Jos Jeesus palaisi vuonna 2020, mitä tapahtuisi? Ottaisivatko ihmiset Messiaan vastaan riemulla vai olisiko kyseessä globaalispoliittinen uhka? Tällä ajatuksella leikittelee Netflixin uutuussarja Messiah, jossa pitkähiuksinen irakilaismies kerää taakseen tuhatpäisen kannattajajoukon. Viedessään seuraajansa laittomasti Syyrian ja Israelin rajalle ja ilmestyessään muutama viikko myöhemmin Yhdysvaltain Teksasin osavaltioon, saa Al-Masihiksi kutsuttu mies maailmanlaajuisen median huomion puoleensa.
Michael Petronin luoma sarja on kokonaisuudessaan erittäin koukuttava. Kun Netflix ehdottaa seuraavan jakson aloittamista, antaa katsoja mielellään automaattisen toiston tehdä tehtävänsä. Kymmenen jakson mittainen ensimmäinen kausi ylläpitää mielenkiinnon tasaisesti kautta jaksojen. Messiah ei mene sieltä, mistä aita on matalin — Syyriassa ollessa hahmot puhuvat arabiaa, Israelissa hepreaa ja Yhdysvalloissa englantia. Kulttuurillisten seikkojen huomioon ottamisesta ansaitsee tuotantotiimi erityisen kunnianosoituksen, sillä monikielisyys ei ole aina ollut jenkkituotannoille itsestäänselvyys. Messiah:sta erityisen mielenkiintoisen tekee myös sen ennalta-arvaamattomuus. Alun asetelma saa katsojan uskomaan miehen todella olevan ihmiskuntaa pelastamaan saapunut Messias. Jaksojen edetessä, kyseenalaistettavien ihmeiden tapahtuessa ja uusien kysymysten noustessa alun varma asetelma alkaakin horjumaan. Mitä jos mies on Jeesus? Mitä jos ei olekaan?
Päähenkilöä esittävä Mehdi Dehbi suorittaa roolisuorituksensa kunnialla alusta loppuun. Oletettavan Jeesuksen rooli tosin vaatii näyttelijältä erittäin suuriin kenkiin astumista. Ajoittain roolisuoritus voikin vaikuttaa hiukan lattealta ja persoonattomalta, mutta kenties syy on ohjaajassa taikka itse käsikirjoituksessa — on hankalaa näytellä hahmoa, jonka aitoa identiteettiä ei tiedetä. Sarjan keskiössä oleva CIA-agentti Eva Geller (Michelle Monaghan) taas toimii Messiasta tasapainoittavana vastavoimana, jonka tehtävänä on todistaa Al-Masih huijariksi ja poistaa miehen tuoma terrorismin uhka sekä Lähi-idästä kuin Yhdysvalloista. Geller ei kuitenkaan tyydy olemaan stereotypisen pelkistetty henkilöhahmo ilman persoonallisuutta, vaan hänen luonteeseensa ja historiaansa perehdytään sopivasti jättäen kuitenkin samalla tilaa kysymyksille.
Messiah ei toimi kristityille tuttuna Passion of Christ:in kaltaisena kuvauksena itsensä uhraavasta Jumalan pojasta. Itse sarjassa Al-Masih korostaa puoluettomuuttaan kertomalla ‘kävelensä kaikkien kanssa’. Ruudulla voidaankin nähdä niin baptistipastori, islaminuskoinen imaami kuin myös buddhalainen munkki. Taustalla taisi vilahtaa jopa katolisia nunnia. Al-Masihin puolueettomuutta korostaa myös se, että hän ei ilmesty ensimmäisenä kristityille taikka edes juutalaisille, vaan pakolaismuslimeille. Tämä lieneekin sarjan tuotannon taholta jonkinlainen poliittinen viesti.
Messiah-sarjan Jeesus on monikerroksillinen herättäessään katsojan pohtimaan onko mies vain kultin johtaja vai kirjoitusten lupaama profeetta. Ensimmäinen tuotantokausi jättääkin suurimmat kysymykset ilman vastauksia, jotta katsojan tiedon jano ei täyttyisi. Mutta kenties Messiah-sarjankin tapauksessa kaikki kiteytyy loppujen lopuksi uskoon — katsoja näkee, tuntee ja tulkitsee sarjan Messiasta kuten itse haluaa.
Teksti: Iida Leinonen
Kuva: Netflix Media Center
