Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaalit käytiin 26.10-2.11. Edustajisto eli HYY:n eli ylioppilaskunnan ylin päättävä elin vastaa hallituksen kanssa mm. ylioppilaskunnan taloudesta ja toiminnasta, opiskelijoiden edunvalvonnasta ja ylioppilaskunnan liiketoiminnasta Ylvan omistajaohjauksen kautta.
Teologisen tiedekunnan äänestysprosentti jäi lukuisista eri vaaliryhmien ehdokkaista huolimatta neljänneksi alhaisemmaksi 26,5%. Vaaleista toiseen teologinen tiedekunta on äänestysaktiivisuustilastojen hännässä noin neljäsosan äänestysaktiivisuudella, vaikka teologiehdokkaat pääsevät usein vaaleissa läpi.
Sama matala äänestysaktiivisuus toistui myös marraskuussa järjestetyissä seurakuntavaaleissa, joiden aktiivisuus jäi aiempiakin vaaleja alhaisemmaksi. Kirkkovaltuustoihin valittiin entistä vanhempia luottamushenkilöitä, tosin uudistusmielinen Tulkaa kaikki -liike vahvisti suosiotaan monissa kaupungeissa.
Miksi teologit ja kirkon jäsenet jättävät äänestämättä? Eräs ystäväni vitsaili, että teologit eivät äänestä edustajistovaaleissa, koska jätämme päätökset Jumalan käsiin. En henkilökohtaisesti usko että teologit jättäisivät uskonnollisista syistä äänestämättä, mutta seurakuntavaalien alhainen äänestysprosentti on huolestuttava vertauskohde.
Tutkimusten mukaan yleisimpiä syitä jättää äänestämättä seurakuntavaaleissa on ehdokkaiden tuntemattomuus ja etäisyys verrattuna muihin vaaleihin, kuten eduskunta- ja kunnallisvaaleihin. Samanlaista tutkimusta ei ole tehty edustajistovaaleista, jossa ylioppilaskunnan jäsenet tuntevat ehdokkaita paremmin, mutta etäisyys muihin vaaleihin varmasti vaikuttaa äänestämättömyyteen.
Ylioppilaskunta ja seurakunta ovat niiden tavallisista rivijäsenistä hyvin etäisiä instituutioita. Vaikka molempien päätösvalta ulottuu tavalliseen opiskelijaan ja kirkossa kävijään, päätöksenteosta tiedotetaan vähemmän, kuin valtakunnallisissa vaaleissa. Silloin kun niiden päätökset ylittävät uutiskynnyksen suurissa medioissa, on syy usein huonoissa, tai vähintään kiistanalaisissa päätöksissä, kuten lehtituen leikkaus (kts. Kyyhkynen 4/21).
Opiskelija on velvoitettu kuulumaan ylioppilaskuntaan toisin kuin seurakuntaan niiden yliopistolaissa säädettyjen erityisten tehtävien takia. Ylioppilaskunnat on velvoitettu toimimaan yhteiskunnallisena, sosiaalisena ja henkisenä edunvalvojana, sekä tukemaan opiskelijoiden opiskeluun ja yhteiskunnalliseen asemaan liittyviä pyrkimyksiä. Ammattikorkeakoulujen opiskelijajärjestöillä ei ole samanlaisia lakisääteisiä velvoitteita.
Ylioppilaskunnan pakkojäsenyydelle on monia vastustajia, mutta harvemmin törmää ihmisiin, jotka olisivat aidosti harmissaan ylioppilaskunnan toiminnasta. Pakkojäsenyyden vastustajat vetoavat tyypillisesti yhdistysvapauden laajentamisesta ylioppilaskunnan toimien vastustamisen sijaan. Ehkä siis pakkojäsenyyden vastustus manifestoituu äänestämättömyydeksi vaalipäivän koittaessa, sillä ylioppilaskunnan purkua vaativaa liikettä ei edustajistossa ole vielä syntynyt.
Seurakuntavaaleissa äänestysaktiivisuus on huomattavasti edustajistovaalejakin pienempi, vaikka jäsenyys niissä ei ole pakollista. Valtakunnallisissa vaalitutkimuksissa on todettu korkeakoulutettujen äänestävän vähemmän koulutettuja aktiivisemmin, joka saattaa vaikuttaa tilastoihin. Edustajistovaaleissa on myös käytössä sähköinen äänestysjärjestelmä, toisin kuin seurakuntavaaleissa, joissa on yhä pakko äänestää paikan päällä.
Jotta seurakunta- ja edustajistovaaleissa äänestysaktiivisuus kasvaisi merkittävästi, vaadittaisiin suuria muutoksia. Ideaalimaailmassa ylioppilaskunta ja seurakunta olisivat ylioppilaan ja kristityn yhteisön keskipiste, mutta nykymaailmassa molemmat ovat passiivinen suhde ylempään viranomaiseen. Viranomaiseen jonka päätöksenteosta kummankaan tavallisella jäsenellä ei ole valtavasti tietoa ja joka tuntuu etäiseltä.
Passiivisella suhteella jäsenistönsä ylioppilaskunta ja seurakunta muistuttaa eläväisen yhteisön sijaan enemmän yhteiskunnan byrokraattista elintä, kuten Kelaa tai Verovirastoa. Työ aktiivisen yhteisön eteen vaatii toimia, kuten päätöksenteon tuomista tavallisen jäsenen tasolle, sekä nykyistä laajempaa tiedotusta. Se vaatii myös toimia yhteisöjen jäseniltä ottaa selvää ja osallistua toimintaan.
Valtteri on Kyyhkysen AD ja ullakkokommunisti, joka pitää valokuvataiteesta ja hyvistä elokuvista. Valtterin voi bongata olkkarista vertailemassa Kommunistista manifestia ja Uutta testamenttia.
