Kyyhkynen pyysi kolmea kirkon työhön orientoitunutta teologian maisteria kertomaan työelämäpolustaan. Vaikuttivatko opintojen aikaiset työelämäjaksot polun suuntaan ja mikä on edistänyt työllistymistä? Poimi talteen haastateltavien terveiset sinulle, joka parhaillaan rakennat omaa inspiroivaa teologipolkuasi.
Haastateltavat: Simo Lemmetyinen, Maija Sankari, Jarkko Vähäsarja
Minkä opintolinjan opiskelija olit teologisessa, ja oliko linjan valinta sinulle helppoa vai syntyikö valinta opiskelumatkan varrella?
Simo: Opiskelin kirkon virkaan pätevöittävällä linjalla. Pääaineeni oli teologinen etiikka ja sosiaalietiikka, sivuaineena käytännöllisen teologian opintoja.
Maija: Valmistuin kirkon virkaan pätevöittäneeltä opintolinjalta vuonna 2018. Valinta oli helppo, sillä tavoitteenani oli työ kirkossa. Pääaineena opiskelin käytännöllistä teologiaa ja sivuaineina eksegetiikkaa ja systemaattista teologiaa. Valmistuin aiemmin vuonna 1993 valtiotieteen maisteriksi.
Jarkko: Valitsin yleislinjan, koska sain valittua paljon erilaisia syventäviä opintoja ja teologiaa laaja-alaisesti, ja koska linjalla oli paljon vapaavalinnaisia opintoja. Minulla ei ollut aluksi ajatuksena valmistua opettajaksi tai papiksi, se toki vaikutti asiaan myös. Minua vain kiinnosti teologia paljon. Pääaineenani oli systemaattinen teologia, joka vaihtui uskonnonfilosofiaksi. Sivuaineina opiskelin laajasti eri teologian alojen opintoja.
Millaisia työelämäjaksoja teit opintojesi aikana?
Simo: Kandiharjoittelu oli kaikista toiveista huolimatta Kiteellä. Tämä osoittautui kuitenkin hyväksi johdatukseksi. Sain rauhassa keskittyä harjoitteluun, pohtia omaa polkuani ja mahdollista pappeutta. Sain kokeilla ja nähdä eri työmuotoja. Harjoittelu oli minulle lopulta hyvin rohkaiseva ja motivoi jatkamaan opiskeluja.
Vaimoni kanssa lähdimme Suomen Lähetysseuran kautta Felm Volunteer-ohjelman myötä Etiopiaan kolmeksi kuukaudeksi vapaaehtoistyöhön ja harjoittelemaan lähetyskentällä työskentelyä. Tämä ei suoraan liittynyt kummankaan opintoihin. Osittain kokemus oli aluksi haastava, mutta vauhtiin päästyämme kokemus oli todella hyvä. Etiopiassa ollessamme saimme ajatuksen siitä, että haluamme päästä vielä joskus ulkomaille töihin.
Maija: Seurakuntaharjoitteluni tein Muuramen seurakunnassa. Sen kesto oli yksi kuukausi. Se on pieni seurakunta ja olin mukana kaikkien työalojen tilaisuuksissa ja tapahtumissa.
Toinen harjoitteluni oli kaksi kuukautta kestänyt kirkollisten erityisalojen harjoittelu, alana kansainvälinen työ. Suoritin sen Kirkon koulutuskeskuksessa, jossa osallistuin Kansainvälisen sielunhoitokonferenssin järjestelyihin.
Jarkko: Taisin muistaakseni tehdä vain yhden pidemmän työharjoittelun opiskeluihin liittyen. Tein työelämäjaksoni viidesläisen herätysliikkeen järjestössä, Suomen Raamattuopistolla
Inspiroivimmat kokemukset teologiharjoitteluissasi?
Simo: Kandiharjoittelussa Kiteen seurakunnassa mieleenpainuvin kokemus oli hautajaiset. Nuori mies oli kuollut sairaskohtaukseen ja suru oli tietenkin valtava. Muistotilaisuudessa ”jouduin” seremoniamestariksi melko nopeasti, kun papin piti lähteä seuraaviin hautajaisiin. Keskustelu oli lopulta helppoa ja aiheet melko arkisia. Kaikki meni hyvin, vaikka tilanne olikin hyvin jännittävä. Kokemus oli rohkaiseva siinä mielessä, että kuolema tuntui normaalilta osalta ihmisen elämää ja hautajaisten jälkeen muistotilaisuudessa elämä oli lähtenyt jo omaisillakin kulkemaan eteenpäin. Elämä kantaa, niin kuin sanotaan.
Etiopiassa koko oleminen oli valtava kokemus. Elämä maassa, jossa ei osaa paikallista kieltä. Ruokakauppoja ei ole ja elämänmeno on ylipäätään erilaista. Öisin majapaikan lähellä huutavat hyeenat ja vaikkapa se, että asuntoon ei ensimmäisten päivien jälkeenkään tule vettä. Meillä oli kuitenkin pihasaunan käyttömahdollisuus, ja olimme iloisia mahdollisuudesta työllistää paikallinen ihminen auttamaan kodinhoitotehtävissä vapaaehtois- ja harjoittelujaksomme ajaksi.
Kaikki oli erittäin erilaista kuin Euroopassa. Opetustehtävät ja kaikki muukin työ hoidettiin englannin kielellä. Internetyhteydet olivat todella heikot. Suurin osa opetusmateriaalista ja kirjoista piti osata valita ja kantaa mukanaan Suomesta. Varsinkin aluksi opettaminen englanniksi oli ehkä haastavinta, mutta lopuksi palkitsevaa. Jakson alussa ei myöskään tiennyt, mitä aikuisopiskelijat osasivat ja mitä eivät. Kokemus oli monella tapaa hieno, opettavainen ja palkitseva. Opin itsestäni todella paljon. Opin merkittävästi myös yhteistyöstä sellaistenkin ihmisten kanssa, joita en Suomessa olisi tullut kohtaamaan.
Maija: Seurakuntaharjoittelu kokonaisuudessaan oli myönteinen kokemus ja vahvisti aikomustani pyrkiä työhön seurakuntaan. Sain tehdä kaikkea. Otin myös itse periaatteeksi, että sanoin kyllä kaikkeen mitä pyydettiin, tuntui se sitten helpolta tai vaikealta. Sekä onnistumiset, että haasteelliset tilanteet olivat hyödyksi. Se auttoi näkemään omia vahvuuksia ja kehittämisalueita.
Harjoittelu Kirkon koulutuskeskuksessa oli hyödyllistä erityisesti suhteiden luomisen kannalta. Sekä koulutuskeskuksen väki että konferenssivieraat, joita oli sekä ulkomailta että eri puolilta Suomea, tulivat tutuiksi. Sen jälkeen viimeksi muutama viikko sitten yksi henkilö totesi tavatessamme, että hän muisti minut konferenssista. Harjoittelu madalsi myös kynnystä kirkolliseen keskushallintoon.
Jarkko: Pääsin opettamaan Raamattua, ja se sai myös opiskelemaan sitä paljon, jotta kehtasi opettaa. Oli hienoa saada käyttää opiskelun tuomaa ymmärrystä teologiasta käytännössä. Tuntui siltä, että opiskelu ei ollut mennyt hukkaan.
Haasteellinen kokemus työelämäjaksoillasi, ja mitä siitä olet kantanut mukanasi tulevaan työelämään?
Simo: Vastaukseni tähän on varmaankin samat asiat kuin jotka mainitsin edellisessä. Asiat, joiden äärellä on kokenut innostusta ja inspiraatiota, voivat olla juuri niitä samoja, jotka ovat alkuun tuntuneet haasteellisimmilta.
Maija: Seurakuntaharjoittelussa jouduin usein myös epämukavuusalueelle. Esimerkiksi nuortenillassa tunsin itseni ulkopuoliseksi nuorten keskellä. Tämäkin kokemus oli hyödyllinen. Seurakuntatyössä tulee vastaan monenlaisia tilanteita, joissa pappina on ulkopuolinen. Oman roolin löytäminen eri tilanteissa on tärkeää. Nyt yksi vastuualueeni on nuorisotyö. Minun ei tarvitse yrittää olla nuori nuorten joukossa, vaan saan olla reilusti oman ikäiseni aikuinen. Sitä nuoret myös odottavat.
Koulutuskeskuksen harjoittelussa jouduin ottamaan vastuuta itselleni vieraista asioista, kuten konferenssin tekniikan hoitamisesta ja viestittelystä konferenssivieraiden kanssa englanniksi. Uskallus ylittää omia rajoja ja heittäytyminen vieraisiinkin tilanteisiin on yksi asia, minkä olen huomannut työelämässä tärkeäksi.
Jarkko: Kun lähti vaikkapa kirjoittamaan luentoa, niin ajatus siitä, kuinka kauan siihen tehtävään menee aikaa, ei ollut kovin realistinen. Eli suunnitteluun ja oppitunnin valmisteluun kului paljon enemmän aikaa, kuin osasi odottaa. Lisäksi vaikeaa saattoi olla aloittaa kirjoittamista, kun oli alussa asettanut itselleen ehkä turhankin korkean vaatimustason. Tämä näkyi myöhemmin myös pro gradua tehdessä.
Eli mitä opin: Rohkeasti on hyvä vain aloittaa tekemään työtä ja samalla muistaa ”laskea rimaa” sopivalle tasolle jo työn alkuvaiheessa. Lopuksi ehtii sitten korjailla ja syventää ihan rauhassa tekstiä. Ylipäätään kaikessa on parempi aloittaa vain rohkeasti tekemään, eikä juuttua liikaa suunnitteluvaiheeseen. Asiat etenevät kuitenkin parhaiten tekemällä.
Kerro vapaaehtoistyö- ja tai luottamustehtävästä, joka on ollut työelämäpolkusi rakennuspuuna opintojen aikana tai edelleen?
Simo: Olin opintojen aikana taloustoimikunnan (tms.) jäsen tiedekunnassa ja se auttoi minua ymmärtämään vähän enemmän taloudenpitoa. Tämä on varsinkin auttanut myöhemmin papin tehtävissä ja taloudellisen vastuun ymmärtämistä.
Tein muutaman vapaaehtoistehtävän Lauttasaaren seurakuntaan opintojeni aikana. Tämä varmasti auttoi minua saamaan pappisvihkimyksen samaan seurakuntaan, koska osa työntekijöistä tunsi minut jo etukäteen. Samoin tein muutaman vuoden vapaaehtoistyötä Open Doors-järjestön puhujalähettiläänä. Tästä oli apua yleisen esiintymiskokemuksen keräämisessä sekä kristittyjen elämästä Suomen ulkopuolella oppimisessa.
Maija: Olin aktiivinen kotiseurakunnassani koko opiskelujen ajan, ja itse asiassa jo ennen sitä. Olin messuavustaja, mukana tapahtumasarjan vastuuryhmässä, diakonian ystäväpalvelussa ja viestinnän vapaaehtoisena. Kaikki kokemus seurakunnasta on hyödyksi, jos haluaa seurakuntatyöhön. Se osoittaa kiinnostusta, mikä on eduksi, kun hakee paikkoja. Valitsijat arvostavat sitä. On myös paljon helpompi itse aloittaa seurakuntatyö, kun toimintaympäristö ja eri työalat ovat tuttuja.
Jarkko: Olen Espoon tuomiokirkkoseurakunnassa varajäsen sekä seurakuntaneuvostossa, että valtuustossa. Tämä antaa hyvän ja hiukan erilaisen perspektiivin seurakunnan toimintaan, kun vertaa työhöni Vantaan seurakunnassa ruohonjuuritasolla.
Toimin KRIK Finlandin hallituksessa kolme vuotta ja olin siinä myös yhtenä perustajajäsenenä. Kyseessä on tällainen muissakin Pohjoismaissa toimiva kristillinen urheiluseura, jonka Suomen-osaston perustimme vuonna 2017. Tässäkin sain sitten omilla lahjoillani palvella kivalla tavalla.
Millaisilla töillä hankit leipää pöytään opintojesi aikana?
Simo: Hain opintojen alkuvaiheessa suntioksi Helsingin Tuokiokirkko -seurakuntaan. Olin suntion tehtävissä 4,5 vuotta. Suntion töissä sai melko hyvin käsityksen kirkon toiminnoista ja miten niihin pitää valmistautua. Kaikki valmistavat tehtävät eivät papille näy omassa työssään. Samalla tein muutaman rippikoulun samaan seurakuntaan leiriteologina. Suntion työ, varsinkin nyt kun olen merimiespastorina, on auttanut minua paljon toimitusten ja kaikkien kirkollisten tehtävien valmistelussa, koska nyt minun pitää tehdä ne itse, ilman suntion apua.
Omat opinnot keskeytyivät viideksi vuodeksi töiden takia. Siirryin suntion töistä Diakonissalaitokselle kahdeksi vuodeksi. Sieltä lähdin Etiopiaan Lähetysseuran kautta kolmeksi kuukaudeksi. Suomeen palattuamme aloitin yrittäjänä. Lopulta tein suunnitelman siitä, miten saatan opinnot valmiiksi yhden vuoden kuluessa, ja onnistuin siinä. Kaikella tehdyllä työllä on varmasti ollut suuri vaikutus siihen, että olen saanut pappisvihkimyksen. En ole töitä niin kovin etukäteen suunnitellut, vaan elämä on vienyt eri suuntiin. Tärkeää on kuitenkin miettiä sitä, miten tehty työ ja saatu kokemus voi auttaa kussakin tehtävässä.
Maija: Suurimman osan opinnoistani rahoitin säästöillä. Loppuvaiheessa olin töissä kotiseurakunnassani osa-aikaisena lähetys- ja kansainvälisen työn sihteerinä. Uskon, että sain sen tehtävän, koska minut tunnettiin seurakunnassa. Kaikesta aiemmasta kokemuksesta seurakunnassa oli hyötyä, kun hain työtä seurakunnasta.
Jarkko: Opiskelujeni alussa pelasin vielä fudista sillä tasolla, että sain siitä rahaa. Myöhemmin tein opettajan sijaisuuksia ja pidempiäkin jaksoja resurssiopettajana alakoulussa. Opetin esimerkiksi uskontoa, historiaa ja liikuntaa kahden vuoden ajan 5. ja 6. -luokkalaisille. Useamman vuoden opettajan työkokemuksesta oli iloa silloinkin, kun valmistumisen jälkeen lähdin jossain vaiheessa määräaikaiseen urheilulähetystyöhön Mongoliaan, jossa sain yhdistää opetuksen, urheilun ja teologian käytännön työssä.
Mitä työtä teet nykyisin ja missä organisaatiossa? Pääsitkö tehtävääsi suoraan valmistumisen jälkeen vai useamman vaiheen ja työtehtävän kautta?
Simo: Työskentelen Suomen Merimieskirkon merimiespastorina Alankomaissa. Kotipaikkani on Rotterdam. Tätä ennen olin valmistumiseni jälkeen reilun vuoden Lauttasaaren seurakunnassa seurakuntapastorina, ja sinne sain myös pappisvihkimykseni.
Maija: Olen seurakuntapastorina Vieremän seurakunnassa, joka on pieni maalaisseurakunta. Valmistumiseni jälkeen sain vuoden mittaisen viransijaisuuden Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulista. Siinä auttoi aiempi työkokemukseni, mutta uskon, että myös vapaaehtoistehtäväni seurakunnassa. Sain siihen tehtävään myös pappisvihkimyksen. Sijaisuuden päättyessä Vieremällä tuli auki seurakuntapastorin viiden kuukauden viransijaisuus. Olin käsittääkseni ainoa, joka oli kiinnostunut siitä. Sain sijaisuuden ja se muuttui toistaiseksi voimassa olevaksi työsuhteeksi sijaisuuden päätyttyä. Minulla oli etuna se, että elämäntilanteeni vuoksi minun oli mahdollista lähteä vieraalle paikkakunnalle työhön.
Jarkko: Työskentelen Hämeenkylän seurakunnassa projektityön koordinaattorina. Valmistumisen jälkeiset muutamat ensikuukaudet työskentelin Hämeenkylässä teologina. Sitten olin hetken NETSissä (entinen luottokunta), jossa työskenteli muutama muukin teologikaveri. Sen jälkeen sain neljän kuukauden lapsityön -vastaavan sijaisuuden Hämeenkylästä, jonka jälkeen lähdin määräaikaiseen lähetystyöhön Mongoliaan Kylväjän kautta. Olin jaksollani Hämeenkylän seurakunnan nimikkolähettinä.
Palattuani Mongoliasta sain vakituisen paikan Hämeenkylästä. Aloitin lähetyssihteerin tehtävissä. Myöhemmin nimikkeeni laajennettiin vastaamaan TM -tutkintoni pohjalta hoitamiani minulle osoitettuja tehtäviä. Vastuullani on nykyään osittain tai yksin muun muassa lähetys- ja kansainvälinen työ sekä vapaaehtois- ja aikuistyö, joissa vietän eniten aikaa. Lisäksi suunnittelen ja toteutan erilaisia projekteja ja olen mukana useissa Vantaan seurakuntien yhteisissä projekteissa.
Millä ajatuksella kannustaisit nykyisiä teologian opiskelijoita eteenpäin oman inspiroivan työelämäpolkunsa rakentamisessa?
Simo: Pyri tekemään työtä, joka on mieleistä. Työkokemusta kannattaa kerätä kirkosta, mutta myös sen ulkopuolelta. Kannattaa tehdä töitä jo opiskeluaikana, sillä työnteolla on arvo jo itsessään. Mitä ikinä teetkin, siitä on varmasti apua jatkossa.
Maija: Tartu rohkeasti kaikkiin mahdollisuuksiin ja uskalla heittäytyä epämukavuusalueelle. Kaikesta kokemuksesta, työssä tai vapaa-ajalla, jossa esimerkiksi kohtaa ihmisiä, on hyötyä. Papin työ on niin laaja-alaista, että kaikenlainen kokemus elämän eri osa-alueilta on hyödyksi.
Jarkko: Uskoisin, että teologeilla on mahdollisuus tehdä poikkeuksellisen paljon erilaisia töitä. Sivuaine kannattaisi kuitenkin valita viisaasti, koska ainakin yleislinjalla opiskelevalle sillä voi olla paljonkin merkitystä työnhaussa. Teologeja arvostetaan paljon. Rohkeasti mihin töihin vain!
