Puheenjohtajan pöydällä

 

”Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä.” –Carl Barks

Näinä aikoina on erityisen tärkeää, että opiskelija ottaa aktiivisesti kantaa yhteiskunnan muutoksiin. Muutokset, joita viedään tälläkin hetkellä eteenpäin Suomen hallituksessa vaikuttavat meihin ja meidän jälkeemme tuleviin opiskelijoihin, rakkaat teologian ylioppilaat.

”Anna heille anteeksi, he eivät tiedä mitä tekevät”

Näin luki TYT:n lakanassa opintotukimielenosoituksessa. Se on osuvasti sanottu. Siinä korostuu teologian opiskelijan tunnelma tulevasta muutoksesta. TYT-päivänä pidin puheen huippuyliopiston muistolle. Puheessani korostin sitä, miten käsittämätöntä on se, että opiskelijan tulevaisuudesta päättävät ne joilla opinnot ovat jo takana. Sori ei todellakaan riitä kattamaan tätä hullunmyllyä. Mikäli opintotuen uudistukset jäävät voimaan sellaisina kuin niitä tämän tekstin kirjoituspäivänä on markkinoitu, niin opiskelijalla on vain muutamia mahdollisuuksia oman toimeentulonsa turvaamiseksi.

Ensimmäinen vaihtoehto on se, että opiskelijan vanhemmat tukevat opiskelijaa rahallisesti läpi opintojen ja toinen se, että opiskelija menee töihin opintojen ohella. Oletuksena on se, että kaavailtu 452 euroa kuukaudessa, sisältäen opintorahan ja asumislisän, ei kattaisi opiskelijan menoja ja opiskelija ei halua velkaantua tulevaisuutensa vuoksi. Vai miltä sinusta kuulostaisi jopa 40 000 euron laina, jota hallitus esittää?

Koen, että olen etuoikeutettu, sillä perheeni haluaa tukea minua rahallisesti opintojeni aikana. Tätä mahdollisuutta ei kaikilla ole, eikä kuulukaan olla. Mitä pidemmälle leikkaukset viedään, sitä eksklusiivisemmaksi opiskelu muuttuu ja vanhemmat palaavat takaisin aikuisen opiskelijan arkeen. Kuulin jo huhuja Vuorikadulta, että opintotoimistossa vierailevat opiskelijan lisäksi nykyään myös opiskelijan vanhemmat. Minusta tämä on huolestuttava suunta.

Suhtaudun työntekoon opiskelujen ohella skeptisesti, sillä näen jatkuvasti, miten ylirasittuneita työssäkäyvät opiskelijat ovat. Opiskelun tulisi olla aikaa, jolloin opiskelija voi keskittyä täysin oman tulevaisuutensa rakentamiseen ja opiskeluun. Tästä löysinkin jo ne asiat, joista minä olen valmis taistelemaan.

Mitä tästä nyt jää käteen, ja miten Aku Ankka liittyy mihinkään?

Haluan sanoa sinulle, opiskelija: älä pelkää ottaa kantaa. Älä pelkää vaikuttaa asioihin. On väärin jättää käyttämättä vaikuttamismahdollisuus. Jos et tiedä miten voit vaikuttaa, niin ota selvää.

On vastuutonta ja laiskaa jättää äänensä käyttämättä. Tuhannet ihmiset kuolevat vuosittain vain sen takia, että uskaltavat sanoa mielipiteensä ääneen. Miksi sinä et siis käyttäisi oikeuttasi, ottaisi vastuuta ja vaikuttaisi asioihin. Saksalaisen teologin Martin Niemöllerin sanoin: ”Ensin ne tulivat hakemaan kommunistit, ja en puhunut mitään koska en ollut kommunisti. Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysihmiset, ja en puhunut mitään koska en ollut ammattiyhdistyksessä. Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, ja en puhunut mitään koska en ollut juutalainen. Sitten ne tulivat hakemaan minut, ja silloin ei enää ollut ketään joka olisi puhunut puolestani.”

Aku Ankka –sarjakuva ilmestyi ensimmäisen kerran Suomessa joulukuussa 1951. Aku on siis todistanut tähän päivään mennessä monenlaisia yhteiskunnallisia myllerryksiä ja kokeillut uransa aikana jos monenlaisia ammatteja. Olisiko Akun kuitenkin kannattanut hankkia kunnollinen valtion takaama koulutus ja olla lainaamatta rahaa sukulaisiltaan?

Kirjoittaja on Teologian ylioppilaiden tiedekuntayhdistyksen puheenjohtaja, entinen dokumentoija ja kolmannen vuoden opiskelija. Arvostaa huonoa vessahuumoria ja tasa-arvoa kaikissa muodoissaan.

Teksti: Sara Järvinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *