Saksassa kevät oli pitkällä jo huhtikuussa, kun kävimme kirkkohistorian graduseminaariryhmän kanssa kiertämässä tunnetuimpia Lutherin elämänvaiheisiin liittyviä kohteita kirkkohistorian professori Kaarlo Arffmanin johdolla. Jälkeenpäin matkaa muistellessamme mieleen muistuivat erityisesti erilainen ehtoollinen, vielä erikoisemmat ruokakokemukset silleineen ja verimakkaramuhennoksineen ja upeat kirkot, joissa pääsimme käymään.
Lauantaiaamuna kymmenen hengen seurueemme lensi Berliinin Tegelin lentokentälle, siitä Zoologischer Gartenin juna-asemalle ja paikallisjunalla kohti Lutherin opiskelukaupunki Erfurtia. Matkan varrellakin olisi ollut paljon mielenkiintoista nähtävää – esimerkiksi Hallessa olisi ollut muutakin tutkittavaa kuin juna-aseman vessa, jossa juuri
ehdimme käymään ennen junanvaihtoa, ja Weimarissa, jossa jouduimme tyytymään kuvaamaan aseman nimikylttiä. Onneksi meillä oli asiantunteva matkaopas mukanamme, joka osasi kertoa junamatkan aikanakin ohitettuihin paikkoihin liittyvää historiatietoa.
Erfurtissa menimme taksilla kiireen vilkkaa augistinolaisluostariin, jossa Luther oli munkkina. Luostarissa tutustuimme muun muassa kappeliin ja sen hienoihin lasimaalauksiin,työhuoneisiin ja luostarin rauhalliseen tunnelmaan. Sitten siirryimme ristikkotalojen reunustamien katujen kautta torille, jonne oli saapunut tivoli. Välkkyvät valot ja ihmisvilinä toivat hauskan kontrastin Erfurtin komeana kohoavaan goottilaiskatedraaliin. Samassa katolisessa katedraalissa Luther vihittiin papiksi.
Chanel 5:ttä palmusunnuntain messussa
Sunnuntaiaamuna oli vuorossa messu Lutherin saarnakirkossa. Kun kävelimme auringonpaisteessa magnolioiden kukkiessa Wittenbergin kaupunginkirkkoon, oli se yllättäen takarivejä myöten täynnä. Messun aluksi pappi toivottikin kaikki turistit tervetulleiksi, ja mainitsi ainakin ruotsalaiset ryhmämatkailijat ja saksalaiset koululuokat nimeltä.
Graduseminaariryhmällemme messusta jäi parhaiten mieleen kaksi asiaa. Ensiksikin papin saarnasta selvisi myös
saksan kieltä osaamattomille, että pappi puhui Chanel 5 -hajuvedestä. Jos osasi saksaa yhtään paremmin, selvisi, että hajuvesi liittyi tuoksuöljyyn, jolla Jeesuksen jalat voideltiin. Ehtoollisenjakokin oli suomalaisittain eksoottista. Pitkät jonot kiemurtelivat hakemaan ensin huivipäisiltä diakonissoilta ehtoollisleivät, ja sen jälkeen siirryttiin alttaritaulun taakse, jossa kolme pappia jakoivat viiniä. Yhdellä papeista oli kannussaan mehua, mutta kaksi pappia jakoivat valkoviiniä. Kun kummastelimme asiaa, meille kerrottiin, että viinintuottajamaa Saksassa viinien saatavuus on hyvin erilaista kuin Suomessa. Siksi myös ehtoollisella jaettiin välillä valkoviiniä.
Wittenbergissä matkamme jatkui messun jälkeen katsomaan yhtä maailman kuuluisimmista ovista Wittenbergin linnankirkkoon. Pääsimme näkemään paitsi teesit ovessa, myös Lutherin sekä Melanchthonin haudat. Turistikaupan, jäätelökojun ja lounasravintolan jälkeen jatkoimme junalla matkaa kohti Berliiniä.
Iltaelämää ja päiväkävelyä Berliinissä
Sunnuntai-iltana Berliinissä kävimme porukalla syömässä ja tutustumassa vähän Kurfürstendammin kuppiloihin. Aamulla olimme silti aikaisin aamiaisella ja suuntasimme siitä Alexanderplatzille, josta alkoi Berliinin uudempaan historiaan keskittynyt kiertokävely. Nähdyksi tulivat muun muassa Berliner Dom –tuomiokirkko ja natsi-Saksan historiaan liittyviä kohteita, kuten talo, jossa Hitler työskenteli.
“Vartijat varmaan ihmettelevät, että tuo mies tuo tänne joka kevät opiskelijajoukon katsomaan”, matkaoppaamme tuumi. Toivottavasti matka järjestyy vielä tämänkin vuoden gradu seminaarilaisille. Muutamaan päivään mahtui mielettömän kokoinen pala Saksan ja kirkon historiaa.
Teksti ja kuvat: Jenni Heikkonen
