjohtajan tervehdys 2/20

Hei kaikille täältä eristyksistä!

Tämä kevät on mennyt pitkälti omassa pienessä yksiössäni aikaa viettäen ja maisterintutkielmaa tehden. Siksi kävikin sopivasti, kun minulta pyydettiin teemaan liittyen muutama sana Laulujen laulusta, joka on ollut tutkimuskohteenani jo muutaman vuoden. Laulujen laulu on kertomuksena
monitulkintainen, mutta tämä kirjoitus ei riitä sen syvällisempään analysoimiseen.

Tämän lehden teemana on seksuaalisuus. Tämä teema on löydettävissä myös Laulujen laulusta. Laulujen laulu tarkoittaa hepreaksi kaikkein kauneinta ja ylitsevertaista laulua ja tämä kauneus on
nähtävissä, kun kertomusta lukee. Laulujen laulusta usein mieleen jäävät sen sensuellit metaforat, viittaukset luontoon sekä miehen ja naisen välinen vuoropuhelu, jossa ei paljoa jätetä arvailun varaan. Kertomuksessa sekä mies että nainen avoimesti ihailevat toisiaan, toistensa kauneutta ja
kertovat kaipuunsa. Nainen itse määrittää kertomuksessa, miten haluaa seksuaalisuuttaan toteuttaa. Tämä on kiehtovaa, sillä usein kertomuksen kirjoittamisen aikaan nainen määriteltiin miehen kautta eikä naisen roolia korostettu. Laulujen laulussa kuitenkin on nähtävillä, että kumpikin osapuoli tuo ilmi sen, millaista kosketusta haluaa. Seksuaalisuutta ei tarvitse peitellä.

Erityisen kaunista Laulujen laulussa on sen sisältämät vertaukset. Vertauksissa erityisesti luonto on vahvasti läsnä. Luonnon katsotaan heräävän henkiin rakkauden ja intohimon myötä. Itseäni erityisesti kiehtoo se, kuinka paljon naista on verrattu erilaisten sorkkaeläimien kautta, kuten
lampaiden, peurojen, gasellien sekä vuohien. Näitä erityisesti tutkin tutkielmassani. Näistä eläimistä esimerkiksi peurat sekä gasellit pitävät sisällään eroottisia ja mytologisia viittauksia.

Seksuaalisuus näyttäytyy siis rikkaana. Jos jotain Laulujen laulu on minulle opettanut, on se, että seksuaalisuus on kaunista ja se voi näyttäytyä monin eri tavoin. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa.

Valoisin terveisin,
Anni-Sofia Nikki
Puheenjohtaja

Puheenjohtajan tervehdys 1/20

Hei ja oikein mukavaa alkavaa kevättä!

Vaikea kyllä määritellä, missä menee syksyn, talven ja kevään raja. Päässä on soinut jatkuvalla toistolla marraskuusta asti Miljoonasateen Marraskuu. Enkä varmasti ole ainoa, joka on kokenut ikäväksi ja raskaaksi jatkuvan harmauden ja tihkusateen. Onneksi olemme jo kuitenkin menossa valoisampia päiviä kohti! Jos kuitenkin tuntuu siltä, että arjen ja päivien harmaus tukahduttaa, voit yrittää löytää asialle omia selviytymiskeinoja. Tässä omia, hyviksi havaitsemiani vaihtoehtoja:

  1. Kirkasvalolamppu. Täytin lokakuussa 26 ja ostin itselleni lahjaksi pienen ja näppärän kirkasvalolampun, jotta ikääntyvä kehoni ja mieleni pysyisi vireänä. Raahasin sen myös matkoillani kotiseudulleni ja sain osakseni naurahduksia. 
  2. Päiväunet. Harmaus tuntuu yllättävän helpolta, kun nukkuu päivällä sen ohi. Pian onkin jo pimeää eikä harmaus erotu joukosta. 
  3. Ystävät. Harmaus tuntuu paljon paremmalta seurassa ja yhdessä keliä voivotellen.
  4. Sateenvarjojen erilainen kirjo. Sateenvarjot eivät kauhean kauaa ehjänä kestä, kun tuulee 9-12 m/s, joten on mukavaa vaihdella varjojen kuviota. Pitää mielen virkeänä!
  5. Heijastin. Koska ulkona on pimeää ja pitää näkyä. Itselläni on upea heijastinreppu, kyllä kuulkaa heijastaa! 

Tsemppiä jokaiselle, kyllä tämä vielä tästä!

Terkuin,
Anni