Mä mietin mun perhettä. No, siihen kuuluu varmaan ekaks mun mies ja sit lapsuuden perhe. Ikävästi mummi menehtyi vastikään. Tää laittaa miettii kuinka tärkeä perhe on. Okei kuulostaa kamalalta, mut jos ei sukua muuten nää nii viimeistään hautajaisissa. Karua, tiedän. Mut ei niin huonoa kuin jotain hyvääkin. Nähtiin sukulaisia, keitä ei olla nähty pitkästä aikaa.
Mikä siinä kuolemassa on, että se muistuttaa perheen tärkeydestä? Kuolema toi yhteen suvun, joka viimeksi on ollut yhdessä kun olin pieni lapsi. Mutta, perhe on ja pysyy. Elämässä tekee virheitä, erehtyy. Tekee taas virheitä ja vielä kerran erehtyy. Mutta perhe tukee. Ei ole olemassa hyviä ja huonoja perheitä. Vähän niinku Taivaan Isän kanssa, perheen illanviettoon on aina tervetullut vaikka elämässä olisi sattunut mitä tahansa.
Perheessä ei aina asiat mene niin kuin haluaisi. Perheessä jakaa kaikista vaikeimmat asiat, mitä ei muiden kanssa jakaisi. Tosin perheen kanssa ei myöskään aina jaa kaikkea, mitä muiden kanssa jakaa. Tunteet vaihtelevat ja niin myös sanatkin. Mitä perheeltä voi odottaa? Perheeltä usein hakee tukea ja turvaa. Meillä on jokaisella tarve tulla kuulluksi. Olemme jokainen jäsenenä omassa perheessä ja perheellä tulee olla pelisäännöt. Perheenä olemiseen voi liittyä paineita. Tämän perheen tulee olla täydellinen. Mutta, syntisinä ihmisinä, mikään maailmassa ei ole täydellistä. Joskus eripuraa syntyy, mutta asiat on mahdollista ratkaista.
Isommissa kysymyksissä on hyvä muistaa nöyrtyä kaiken edessä, huomata oma vajavaisuutensa ja muistaa Jeesuksen antama rakkauden kaksoiskäsky. Voiko perheeltäkään odottaa täydellisyyttä? Jos perheenjäsenet eivät ymmärrä, niin missä vika? Perheenä olemiseen kuuluu myös anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen. Kun myönnämme ettemme ole täydellisiä osaamme olla armollisia myös toisille.
Perheessä monesti on rooleja. Roolien myötä me sulaudumme perheeksi. Roolit ovat ikään kuin itsestään luotuja. Tuntuu siltä, että perheessä aina joku pohtii jotain ja joku toinen toista. Perheessä kaikki ei aina mene putkeen, mutta perhettä johon on syntynyt ei voi vaihtaa. Olemme aina osa jotain tiettyä perhettä. Olemme tarkoituksella syntyneet tiettyyn perheeseen. Perheitä on erilaisia. Taustoja on erilaisia. Jotkin perheet elävät asioiden runsaudessa, joiltain perheiltä voi puuttua asioita. Välillä voi tuntua, että jotkin eväät elämään puuttuvat. Kuitenkin se, mikä muodostaa perheen, on ne ihmiset jotka uskovat sinuun..
Kuten Jeesus puhuu lähimmäisistä, voimme mekin kristittyinä ajatella perheen olevan myös kuka tahansa lähimmäinen. Yhteenvetona: Oli sulla ”maallista” perhettä tai ei, sä oot Jumalalle tärkeä ja Kristuksessa meillä on aina perhe.
Essi Systä on teologian fuksi ja asioita maan ja taivaan välillä pohdiskeleva. Lukeminen ja kirjoittaminen on lähellä sydäntä, enkä kulje mihinkään ilman vihkoa tai kirjaa. Ajattelen, että uuden oppiminen on mahdollista minkä ikäisenä tahansa. Viulunsoiton uskalsin aloittaa viime vuonna.
