Pienenevän maapallon etiikkaa


Kuva: Earthrise, Bill Anders / NASA

Viime vuonna alkanut jännitysnäytelmä, jota lähestulkoon koko maailma intensiivisesti seurasi, sai päätöksensä, kun Yhdysvaltojen uusi presidentti Joe Biden vannoi virkavalansa ja asettui asumaan valkoiseen taloon. Yhdysvaltojen presidentinvaalit olivat ehdottomasti edellisvuoden kutkuttavin jännitysnäytelmä, mikä on hyvin ymmärrettävää ottaen huomioon vaalien kiivaan ja poikkeuksellisen luonteen näinä päivinä. Edelliset neljä vuotta vapaan maailman johtajana ja supervallan ohjaimissa ollut Donald J. Trump oli ehkä kiistanalaisin presidentti, jota Yhdysvalloissa on koskaan nähty. Joten ei ole ihme, minkä vuoksi lähestulkoon koko maailma seurasi jännityksen vallassa kyseisiä vaaleja. Vaalihumu, joka oli levinnyt tänne kaukaiseen Suomeenkin, oli mielenkiintoinen ilmiö, joka kuvastaa aikamme poliittista realismia ja vallan tasapainoa globaalissa mittakaavassa.

Globalisoituvassa maailmassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kun Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä on poliittisia ongelmia, jotka vaikuttavat näiden kahden väliseen kaupantekoon, näkyy se pitkässä juoksussa myös suomalaisen kuluttajan elämässä. Siirtyminen agraarista Suomesta kohti modernia eurooppalaista hyvinvointivaltiota toi mukanaan kehityksen ja yleisen hyvinvoinnin lisäksi epävarmuuden raskaan taakan. Epävarmuus poliittisessa ja yhteiskunnallisessa mielessä, josta kirjoitan, johtuu pitkälti Suomesta riippumattomista tekijöistä ja ilmiöistä. Vaikkakin globalisaatio on nykyaikaisen kaupankäynnin ja kansainvälisen yhteistyön ehto ja vaade, yleinen epävarmuus on globalisoituvan maailman, joka pienenee silmissämme, ehdottomasti raskain ies. Samalla se on kaikista ikeistä kenties pakollisin.

Voitaisiinko globalisaation tuomaa epävarmuutta katsoa eettisenä haasteena? Immanuel Kant, valistusajan königsbergiläinen filosofi, kehitti deontologisen, tuttavallisemmin velvollisuuseettisen, moraalifilosofian. Hänen mukaansa oikea teko on sellainen, joka tehdään puhtaasta velvollisuudesta. Voidaanko globalisaatiota katsoa Kantin silmin? Tiedämme, että globalisaatio tuo paljon hyviä asioita mukanaan, mutta se langettaa myös varjoja monien ongelmakohtiensa vuoksi. Jos pidämme globalisaatiota hyvänä ja tavoiteltavana asiana, tulee meidän velvollisuuden tunteesta olla osa sitä. Pohjois-Korea ja Bhutan ovat jättäytyneet pois globalisaation pikajunasta, ja niitä katsotaankin hieman vinosti team globalisaatiosta käsin. On siis selvää, että globalisaatiota pidetään valtaosissa maita hyvänä asiana ja meidän tulee olla osa sitä, jotta voisimme pitää itseämme kantilaisina sankareina. 

Yleinen epävarmuus ja globalisaation mukanaan tuomat haasteet ovat yhteinen taakka. Nälänhätä Afrikassa ja luonnonmullistukset ympäri maapalloa viestivät kärsivästä todellisuudesta, jolla yhteisestä taakasta on tullut liian raskas kannettava. Mikä neuvoksi? Tulisiko meidän Rousseaun sanoin palata luontoon? Ei, luontoon palaaminen eli globalisaatiosta eristäytyminen, olisi moraalitonta ottaen huomioon globalisaation periaatteellisen hyveelliset päämäärät. Meidän tulisi globalisaation voimin kääntää huomiomme ja katseemme pienenevän maapallomme kipukohtiin. Globalisaatio on saanut aikaan paljon hyvää. Olisiko nyt korkea aika suunnata tämä hyvä voima kohti ei-itsekeskeisiä päämääriä parantaen maailmaa? Mitäköhän mieltä Joe Biden olisi tästä?

Toimittaja | Artikkelit

Lauri Mäenalanen on teologian ylioppilas, kohta teologian kandidaatti. Kandidaatin tutkielmansa hän teki systemaattisesta teologiasta ja pääaineensa ohella hän lukee filosofiaa humanistisessa tiedekunnassa. Immanuel Kant on erityisen lähellä Laurin sydäntä. Opintojensa lisäksi Lauri harrastaa ruoanlaittoa, urheilua sekä lukemista suurissa määrin. Hänen lempiyhtyeensä on Black Sabbath, mutta hänellä ei ole tämän yhtyeen paitaa olemassa.