Mitä olisit valmis myymään paremman elämän puolesta? Autosi, ehkä asuntosi? Lähtisivätkö viimeisenä perhekalleudet, rahallisesti mutta etenkin tunteellisesti arvokkaat materian palasesi? Mutta jos ei ole materiaa, jota myydä – siinä epätoivossa myös syntymättömät jälkeläisesi voisivat olla kaupan. Tätä raadollista todellisuutta käsittelee Sofi Oksasen romaani Koirapuisto, joka avautuu Oksasen repertuaarissa uudella maaperällä, Ukrainassa. Ukrainassa, jossa kommunistisen yhteiskunnan jälkimainingeissa miehet tukehtuvat hiilipölyyn, ja naisten arvo
rajoittuu siihen, mitä heidän ruumiistaan saa irti – kirjaimellisesti.
Tarinan kertoja on epäonnistuneen mallinuran kotiin ajama Olenka, joka päätyy sattumalta myymään munasolujaan rahasta. Olenkan sydämen kovettuessa hän kipeää alan hierarkiaa kynsin ja hampain ylöspäin, kunnes päätyy itse kauppaamaan muita tyttöjä. Hän ottaa omien tarkoitusperiensä vuoksi suojatikseen vuosien takaisen perhetutun Darian, aavistamatta tämän aiheuttavan tapahtumaketjun, jonka vuoksi he ovat molemmat
jatkuvasti hengenvaarassa.
Yllättävää kyllä, Oksanen ei kuvaile naisten sisäisiä, luovutusprosessin aikaisia kokemuksia paljoakaan. Tunteiden tarkka kuvailu olisi helpohko tapa nykiä lukijan sydänjuuria, mutta teoksessa luotetaan naisten kovien kohtaloiden valottavan prosessin tuhoavaa vaikutusta tarpeeksi. Tätä korostaa juonen ajallinen asettelu: tarinan nykyhetki on se halveksuntaa herättävä rappion ja pelon tila, jossa sekä Olenka että Daria elävät seuraten salaa koirapuiston onnellisia ihmisiä.
Jättihitin kirjoittaminen on kaksiteräinen miekka. Oksanen räjäytti pankin vuonna 2008 Puhdistus-romaanillaan, ja onkin houkuttavaa verrata näitä teoksia keskenään. Sallittakoon tämä vertailu Oksaselle tyypillisten aspektien – muun muassa kommunismin jälkeisten yhteiskuntien käsittelyn, naispainottuneisuuden ja epälineaarisen kerronnan – lisäksi sen osalta, mikä on Puhdistuksessa kaikkein onnistuneinta, ja Koirapuistossa oikeastaan kaikista heikoin lenkki: romanttinen rakkaus.
Epätoivoisen yksipuolisesta rakkaudesta kertova kerrostuma on olennainen osa Puhdistuksen raastavuutta. Vaikka kirjan asetelma – aikuinen asumassa samassa talossa siskonsa ja tämän miehen kanssa – on nykyihmiselle epätodennäköinen ja sinänsä vaikeasti samaistuttava, moni tunnistaa itsessään päähenkilö Aliiden tuskan aiheuttamat kokemukset yksinäisyydestä ja epäreiluudesta. Puhdistuksen lukija tietää Aliiden palavan rakkauden olevan sekä petollista että karmivaa, muttei voi olla tuntematta samaistumisensekaista sääliä tätä kohtaan. Koirapuistossa Olenkan ja tämän vain kerran nimeltä mainitun miesystävän rakkaustarina taas tuntuu päälle liimatulta yritykseltä tuoda romaaniin tätä hyvin laajaan lukijakuntaan vetoavaa, romanttisen rakkauden kaipuuseen tökkivää terää, joka Puhdistuksessa tuotti niin hyvää tulosta. Kerrostuma ei ole tarinassa orgaaninen tai mitenkään olennainen osa: naisten väliset valtasuhteet, mikronäkökulma historiaan ja sotaan sekä sukusolukauppa henkilötarinoiden katalysaattorina olisivat varmasti kantaneet romaanin keskenäänkin.
Tarinan henkilöhahmot jäävät muutenkin melko epäsympaattisiksi. Sen kummemmin Olenka kuin Dariakaan eivät herätä paljoa myötätuntoa: molemmat esitetään hyvin häikäilemättömiksi ja paatuneiksi kasvaneina ihmisinä. Tällainen kehitys on toki looginen rankan elämän eläneillä, mutta Oksanen jättää pitkälti kuvaamatta sitä surua, joka edeltää kylmyyttä – sitä surua, joka saisi lukijan itkemään hahmojen kanssa. Se henkilöhahmo, joka herätti suurinta sääliä, oli itse asiassa Lada-niminen eliittivaimo, joka oli ostamassa munasolua, ei myymässä omiaan. Kokemaani myötätuntoon sekoittui rationaalisen mieleni peräänkuuluttama tilanteen irvokkuuden tunnustus. Ei kuitenkaan ollut selvää, oliko tämä Oksasen tarkoitus. Tarinoilla on aina kaksi puolta, ja tahattoman lapsettomuuden kärsimystä ei voi sivuuttaa. Romaani kertoo kuitenkin niin voimakkaasti köyhyydestä ja siitä, kuinka vauraat voivat ostaa köyhiltä jopa ruumiinosia, että on vaikea uskoa tämän olleen Oksasen tavoite.
Koirapuisto onkin parhaimmillaan, kun sen ottaa trillerinä, eikä syväluotaavana kuvauksena ihmisyyteen. Oksanen on ajassa ja paikassa poukkoilevan tarinankerronnan mestari, joka onnistuu kerta toisensa jälkeen luomaan kouriintuntuvan kuvauksen historiasta. Näissä raameissa Koirapuisto on synkän sävyinen mutta jännittävästi aukeava mysteeri, jossa kylmät ihmiset pyrkivät selviämään vielä kylmemmässä maailmassa.
Koirapuisto. Like Kustannus 2019
Teksti: Ella-Maria Heinonsalo
Kuva: Sofi Oksanen promo, Like
