Epätoivo tarkoittaa ihmisille eri asioita, mutta on monelle tuttu kokemus. Onko epätoivo sitä, että myöhästyy bussista? Liittyykö siihen raskas viikko tai onnettomuus? Liittyykö epätoivoon myös luovuttamista, entä voiko epätoivon keskellä tuntea toivoa? Onko epätoivo ylipäätään tunne? Pitääkö joka päivä olla toiveikas olo? Epätoivolta tuskin voi välttyä, vaikka kuinka positiivisesti ajattelee.
Epätoivoa käsitellään Raamatussa laajasti. Jeesus koki sitä ollessaan ristillä; Raamatun kohdassa Mark 15:34 “Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” Jeesus koki äärimmäistä ahdistusta, samaa ahdistusta mitä ihmisetkin maailmassa kokevat. Kuten usein tarinoiden lopussa, on Vanhan Testamentin ja Uuden Testamentin välillä kuitenkin toivoa – Jeesuksen sovitustyön kautta.
Merkitys liittyy epätoivoon: Jos kokee elämässään merkityksellisyyttä, ei ehkä koe epätoivoa niin usein, vaikka epätoivoisia päiviä voikin olla. Itseltään on hyvä kysyä, että mitkä asiat kokee merkityksellisiksi. Kristillisestä näkökulmasta merkityksen luo juuri usko Jumalaan, mutta myös perhe kuuluu olennaisesti kristillisiin arvoihin. Kysymys voisikin olla “Onko minulla läheisiä ihmisiä ympärillä?”. Kun elämässä ja arjessa on läheisten lisäksi mielekästä tekemistä, tuo sekin toivoa ja jaksamista.
Yhteiskunnan epäkohdat ovat yhteydessä epätoivon kokemukseen: jos kokee, ettei yhteiskunta huolehdi riittävästi kansalaisistaan, voi epätoivo lisääntyä. Mutta mihin voimme silloin turvautua? Muistakaamme tavat, joilla Jumala ja kirkko huolehtivat ihmisistä. Kirkolla on toimintaa kaikenikäisille, esimerkkinä kirkon järjestämät lastenkerhot jotka auttavat perheiden arjen sovittamisessa. Kirkko on pyrkinyt järjestämään myös yksinäisille toimintaa muun muassa speed dating -iltojen sekä yhteisten kävelyiden merkeissä. Uusimpiin toimintamuotoihin kuuluu walk-in terapiapalvelut, joilla pyritään vastaamaan yhteiskunnan kasvaneisiin mielenterveysongelmiin. Ei tule myöskään unohtaa pitkään jatkunutta kirkon diakoniatyötä, jota juhlittiin viime kuussa.
On tärkeää, että kirkkoon voi luottaa ja silloin kun kaikki muu elämässä saa kolhuja, meillä on verkosto, joka tukee. Voimme luottaa siihen, että kirkossa on aina kuunteleva henkilö, jonka kanssa puhua. Seurakuntavaaleissa voimme olla mukana varmistamassa hyvän työn jatkumista ja sitä, että ihmisten elämää tukevaan toimintaan panostetaan jatkossakin. Äänestäkäämme siis tulevissa seurakuntavaaleissa epätoivoa vastaan, hyvien asioiden puolesta!
Loppujen lopuksi kuitenkin se, miten elämme kristinuskoa todeksi ja torjumme epätoivoa näkyy siinä, miten huolehdimme lähimmäisistämme. Jeesus katsoi lähimmäisen olevan kuka tahansa ihminen, ja voimmekin miettiä, miten itse voisimme auttaa epätoivon keskellä olevaa ihmistä omassa arjessamme. Voimme ottaa lähimmäistä kädestä kiinni ja kulkea vierellä niin työpaikalla, koulussa, harrastuksissa kuin kotonakin. Kristityllä on aina toivoa, ja epätoivon kitkeminen on meidän jokaisen asia.
Essi Systä on teologian fuksi ja asioita maan ja taivaan välillä pohdiskeleva. Lukeminen ja kirjoittaminen on lähellä sydäntä, enkä kulje mihinkään ilman vihkoa tai kirjaa. Ajattelen, että uuden oppiminen on mahdollista minkä ikäisenä tahansa. Viulunsoiton uskalsin aloittaa viime vuonna.
