Yliopisto rasismin pauloissa

Totuus, sivistys, vapaus ja yhteisöllisyys. Nämä ovat Helsingin yliopiston yhteiset arvot. Totuutta onkin hyvä lähteä etsimään tarkastellessa viime viikkojen rasismitapauksia Helsingin yliopistossa. Ensimmäinen tapaus tuli pinnalle, kun maantieteen opiskelijoiden fuksiaisissa teemana olivat pelit. Jokaiselle fuksiryhmälle annettiin pukeutumiskoodiksi järjestäjän toimesta peli ja yksi näistä peleistä oli Afrikan tähti. Fuksit noudattivat annettua tehtävänantoa ja pukeutuivat punaisiksi, sinisiksi ja mustiksi pelinappuloiksi, sekä Afrikan tähdeksi, löytöretkeilijäksi ja kahdeksi maantierosvoksi. Kohu nousi, kun yksi vaihto-opiskelijoista näki kuvan tapahtumasta ja teki siitä videon Instagramiin, jota on katsottu yli 60 000 kertaa.

Kohun myötä Helsingin yliopisto onkin saanut paljon lokaa niskaansa kolonialismin ihannoimisesta sekä rasismista. Maantieteen opiskelijoiden oma opiskelijajärjestö on ottanut asiaan kantaa Instagramissa ja kantanut vastuunsa huonosti toteutetusta valinnasta ottaa Afrikan tähti mukaan yhdeksi peleistä. Tämä ”anteeksipyyntö” on kuitenkin saanut kritiikkiä siitä, että siinä ei nimenomaisesti pyydetty anteeksi keneltäkään, vaan otettiin vain vastuu teoista.

Vaikka opiskelijajärjestö ottikin vastuun huonosti toteutetusta tapahtumasta, on vastuu ollut kaikilla. Rasismi on juurtunut niin syvälle ajatteluun ja tekoihin, ettei tällaiselta kohulta olisi varmaankaan voitu välttyä. Jo ne henkilöt, jotka päättivät ottaa Afrikan tähden yhdeksi pukuteemaksi, olisi pitänyt voida tarkastella tätä yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Myöskään fuksit eivät osanneet tarkastella pelin ongelmallisuutta pukeutumisessa. Miten sitten tällaisilta rasismin muodoilta voitaisiin välttyä tulevaisuudessa? Aktiivisen antirasistisen toiminnan ja aktiivisen yhdenvertaisuustoiminnan myötä.

Rasismi voidaankin näköjään pukea sivistyneisiin vaatteisiin, kun lähdetään tarkastelemaan tarkemmin teologisessa tiedekunnassa noussutta kohua. Luin tästä ensimmäistä kertaa Helsingin Sanomien yliopistokirjeenvaihtaja Valtteri Parikan uutisesta. Syrjintäepäily nousi, kun tiedekunnalla työskentelevä henkilö etsi islamin tuntiopettajaa peruskouluun. Tiedekunnalla työskentelevä henkilö soitti islamin opettajiksi opiskelevia läpi ja kertoi puhelimessa soittaneensa juuri heille, sillä heidän nimensä kuulostivat suomalaisilta. Nimen suomalaisuus kertoikin ilmeisesti siitä, ettei opettaja olisi islamin opetuksessaan liian tunnustuksellinen.

Kaikki lähti Twitteristä, jossa syytökset tulivat ensimmäistä kertaa esille. Artikkelin kirjoitushetkellä tilannetta edelleen selvitellään teologisen tiedekunnan sisällä. Teologinen tiedekunta kuitenkin on selvittänyt tilannetta Twitterissä ja julkaissut anteeksipyynnön. Tiedekunnan mukaan eriarvoistava toimintakulttuuri ei kuulu teologiseen tiedekuntaan eikä opiskelijoita tulisi kohdella eriarvoisesti nimen tai muunkaan ominaisuuden perusteella. Samalla tiedekunta lupaa miettiä työtarjousten välittämisen prosessia uudelleen, jotta vastaavaa ei pääse tapahtumaan uudelleen.

Vaikka tätä kohua katselisi mistä vinkkelistä tahansa, on loppujen lopuksi kyse rasismista. Antirasismin edistäminen on kuvattu yhtenä tavoitteena Helsingin Yliopiston tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmassa 2021-2024. Suunnitelmassa esitetään myös muitakin tavoitteita ja toimia niihin tavoitteisiin pääsemisessä. Yksi näistä esille tuoduista asioista on uskonnollinen ja vakaumuksellinen yhdenvertaisuus, joka on myös yhdenvertaisuuslakiin kirjattu. Uskontoon tai vakaumukseen liittyvä erimielisyys tai samanmielisyys ei saa suunnitelman mukaan vaikuttaa yliopiston rekrytointeihin. Vaikka yhdenvertaisuussuunnitelmassa rekrytoinnilla tarkoitetaankin yliopiston omaa rekrytointia, voidaan tätä suunnitelman osaa myös laajentaa koskemaan yliopiston kautta tapahtuviin rekrytoinnin eri prosesseihin.

Nimen pohjalta tapahtuva syrjintä ei toki ole uusi ilmiö suomalaisessa yhteiskunnassa. Viime vuosina siihen on kiinnitetty enemmän huomiota, erityisesti sen jälkeen, kun Helsingin yliopiston sosiologian tutkija Akhlaq Ahmad teki tutkimuksen, jossa hän lähetti yli 5000 hakemusta eri nimillä työpaikkoihin. Työntekijä, jolla on ”suomalainen” nimi, tulee palkatuksi useammin kuin ”ulkomaalaiselta” kuulostava nimi. Monet yritykset ovatkin alkaneet kiinnittää huomiota rekrytoinnin yhdenvertaisuuteen nimettömällä rekrytoinnilla, jossa työnantaja ei saa tietää hakijan nimeä tai sukupuolta.

Rasismi ja ennakkoluulot kitkeytyvät hyvin yhteen, joka näkyy myös tässä teologisen tiedekunnan syrjintätapauksessa. ”Ulkomaalaiselta” kuulostava nimi on luonut tiedekunnan työntekijässä ennakkoluulon, jonka mukaan tällainen henkilö on syvässä uskossa oleva muslimi. Työntekijä on nähnyt tämän ”piirteen” huonona asiana ja tehnyt seuraavaksi toisen ennakko-oletuksen: syvässä uskossa oleva muslimi ei voi opettaa islamia peruskoulussa tunnustuksettomasti. Tällaiset ennakkoluulot ja käsitykset ihmisistä ovat rasistisia ja vakavasti syrjiviä. Olisiko tilanne ollut sama, jos peruskouluun olisi etsitty evankelis-luterilaisen uskonnon opettajaa? Miten tämä henkilö olisi voinut tietää, onko opiskelija syvässä uskossa oleva kristitty?

Sen lisäksi, että tämä on rasistista toimintaa, on tämä myös todella haitallista meille teologian opiskelijoille. Teologeina olemme tottuneet kohtaamaan ennakkoluuloja arkielämässä liittyen jokaisen omaan hengellisyyteen, mutta myös siihen, että opiskellaanko teologisessa oikeasti uskonnoista tieteen näkökulmasta vai uskonnoista tunnustuksellisesti. Teologit ovat oman alansa asiantuntijoita, eivät pelkkiä tunnustuksellisia saarnaajia.

Mitä loppujen lopuksi voimme todeta näistä kahdesta rasismikohusta yliopiston sisällä? Rasismi on kytkeytynyt yhteiskunnan rakenteisiin, valkoiseen etuoikeuteen ja laiskaan antirasistiseen toimintaan. On hienoa, että meillä on yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelma, mutta se on vain sanahelinää ilman aktiivista toimintaa. Yliopiston työntekijöitä ja yliopiston piirissä toimivia järjestöjä ei ole sitoutettu suunnitelmaan, eikä annettu tarvittavaa koulutusta, tietotaitoa eikä käytännön toimia rakenteiden muuttamiseen.

Lähteet:

Eemeli Martti, Eetu Pietarinen, Eero Mäntymaa (2019): ”Suomalainen nimi on valtava etu Suomen työmarkkinoilla – tutkija lähetti tuhansia työhakemuksia eri nimillä ja tulokset hätkähdyttävät” https://yle.fi/uutiset/3-11023468 (Luettu 21.10.2021)

Yhdenvertaisuuslaki (2014): https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141325 (Luettu 21.10.2021)

Helsingin yliopiston tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma (2021) https://www.helsinki.fi/assets/drupal/2021-05/HY_Tasa-arvo_Yhdenvertaisuussuunnitelma_2021-2024_0.pdf (Luettu 21.10.2021)

Teologisen tiedekunnan Twitter -tili: https://twitter.com/HelsinkiTheol/with_replies?ref_src=twsrc%5Etfw%7Ctwcamp%5Etweetembed%7Ctwterm%5E1450781423170895873%7Ctwgr%5E%7Ctwcon%5Es2_&ref_url=https%3A%2F%2Fembed.is.fi%2Fext%2Fembed%2F%3Furl%3Dhttps3A2F2Ftwitter.com2FHelsinkiTheol2Fstatus2F1450781423170895873 (Luettu 21.10.2021)

Valtteri Parikka (2021): Syrjintäepäily paljastui Helsingin yliopistossa: Työpaikkaa tarjottiin vain opiskelijoille, joiden sukunimi ”kuulostaa suomalaiselta” https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000008347084.html (Luettu 21.10.2021)

Valtteri Parikka (2021): Klassikko­­pelistä rävähti rasismikohu Helsingin yli­opistolla: Fuksit pukeutuivat Afrikan tähti -hahmoiksi, opiskelija­järjestö pyytää anteeksi https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000008340488.html (Luettu 22.10.2021)

Toimittaja

Piisu Tuominen on teologian maisteri, jonka kirjoitusmielenkiinto kohdistuu vähemmistöihin, uskontoihin ja politiikkaan. Piisua välillä hävettää kysyä neuvoa esimerkiksi kukkien hoitamisessa. Siksi hän ei tiedäkään, kuinka kukkia hoidetaan, vaan opettelee matkan varrella.