Hengellisesti tai teologisesti epämukavuusalueella? – Vastapääkirjoitus 3/2015

En koskaan unohda tutor-ryhmäni ensimmäistä tapaamista. Olimme ehtineet jo vähän jutella kierrellessä yliopiston rakennuksia, jotka pienen fuksin mielessä tuntuivat valtavalta labyrintilta. Tutorimme Rosa veti meille tutustumisleikin, jossa omasta avainnipusta löytyvien avainten avulla kerrotaan asioita itsestä. Itse olin juuri todennut ajatelleeni A1-linjaa, koska papiksi halusin. Sitten tuli se kommentti, jota en koskaan unohda: ”Mutta eihän nainen voi olla pappi.”

Suurinta rikkautta on se, että tiedekunnassamme on eri tavoin ajattelevia ihmisiä. Tämä yhdistettynä keskinäiseen kunnioitukseen ja silaukseen empatiaa mahdollistaa rakentavan ja hedelmällisen teologisen keskustelun – joka ei ikinä lopu. Kun keskustelee ihmisen syvintä vakaumusta koskevista asioista, on suuri riski loukata ja tulla loukatuksi. Aluksi se tuntui pelottavalta. Teologisesta täysi-ikäisyydestä kertoo kuitenkin se, että osaa olla menemättä henkilökohtaisuuksiin tai olla ottamatta henkilökohtaisesti mielipiteiden erotessa radikaalisti, vaikka aihe olisi itselle herkkä.

Ihmisten erilaisuus näkyy myös hengellisyyden tasolla. Monesti olen tuntenut olevani myös hengellisesti epämukavuusalueella: se on kuitenkin mahdollistanut kasvamisen. Uusia fukseja kannustan rohkeasti tutustumaan hengelliseen antiin, jota pääkaupungilla on tarjota. Oma hengellinen koti Helsingissä saattaa löytyä seurakunnasta, jota ei itsekään olisi uskonut.

Milla Purosalo, päätoimittaja

Mutkan kautta teologiseen – Kyyhkynen 3/2014

Opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulujen aloituspaikkoja koskevat uudistukset saattavat tulevaisuudessa karsia toista tutkintoa hakevien määrää huomattavasti. Haastattelimme kahta teologiseen tiedekuntaan muualta loikannutta opiskelijaa; toinen aiemmat opintonsa kesken jättänyt, toinen jo yhden alan maisteri.

Syksyn 2014 teologian ylioppilas Jere Hannikainen haki alun perin Mikkelin ammattikorkeakouluun opiskelemaan matkailualaa vuoden 2013 alussa. Opinnot alkoivat innokkaalla mielellä, mutta kiinnostus sammui kuitenkin vähin erin.

Opetus ei keskittynyt niinkään matkailuun, vaan alan kaupalliseen puoleen. Painopiste oli lähinnä tuotteiden ja elämysten brändäämisessä ja matkapakettien myynnissä. ”Hyvät opiskelukaverit auttoivat kuitenkin jaksamaan”, Hannikainen muistelee.

Teologian maisteriopiskelija Riikka Uoti tuli niin ikään toisiin ajatuksiin edellisen oppiaineensa aikana. Tampereen yliopistosta hallintotieteiden maisteriksi vuonna 2013 valmistunut Uoti tajusi kandidaatti-vaiheessa haluavansa ihmisläheisempään työhön.

”Hallintotieteilijöistä suurin osa työllistyy erilaisiin kunnallis- tai kaupunginhallinnollisiin tehtäviin, jotka sisältävät enemmän papereiden pyörittelyä. Päätökseen vaikutti myös, että opiskelin sosiaalityötä pitkänä sivuaineena”, Uoti tiivistää. Kunnallisoikeuden oppiaineeseen syntynyt kandidaatintutkielma käsitteli lopulta vankien omaisten oikeuksia julkisoikeudellisesta näkökulmasta.

Myös Hannikaiselle tuli puolitoista vuotta kestäneen opintojakson aikana mahdollisuus käsitellä itseä kiinnostavia aiheita. Opinnäytetöissään hän pääsi kirjoittamaan esimerkiksi hengellisen elämyksen merkityksestä pyhiinvaellusmatkoissa ja ortodoksisesta Venäjästä. Hannikaisen Taustalla ollut hengellinen vakaumus sai lopulta vaihtamaan alaa teologian pariin.

”Minulle teologian opiskelussa on kyse hengellisestä kutsusta. Haluan saada täältä välineitä hengelliseen opetustyöhön kristittyjen parissa. Pappia tai opettajaa minusta ei välttämättä kuitenkaan tule”, Hannikainen summaa. Pääaineen hän arvelee löytyvän Uuden testamentin eksegetiikasta.

Uotilla hallintotieteen opintojen maisterivaihe johti lopulta graduun evankelis-luterilaisen kirkon ja kunnan sosiaalihuollon yhteisötyöstä. Valmistumista edesauttoi varmistunut opiskelupaikka Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Pääaineeksi Uoti valitsi dogmatiikan. Siten hän uskoi saavansa työhönsä enemmän hengellistä tarttumapintaa.

”Työskentelen opintojen ohella Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa johdon sihteerinä, missä aiempi koulutustaustani on osoittautunut erittäin hyödylliseksi. Kirkollinen tietämys on toki hyvä lisä”, Uoti toteaa.

Korkeakoulujen hakupaikkojen uudistuksiin kumpikaan haastateltava ei suhtaudu täysin myötämielisesti. Hannikainen kylläkin tunnustaa aiheelliseksi uudistuksen taustalla olevan huolen opiskelijoiden valmistumisesta:

”Tietysti tarvitaan myös aikaa, ei oma ala välttämättä löydy heti ensimmäisellä yrityksellä. Lopputulos voi kuitenkin olla hedelmällinen, vaikka siihen tulisikin monen mutkan kautta.”

”Jos polku olisi opintojen vaihtamisen osalta ollut suljettu, olisin nyt luultavasti huonosti motivoitunut hallintotieteiden kandidaatti. Innostus aiemman tutkinnon loppuun suorittamiseen olisi laskenut”, Uoti pohtii.

Tästä on kyse

– Syksyllä 2014 aloitettavat yhteishaku-uudistukset tähtäävät korkeakouluhauissa jo yhden korkeakoulupaikan saaneiden tai – tutkinnon suorittaneiden karsimiseen. Helsingin yliopistossa
kiintiöiden on tarkoitus astua voimaan keväällä 2016.

– Aiemmin korkeakouluun hakeva on voinut tulla hyväksytyksi useampaan paikkaan. Nyt paikkoja tarjotaan vain yksi, ja se on hyväksyttävä tai hylättävä kahden viikon kuluessa.

– Mikäli hakija on vastaanottanut aiemmin korkeakoulupaikan, tai suorittanut korkeakoulututkinnon, hän menettää ensikertalais-statuksensa aloituspaikkoja täytettäessä. Syksyllä 2014 korkeakoulupaikan vastaanottaneet menettävät tämän statuksen ensimmäisinä.

– Myös opintotuki- ja opintolaina-ajat muuttuvat. Syksyllä 2014 aloittaneiden tukikuukaudet lyhenevät, ja aiemman korkeakoulupaikan saaneet menettävät oikeuden hakea opintolainasta hyvityksiä nopeampaa valmistumista vastaan.

– Uudistusten pelätään pudottavan hakijoiden määrää. Vuonna 2013 60 000:sta korkeakouluun päässeestä 11 000:lla oli aikaisempi korkeakoulupaikka.

teksti: Olli-Pekka Toivanen

Tervetuloa Helsingin asuntomarkkinoille, fuksi! – Kyyhkynen 3/2014

Jokasyksyisiin puheenaiheisiin kuuluu opiskelijoiden asunnot ja erityisesti asunnottomuus. Elo-syyskuussa Hoas (Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö) on tukossa ja yksityiset vuokramarkkinat varsin villejä. Yksistään Helsingin yliopistossa aloittaa vuosittain n. 4000 opiskelijaa, minkä lisäksi Helsingissä toimii yhdeksän muutakin korkeakoulua, osa pienempiä ja osa taas suurempia. Pääsääntöisesti lukuvuosi alkaa yliopistoissa syyskuussa ja muissa korkeakouluissa jo elokuun puolella. Joillakin uusilla opiskelijoilla on jo entuudestaan oma asunto Helsingissä tai naapurikunnissa. Suurimmalla osalla ei ole. He kaikki muuttavat Helsinkiin yhtä aikaa, tai ainakin yrittävät muuttaa.

Helsingin yliopisto itse ei tee asumisen järjestämistä fukseille turhan helpoksi. Fukseille tarjotaan yliopistoon ja opiskelijaelämään tutustumista varten orientoiva viikko, johon osallistumista vahvasti suositellaan. Viikolla lukujärjestys on tehty hyvin väljäksi, jolloin itse infoa on päivisin vain muutaman tunnin verran, ja mukavaa yhdessäoloa sitten vähän enemmän. Orientoiva viikko on aina syyskuun ensimmäistä kokonaista viikkoa edeltävä viikko. Näin on päästy tilanteeseen, jossa orientoiva viikko on aina elokuussa. Muualta kuin Helsingistä tuleville fukseille yliopisto tarjoaa siis seuraavat kolme vaihtoehtoa:

1. älä osallistu orientoivalle viikolle ja jää informaatiosta ja sosiaalisesta toiminnasta paitsi
2. nuku orientoiva viikko kaverin/sukulaisen/tuntemattoman luona
3. maksa orientoivan viikon takia vuokraa koko elokuusta

Tähän väliin on hyvä todeta, ettei Kela maksa opintotukea eikä siten myöskään opintotuen asumislisää yliopiston opiskelijoille elokuulta, vaikka vuokrasopimus alkaisikin jo silloin. Yksi opetusviikko kun ei ole Kelan mielestä riittävä peruste maksaa tukea koko kuukaudelta. Kuukausista, joissa opetusta on alle 18 päivää, ei makseta tukea lainkaan.

Kallion seurakunta ja Helsingin seurakuntien oppilaitostyö yhdessä HYY:n kanssa järjestivät ensimmäistä kertaa syksyllä 2014 kampanjan Sohvalle Stadiin, jossa pyrkivät yhdistämään tilapäistä majoitusta tarvitsevat uudet opiskelijat ja hyväntahtoiset lähimmäiset. Nämä lähimmäiset saattoivat majoittaa entuudestaan tuntemattomia asuntoa tarvitsevia opiskelijoita korkeintaan muutaman viikon sillä aikaa kun nämä etsivät itselleen pysyvämpää asuntoa. Kampanja oli ilmeisen onnistunut, sillä sen ansiosta jopa sata hätämajoitusta kaipaavaa löysi itselleen petipaikan. Vieraanvaraisten kanssaihmisten sohvapaikkojen tarjoaminen ei ole sinänsä uusi idea, koska esimerkiksi Aalto-yliopiston puolella ylioppilaskunnan kansainvälisten opiskelijoiden työmuoto Mosaic on organisoinut vastaavanlaista toimintaa kansainvälisiä opiskelijoita varten jo vuosia. Ainakin palautteiden perusteella molemmat projektit on nähty erittäin hyödyllisiksi.

Ihmisläheiset ruohonjuuritason projektit eivät lopulta poista itse ongelmaa eli asunnottomuutta ja asunnon hankkimisen vaikeutta, vaikka voivatkin lievittää oireita. Helsingissä on sekä Hoasilla että yksityisillä markkinoilla yksinkertaisesti liian vähän kapasiteettia, jotta ne voisivat selvitä syksyn fuksipullistumasta kunnolla. Samaan aikaan yliopisto laittaa kaikki 4000 fuksiaan tulemaan Helsinkiin ja kampukselle jo elokuun puolella, eli samaan aikaan ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden kanssa. Pitkäaikaisin ratkaisu olisi toki opiskelijaystävällisten asuntojen määrän kasvattaminen. Lyhyellä tähtäimellä tehokkainta olisi kuitenkin se, että yliopisto lyhentäisi orientoivaa viikkoa ja siirtäisi sen kokonaan syyskuulle. Silloin yliopisto- ja amk-fuksit eivät kilpailisi asuntomarkkinoilla samaan aikaan, ja säästyisipä monella kuukauden vuokrakin. Se on aika iso summa juuri opiskelemaan muuttaneelle.

teksti: Liisa Halonen

TYT:n puheenjohtajalta: Fuksisyksy on edelleen joka syksy – Kyyhkynen 3/2014

Lausahdus fuksisyksy on joka syksy on vainonnut minua jo useamman vuoden ajan. Tänäkin syksynä olen saanut törmätä tuohon lipsahdukseen. Mutta niinhän se on. Fuksisyksy ON joka syksy. Ei välttämättä sinulle tai minulle, mutta aina jollekin tämä syksy on fuksisyksy. Ensimmäisen opiskeluvuoden alku yliopistolla.

Vanhemmat opiskelijat aloittavat lauseensa usein: ”Silloin kun minä olin fuksi…” Ilmeisesti fuksius on niin vaikuttava kokemus, että siitä kertoilee tarinoita vielä N:nenn vuoden opiskelijakin. Fuksius on jotain aivan erityistä. Silloin voi kysyä ihan mitä tahansa. Silloin voi olla hukassa tietämättä minne piti mennä, tai mihin aikaan. Silloin voi seikkailla kirjaston hyllyjen välissä puoli tuntia ja todeta seisseensä heti alussa oikean kirjahyllyn kohdalla.

Väitän, että noita kaikkia edellä mainittuja asioita voi tehdä myös vanhempana. Ja vaikka moni sitä ei myöntäisikään, niitä myös tulee tehtyä vanhempana. Ei se kirjaston käyttäminen ole niin yksinkertaista ja ainakin minun tulee päärakennuksen vanhalla puolella joka kerta tarkistaa, että missähän kerroksessa ja kummassa päässä käytävää se sali nyt olikaan mihin olin menossa.

Miksi vanhempi opiskelija ei saisi kysyä? Tai olla hukassa. Tai pööpöillä kirjastossa löytämättä etsimäänsä. Miksi tämän pitäisi olla vain fuksin oikeus? Miksi meidän pitäisi muka osata olla jotenkin parempia tässä asiassa? Miksi me emme voi olla kuin fuksit (mutta silti tietää, että päärakennuksen unicafessa on kaksi linjastoa)?

Toivoisinkin, että jokainen vanhempi opiskelija ottaisi asiasta onkeensa. Miksi tarvitsisi esittää parempaa tai viisaampaa kuin on? Miksi ei saisi olla vähän hukassa? Olkaa tätä kaikkea ihan rauhassa! Minäkin aion edelleen tarkistaa vahtimestarin kopin vierestä mihin kerrokseen ja kumpaan suuntaan käytävällä olen vanhalla puolella menossa. Ja aion pyöriä kirjastossa hyllyväleissä, kun oikea kirja ei vain löydy. Ja aion myös kysyä, kun siltä tuntuu. Vaikka olenkin se N:nnen vuoden opiskelija, joka muistelee: ”Silloin kun minä olin fuksi…”

Sanni Suhonen
Teologian ylioppilaiden tiedekuntayhdistyksen puheenjohtaja