Christian Science – Pyhä tiede(?)

Kristillisen Tieteen – Christian Science – jumalanpalveluksessa on lämmin ja sympaattinen tunnelma. Osallistujia ei ole paljon, mutta riittävästi täyttämään pienen yhteisen tilan. Vaikka liike on erityisesti Yhdysvalloissa laajalti tunnettu, tiedetään siitä Suomessa varsin vähän. Lapinlahdenkadulla sijaitseva Helsingin paikallisyhteisö on kuitenkin toiminut jo useita vuosikymmeniä.

Saarnaosio alkaa ja kaksi esilukijaa avaavat kirjansa. Vuoron perään kuullaan valittuja kohtia Raamatusta ja Mary Baker Eddyn kirjasta Tiede ja Terveys – sekä avain raamattuun. Luettavat kohdat on valittu Bostonin äitikirkossa, eikä niitä saa selittää millään tavalla.

”Ihminen ei ole ainetta; hän ei koostu aivoista, verestä, luista ja muista aineellisista osista. Raamattu ilmoittaa meille, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi. Aine ei ole tuo kaltaisuus”

Mitä jos Jeesus ei parantanutkaan sairaita vain pelkällä jumalallisuudellaan, vaan sen sijaan käyttikin jotakin tieteellistä parannusmenetelmää, jota osasivat käyttää myös ensimmäiset opetuslapset Apostolien teoissa? Entä jos tuo sama parannusmenetelmä voitaisiin löytää uudelleen ja ottaa käyttöön myös nykyaikana?

Nämä kysymykset ajoivat Mary Baker Eddyn 1800-luvun jälkipuoliskolla tutkimaan huolella evankeliumien tekstejä sekä laajaa kirjoa erilaisia parantamistapoja. Tutkimustensa lopputuloksena hän keksi Kristillisen Tieteen. Eddyn tämä tiede oli Jeesuksen itsensäkin käyttämä, pyhä ja tosi tiede, jonka – toisin kuin maallisten tieteiden – ei enää tarvitse pyrkiä totuuteen. Se itsessään on totuus.

Kristillisen Tieteen parantaminen perustuu ajatukselle siitä, ettei aineellista todellisuutta, eikä myöskään esimerkiksi sairautta, syntiä, pahuutta tai kuolemaa, ole aistihavainnoistamme huolimatta olemassa, sillä mikään niistä ei ollut osa Jumalan luomistyötä. Sairaus katoaa välittömästi, kun osaa nähdä virheellisten aistihavaintojen yli sen, ettei sitä koskaan todellisuudessa ollutkaan olemassa. Tätä on Kristillisen Tieteen rukoilu.

Kristillisen Tieteen omissa julkaisuissa on kerrottu yhteensä yli 80.000 rukoilusta seuranneesta parantumisesta. Rukoilemalla parantuminen ei kuitenkaan ole nykyisin, kuten ei ollut Jeesuksen aikanakaan, yliluonnollista, vaan ylimmäisen luonnollista. Rukoilu on maailman todellisen luonteen ymmärtämistä: Ihmeellistä, muttei ihme.

Arkielämässä Kristillinen Tiede tarjoaa vaihtoehdon länsimaiselle lääketieteelle. Oli oire mikä tahansa, siitä voi parantua kuka tahansa, missä tahansa –  ilman lääkkeitä tai lääkäreitä. Täysin itsensä varassa ei rukoilijan tarvitse kuitenkaan olla, vaan hänen tukenaan voi toimia praktikko, Kristilliseen Tieteeseen huolella perehtynyt rukousparantaja. Praktikot ovat Kristillisen Tieteen hoitoalan ammattilaisia ja myös velottavat antamastaan hoidosta. He eivät kuitenkaan diagnosoi sairauksia, eivät tarjoa lääkkeitä, eivätkä muutenkaan auta potilaan olotilaa millään fyysisellä keinolla. Eikä heidän Kristillisen Tieteen mukaan tarvitsekaan.

Praktikon tarvitsee vain saada potilas uskomaan, että sairaus on olemassa ainoastaan siihen pisteeseen asti, johon tämä on valmis hyväksymään aineellisen maailman olemassaolon. Praktikko on kutsumusammatti johon annetaan koulutusta. Helsinkiä lähin C.S.B. (Bachelor of Christian Science) tutkinnon suorittanut praktikko asuu Tukholmassa ja pystyy tarjoamaan hoitoa henkilökohtaisen tapaamisen lisäksi myös puhelimen tai netin välityksellä.

Osallistumani Jumalanpalvelus lähestyy loppuaan. Kaikista viimeisenä luetaan uskontunnustuksen omaisesti Mary Baker Eddyn ’olemisen tieteellinen selitys’

”Aineessa ei ole elämää, totuutta, älyä eikä substanssia. Kaikki on ääretöntä Mieltä ja sen ääretöntä ilmausta, sillä Jumala on kaikki-kaikessa. Henki on kuolematon Totuus; aine on kuolevaista erhettä. Henki on todellinen ja ikuinen; aine on epätodellista ja ajallista. Henki on Jumala, ja ihminen on Hänen kuvansa ja kaltaisensa. Näin ollen ihminen ei ole aineellinen; hän on henkinen.”

Oli sitä yksityishenkilönä mitä mieltä tahansa, täytyy myöntää, että ainakin teologi-uskontotieteilijän näkökulmasta Kristillinen Tiede on äärimmäisen mielenkiintoinen uskonnollinen liike.

teksti: Lauri Savonen

Valintojen keskellä

”Minä Olen -messut on niin sanotun irtokarkkiuskonnollisuuden tyylipuhdas esimerkki.”

Suomen suurimmassa henkisen alan messutapahtumassa eivät vaihtoehdot lopu. Näytepisteen luona on tarjouksia: Tarot-lukemus 10€, aurakuva 20€, selvännäky 20€. Vieressä huomaan myynnissä astrologiasta kertovia kirjoja. Näiden lisäksi salissa on näytepisteitä muun muassa homeopatialle, enkeliterapialle, magneettikoruille, parannuskristalleille, kehon pH:ta tasapainottaville juomille, spelttivehnälle, rajatiedon kirjallisuudelle, äänihoidolle ja numerologialle.

Minä Olen -messut kertoo internetsivuillaan olevansa kehon, mielen ja hengen kasvusta kiinnostuneiden kohtauspaikka sekä kokonaisvaltainen hyvinvoinnin tapahtuma. Näytteilleasettajia on messuilla noin 200, joiden lisäksi tapahtumassa pitää esityksiä myös 15 luennoitsijaa, aiheinaan esimerkiksi raja-alueen tieteen tuoreet läpimurrot tai kiinalainen itsehieronta.

Erilaiset vaihtoehtoiset tuotteet, hoidot ja ajatusmaailmat ovat messuilla esillä sulassa yhteiselossa, eikä uskonnollista materiaalia eroteta ei-uskonnollisesta. Messuilla esillä olevien New Age –liikkeiden tarjoama hengellisyys ei monestikaan ole dogmitettua, eikä sisällä juuri opillista sisältöä. Tärkeintä menetelmissä on niiden toimivuus käytännössä. Päämääränä on kokonaisvaltainen kehon ja hengen hyvinvointi. Pyhän on korvannut ”wellness”, jossa hengellisen ja maallisen rajapinta voi olla todella vaikea, ellei suorastaan mahdoton löytää. Tämä on mahdollistanut uskonnollisen sisällön esiintymisen muun muassa muutoin tunnustuksettomissa aikakauslehdissä. Esimerkiksi Voi Hyvin -lehti kirjoitti taannoin jutun energiaparantajakoulutuksesta. Helppoa ei ole myöskään välttää kirjoituksia esimerkiksi joogan eheyttävistä vaikutuksista, hengellisestä astrologiasta puhumattakaan. Minä Olen -messut on yksilökeskeisen aikakauden lapsi. Siellä jokainen nähdään täysin ainutlaatuisena, kaikista muista erilaisena yksilönä. Auratransformaatiopisteen luona minulle kerrotaan, miten jokaisen kokemukset, historia, tunteet, genetiikka ja ihmissuhteet ovat niin erilaisia, että on harhaa yrittää pitää ihmisiä samanlaisina. Näin ei myöskään kukaan messuesittelijöistä pidä harjoittamaansa menetelmää universaalisti totena. Menetelmä voi olla totta jollekulle jossain elämän vaiheessa, mutta ei koskaan kaikille. Kukaan ei voi syyttää toista hänen valinnoistaan tai väittää mitään uskomusta toista paremmaksi.

Minä Olen -messut on niin sanotun irtokarkkiuskonnollisuuden tyylipuhdas esimerkki. Tässä karkkikaupassa jokainen kävijä saa kerätä juuri hänelle sopivan pussillisen niitä hengellisiä elementtejä, joista pitää eniten. Valinta on aina yksilöllinen. Valmiit, kaikille samanlaiset karkkipussit edustavat vanhaa, ahdasmielistä ihmiskäsitystä julistavaa ja paikoilleen jäänyttä uskonnollisuutta. Minä Olen –messuilla uskonnollisuus on yksinomaan yksilön, ei yhteisön vastuulla. Tämä näkyy hyvin jo tapahtuman nimessä: ”Minä Olen.” Ero on suuri perinteisen uskonnollisuuden ajatukseen: ”Me olemme”.

teksti: Lauri Savonen
kuva: Markus Liimatainen