Talvesta on jälleen selviydytty ja aurinko lämmittää sulanutta maata sekä sydämiä – on siis kevät! Enää muutama viimeinen ponnistus, joiden jälkeen on hyvä laskeutua pois opintojen ääreltä viettämään kesäisiä päiviä. Vaikka kesätyöt painaisivat päälle tai kesälläkin täytyisi haalia opintopisteitä, muistakaa silti levätä. Lepo on se, jolla ihminen jaksaa päivästä tai periodista toiseen. Kun luonto puhkeaa keväällä kukkaan ja hormonit jylläävät, myös rakkaus tai sen kaipuu nousee rintaan yhdellä, jos toisella. Myös rakkaus on se, joka kantaa seuraavaan päivään.
Jos ajattelen rakkautta, ajattelen välittömästi sen romanttista muotoa. Pariskuntia, jotka pitelevät toisiaan kädestä Hakaniemen rannassa. Rakastavaisia, jotka suutelevat toisiaan kirkon portailla. Kahta ihmistä, jotka ovat selittämättömällä tavalla kietoutuneet toisiinsa ja joiden elämät kulkevat samalla polulla. Mutta rakkaus on myös muuta. Itseäni harmittaa vietävästi, ettei suomen kieli tunnista kuin vain yhden sanan rakkaudelle. Kreikka, johon monilla meistä on viha-rakkaussuhde, huomioi sentään monet rakkauden muodot omilla sanoillaan.
Jos suomeksi sanon, rakastavani, mielikuva on välittömästi palavan romanttinen. Suomeksi ”minä rakastan sinua” kätkee sisäänsä tietynlaista painoarvoa. Perinteisesti suomalainen ei sano rakastavansa kuin vain alttarilla tai intiimisti suljettujen ovien takana. Olenkin käynyt kiivasta pohdintaa, että pitäisikö tähän tulla muutos. Pitäisikö normalisoida rakkaudentunnustukset myös silloin, kun kyse ei ole vain romanttisesta ja roihuavasta rakkaudesta?
Mielestäni pitäisi. Opiskelijat ovat uupuneempia kuin koskaan ennen. Monista asioista kasaantunut stressi iskee kanveesiin lujaa, eikä anna armoa. Vaikka TYT tekee kaikkensa tukeakseen teologeja elämässä eteenpäin, päivästä toiseen, ei uupumus aina helpota. Silloin, jos koskaan teologi tarvitsee kaveria. Jotakuta, jonka kanssa jakaa maailmantuska ja ahdistus, kävellä edes hetki samaa polkua – myös toverillisessa hengessä. Teologitoveria on tuettava, otettava kädestä kiinni ja tarjottava salmiakkia, vaikkei antaisikaan koko elämäänsä.
Ehkä sen lisäksi, että tukee kaveria elämän haasteissa ja osoittaa rakastavansa, voisi sen myös sanoittaa. Kenties sitä voisi katsoa toveriaan silmiin, ottaa kädestä kiinni ja sanoa ”minä rakastan sinua”. Osoittaa välittävänsä myös sanoin, toverillisen rakkauden saattelemana. Vaikkei kyseessä olisikaan se ikioma teologihastus, voisi silti todeta rakastavansa ja edes sen pienen ohikiitävän hetken olla aidosti läsnä; tukea ja rakastaa. Rikottaisiin perinteisiä normeja ja tuotaisiin rakkaus pois suljettujen ovien takaa kaikkien kuultavaksi ja nähtäväksi. Jokaisen teologin koettavaksi.
Vaikka kevät on uudelleensyntymisen aikaa, pidetään silti huoli toisistamme. Ei jätetä kaveria yksin pulaan. Kävellään yhteistä polkua uuteen auringonnousuun.
Yhteistä rakkauden polkua tarvitsee jokainen, sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta. Siksi TYT on Helsinki Priden virallinen yhteisökumppani 2023.
Rakastetaan toisiamme!
Helsingissä 17.4.2023
Petja Kopperoinen, Puheenjohtaja,
Teologian Ylioppilaiden Tiedekuntayhdistys