Tässä juttusarjassa esitellään rohkeita ja innovatiivisia teologian opiskelijoita, joilla on jokin siisti juttu meneillään. Tällä kertaa haastattelussa on teologian fuksi Anni Pokela, joka säveltää ja sanoittaa kappaleita sekä toimii Kasvoja-bändin keulakuvana. Sanavalmis Anni tekee myös feminististä Hei, me vouhotetaan -podcastia ystävänsä Runon kanssa. Kalliolaisessa kimppakämpässä korona-aikaa viettävä Anni kertoo meille tässä haastattelussa muun muassa keski-ikäisistä unelmistaan ja siitä, minkälaisia haasteita uskonnottomuus voi tuoda teologian opintoihin.
KUKA ON ANNI?
Oon 19-vuotias ja täytän 20 tänä vuonna. Mä oon teologisessa tiedekunnassa varmaan nuorin henkilö tällä hetkellä. Oon ihan sellainen syntyperäinen helsinkiläinen. Valmistuin Sibeliuslukiosta ennen kun tulin tänne opiskelee. Mä olin 5-vuotias kun aloitin pianotunnit. Mä olin 9 vuotias kun aloin tekee omia biisejä. Mä olin meidän ala-asteen talent-kilpailussa ja esitin oman kappaleen. Se oli niiku mun debyytti.
MIKÄ TEKEE ANNISTA ANNIN?
Mä oon semmonen innostuja. Mä innostun ja sit mä puhun mun käsillä, ja puhun vähän kovaa. Samanaikaisesti osaan olla sellanen haavoittuvainen tavallaan. Ja uppoutuva.
MILLAISIIN ASIOIHIN SULLA ON TAPANA UPPOUTUA?
Melkeinpä mihin tahansa, mihin liittyy jollakin tasolla luova prosessi. Lukemiseen mun on paljon vaikeampi uppoutua samalla tavalla. Tai jonkin asian kuuntelemiseen. Ehkä se on jotenki sellanen narsistinen juttu, et pakko olla ite tekemässä jotain. Tykkään tehä mun käsillä kaikkee. Mä oon sellane askartelija. Se on sellanen, joka on ollu mussa ihan lapsuudesta asti.
KERRO KASVOJA-YHTYEESTÄ?
Meiän bändi lähti lukion bändinä. Mä tykkään ihan hirveest kyl esiintyä, niiku just yhessä, ja esittää niitä mun biisejä
MISTÄ SUN LYRIIKASTA OLET ENITEN YLPEÄ?
Hmm. Mä en tiedä uskaltaaks sen sanoo, et niit on muutama. Ne on kaikki sellasii, et mä en oo ollu jotenki tietonen siitä, et ne on tullu musta.
MISTÄ NE TULEE, JOS EI SUSTA?
Lähinnä jostain alitajunnasta. Mä oon eka kirjottanu jonkun biisin tietämättä, et mistä se kertoo. Sitten ku se biisi, tai se teksti on ulkona musta, ni sit mä oon vasta ollu silleen et: “Vau, tolta musta tuntuu oikeesti!”. Mun kaverit kiusaa, kun mä puhun mun biiseistä. Ei ketään oikeesti kiinnosta. Kuulostaa kauheen kyyniseltä, mut jotenki mun mielestä on paljon siistimpää se, et ihmiset löytää omii merkityksii. Tää tuntuu jotenki semmoselta artisti-narsistimeiningiltä. Mut itsepähän kysyit!
KERRO LISÄÄ NARSISMISTA
Sehän on vaan itsepuolustusmekanismi. Jotenki tulee ihan hirveen itsekeskeinen olo. Sitä vaan ammentaa itteensä. Niin hienoo ja arvokasta ku se onki ilmaista itseään, on tullu vastaan sellasia ihmisiä, jotka tekee musaa ja sit ne ei osaa puhuu mistään muusta. Aina ku avaa suunsa ni on sillee, et “nyt on tulos jotain ihan kreisii projektii, haluuksä mukaan?”. Et haluu ainaki sillee suojautuu itsekkäistäkin syistä. Et jos joku näkis mut just sillee samalla tavalla.
”Jos ihmiset näkee mut sellasena ku oon, ja on sitä mieltä, et oon perseestä, ni sit mä varmaan oon perseestä ja pitää alkaa käyttäytyy paremmin.”
MILLAISENA SÄ HALUAISIT, ETTÄ IHMISET NÄKIS ANNIN?
Tottakai mä toivon, et ihmiset näkee mut sellasena, ku oikeesti oon, koska sit voin ite vaikuttaa siihen. Jos ihmiset näkee mut sellasena ku oon, ja on sitä mieltä, et oon perseestä, ni sit mä varmaan oon perseestä, ja pitää alkaa käyttäytyy paremmin. Tottakai sillee luovana, kauniina, sympaattisena ja älykkäänä. Ja hitsi täydellisenä! Mut mä en usko, et siin on mitää ihmeellistä.
MITÄ TARKOITTAA “MUKAVUUDENHALUISESTI SEIKKAILULLINEN”? – Se on ehkä sitä, et mä oon tietysti, kuten useimmat ihmiset, lukenu jotain horoskooppeja ja jousimies aina kuvaillaan sellasena “reppureissaajana”. Ei siin oo mitää vikaa, mut mä oon huomannu, et mul on välil sellasii aika keski-ikäisiä unelmia.
”Mä oon tällee etuoikeutettuna heterona suomalaisnaisena vähemmistönä jossain – nimenomaan teologisessa.”
MITÄ SUN KESKI-IKÄISET UNELMAT OVAT?
Kaunis koti ja leveä sänky, jossa on molemmilla puolilla yöpöydät ja lukuvalot. Kyl mä haluun tehä kaikkii seikkailuja. Mä saatan 25-vuotiaana yhtäkkii haluta myydä kaikki mun kamat ja lähtee jonnekki. Utzbekistaniin. Mut tällä hetkellä oon mukavuudenhaluinen jousimies.
MIKÄ SUN ELÄMÄNFILOSOFIA ON?
Mä oon päättäny, et mun paras vastaus tähän on uteliaisuus. Koska mun mielestä se on lääke aika monelle konfliktille täs maailmas. Se jotenki pehmentää sitä mielen luonnetta ja tapaa käsitellä asioita. Ja jos täs on mahollisuus lisätä tähän elämänfilosofiaan jotain: Jättäkää oikeesti vittu ne muslimit rauhaan!
MITÄ HALUAISIT VIELÄ KERTOA KYYHKYSEN LUKIJOILLE?
Mä jotenki aattelin et oisin voinu puskea omaa uskonnottumuus-agendaa, mut must tuntuu et tää ei oo oikee paikka sille. Mä en tiedä kristinuskosta yhtään sen enempää, ku mistään muustakaan uskonnosta.Oli yks etäluento, missä luennoitsija oli sillee, et: “niin siis tämä kristinuskon perimmäisin hyvä on tietenkin pelastus”. Mä olin, et: “aa! Juu jaa. Siis pelastus?”. Se oli ihan uutta tietoo mulle! Mä tiedän, et mä en oo ainoo, joka ei oo niin tuttu näiden asioiden kanssa. Koen sen vähän sellaseks missioks kysyy niitä tyhmii kysymyksii. Just kysyin jossain luennolla, et: “mikä tää pointti niiku täs pelastukses on?” Kaikki käänty kattomaan mua ja sit se luennoitsija sanoi, et: “haluaisiko joku muu täällä kertoa, että mikä tää on?” Mä oon tällee etuoikeutettuna heterona suomalaisnaisena vähemmistönä jossain – nimenomaan teologisessa.
Kasvoja-yhtyeen pakahduttavan herkkä Havanna-kappale
on nyt kuunneltavissa Spotifyssa.
Instagram: @kasvojayhtye ja @taskuanni
Hei, me vouhotetaan -podcast
Teksti: Anni Sinilahti
Kuvat: Anni Pokela ja Tuure Leppänen
