Opiskelijoiden tasapainottelu opiskelun, ihmissuhteiden ja töiden välillä voi olla haastavaa. Samalla jonot mielenterveyspalveluihin kasvavat. Kirkon oppilaitostyön tarjoamasta keskusteluavusta on silloin apua.
Keskustakampuksella työskentelevän oppilaitospastori, rovasti Leena Huovisen mukaan keskusteluja on noin 200 vuodessa. Lisäksi oppilaitospapit järjestävät aikuisten nuorteniltoja ja rippikoulun kertausharjoituksia. Uutuutena on Kampin kappelin sitsit, joiden osallistujat valitaan arpomalla avajaiskarnevaalien yhteydessä. Huovinen korostaa, että oppilaitostyötä voi tehdä monella tapaa, eivätkä sielunhoidolliset keskustelut ole ainoa vaihtoehto. Kysyntää kahdenkeskiselle kohtaamiselle kuitenkin selvästi on.
Huovisen mukaan keskusteluissa nousevat esille usein ihmissuhteisiin liittyvät asiat sekä yksinäisyys, joka koetaan usein häpeällisenä. Suorittamisen eetos ja paineet olla hyvännäköinen, fiksu ja menestyvä liittyvät tarpeeseen kelvata itselleen ja muille. Myös sosiaalinen media lisää paineita, jos oman itsetunnon vahvistamiseen tarvitsee muiden tykkäyksiä. “Jos sille tielle lähtee, niin se on hävitty heti kalkkiviivoilla”, Huovinen toteaa. “Jossain muualla on aina ihanampaa.”
Opiskelijan kannalta keskustelutilanteissa olennaisinta on kokemus siitä, että joku kuuntelee ja ottaa tosissaan. Huovisen mukaan myös “monta sadetta nähneen” papin elämänkokemus tuo perspektiiviä, uskoa asioiden järjestymiseen tavalla tai toisella. “Ajattelen, että jokainen ihminen on lahja myös itselleni, koska ymmärrykseni elämästä lisääntyy kohtaamisten myötä.”
Oppilaitospapit tarjoavat apuaan kaikille uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta. “Elämä on monimuotoista, mutta itse tietysti katson maailmaa kristillisestä näkökulmasta”, Huovinen kertoo. Keskustelut harvoin alkavat hengellisistä asioista, mutta lähes aina niihin lopulta päädytään pohtimalla esimerkiksi elämän tarkoitusta. “Yliopistoyhteisöön ei voi tulla Raamattu kädessä huutelemaan, mutta olen kuitenkin avoimesti pappi enkä mikään koutsaaja”, Huovinen sanoo.
Nykyisessä taloustilanteessa monia opiskelijoita mietityttää myös oma työllistyminen ja tulevaisuus. Huovisen mukaan ajan yleinen kovuus ja talouden ikkunan kautta katsominen näkyvät kohtaamisissa. Monet miettivät, onko tässä yhteiskunnassa tilaa sellaiselle, joka ei tuota suoranaisesti rahaa. Opiskelijoista teologit ja humanistit käyttävät papin palveluita eniten. Teologian opiskelijoiden parissa korostuu selkeästi valmistuvien, omaa paikkaansa etsivien opiskelijoiden ryhmä. Toinen ryhmä ovat muutaman vuoden opiskelleet, jotka pyörittelevät tiedeympäristön herättämiä uskonnollisia kysymyksiä.
Monet pohtivat myös kutsumustaan kirkon työhön sekä sitä, riittävätkö omat kyvyt. Huovinen kehottaa olemaan armollinen itselleen: “Se on harhainen ajatus, että jostakin tietäisi, että nyt olen valmis papin työhön. Ainahan me olemme ihan hurjan keskeneräisiä.”
Pappisvihkimykseen vaadittu soveltuvuustutkimus voi torpata urahaaveita
Kirkon työpsykologisen soveltuvuustutkimuksen suorittaminen on tällä hetkellä yksi pappisvihkimyksen edellytys. Tulokset voivat kuitenkin olla täystyrmäys urasuunnitelmille. Kyyhkynen avaa keskustelun kirkon soveltuvuustutkimuksista opiskelijoiden omakohtaisilla kokemuksilla.
Nykymallissa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon soveltuvuustutkimuksista vastaa yritysten ja korkeakoulujen henkilövalintoihin erikoistunut Päämäärä Oy. Pappisvihkimyksen lisäksi yrityksen vastuulla ovat myös esim. seurakuntatyön johtamistehtäviin liittyvät soveltuvuustutkinnot. Kirkon lisäksi tärkeimpiä yhteistyökumppaneita ovat erityisesti terveys- ja sosiaalialojen ammattitutkintoihin erikoistuneet korkeakoulut.
Päämäärän kuvauksen mukaan soveltuvuustutkimus mittaa niitä työssä jaksamisen ja menestymisen tekijöitä, joita opintomenestys sinänsä ei kerro. Testien tarkoitus on kartoittaa vahvuuksia ja kehityskohteita, joiden reflektio ohjaa opiskelijan päätöstä vihkimyksestä. Varsinaiseen tutkimukseen kuuluu kuvauksen mukaan joukko sosiaalisia ja työn hallintaan liittyviä valmiuksia sekä psyykkistä kestävyyttä mittaavia testejä. Lisäksi mukaan sisältyy käytännön työelämään liittyvä “case-tilanne” ja psykologin haastattelu. Tarkemmista sisällöistä tai työhön liittyvistä erityispiirteistä kuvaukset eivät kerro. Opiskelijan omavastuuosuus on 60 €, (15 % kokonaiskuluista), uusinta-arvioinnin opiskelija kustantaa yksin.
Seuraavat otteet ovat toimittajan avoimeen kyselyyn tulleita vapaamuotoisia vastauksia tutkimukseen osallistuneilta. Vastauksista ilmenee seikkoja, joihin tulemme jatkossa haastattelemaan sekä Päämäärän että kirkon teologikoulutustoimikunnnan edustajia.
Teologien kokemuksia soveltuvuustutkimuksesta
”Lisäsi mun itseluottamusta”
”Täähän oli kolmas vastaavanlainen testi, johon osallistuin. Niistä selkeästi laajin, todellakin vastinetta rahalle. Mutta tosiaan, testitulokset oli mun osaltani tosi hyvät. Hiippakuntapastori oli tosi kiinnostunu ottamaan mut töihin, kunnes tuli puhetta virkakysymyksestä Tulokset oli melko pitkälti linjassa aikasempien tulosten kanssa ja lisäs mun itsetuntemusta nimenomaan sen testin syvällisyyden takia. Kehittämiskohteet oli testin perusteella selvästi löydettävissä ja niihin oon koittanut panostaa jo nyt. Ei kait mulla muuta, hyvä testi. Kiitokset vaan kirkolle, kun maksoivat nuo vaikkeivät haluakaan mua töihin.”
”Luin nivaskan läpi itkua nieleskellen”
”Odotin itse testiä jännittyneenä ja hyvillä mielin. Testin jälkeen oli sellainen fiilis, että se meni hyvin, ja ajattelin, että olisi hauskaa nähdä, millaisia tuloksia tulisi. Kun ne lopulta saapuivat, luin koko nivaskan läpi itkua nieleskellen. En tunnistanut itseäni kovista ja kylmistä sanoista, haaveet kirkon työstä romuttuivat hetkeksi ja tuntui siltä, ettei minussa ole mitään hyvää. Alalta saadut työtodistukset, suositukset ja kokemukset ovat testien kanssa voimakkaasti ristiriidassa, enkä oikein tiedä, että kumpaa uskoisin.”
”Tulokset eivät yllättäneet”
”Odotin soveltuvuuskokeita innolla. Mielestäni jo osallistuminen oli kivaa ja mielenkiintoista. Ehkä oma korostunut mielenkiinto itseni tutkiskeluun vaikutti asiaan. Tuloksia odottelin ihan kuumeisesti enkä olisi millään malttanut odottaa niitä. Kun paksu kirjekuori kolahti postiluukusta, siinä meni koko iltapäivä tuloksia ahmien ja niitä pohtiessa.
Teologi-identiteetin kannalta soveltuvuuskokeista on ollut se hyöty, että on ollut helpompaa huomata omaan jaksamiseen liittyviä tekijöitä. Ja samalla myös huomata se, että jotkut piirteet itsessäni ovat ok, koska ne kuuluvat luonteeseen ja tekevät minusta minut. Esimerkiksi se, että oma ihmiskiinnostus ei ole ihan tapissaan ja täysin 100-prosenttinen ei tee minusta huonompaa teologia. Nyt osaan tunnistaa sen, miksi väsyn ja on hyväkin, jos saan järjesteltyä omaa työtäni tukemaan niitä vahvuuksia, joita minulla on. Toisaalta hyvin konkreettisesti sai tajuta myös sen, että teologeja (ja ihmisiä!) on joka junaan. Kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia. Tärkeintä on tuntea itsensä, jotta voi olla alttiimmin palvelemassa toisia. Omien piirteiden tunteminen antaa parhaan mahdollisen lähtökohdan tehdä työtä omalla persoonallaan.
Kokeet oli järjestetty hyvin. Hyvää oli monipuoliset tehtävät, joista ei ollut mitään ennakkokäsitystä. Vaikea keksiä mitään huonoa tai kehitettävää soveltuvuuskokeesta. Se on selvästi ammattilaisten järjestämä.
Tulokset eivät yllättäneet. Tunnistin tekstistä hyvin itseni ja suhtauduin tulokseen mielenkiinnolla. Toki kun oman huonotkin piirteet ovat paperilla, kyllä niitä tuli ensin vähän kauhisteltua ja mietittyä, onko tuo todellakin minä. Mutta ei siinä auta muuta kuin myöntää, että onhan se. Itsetuntemukseni sai tulosten kautta vahvistusta ja soveltuvuuskokeen tulokset ovat varmaan pitkään jatkossakin peilinä omassa elämässä.”
”Tuntui, että negatiivisia puoliani liioiteltiin”
”Tunnistin kyllä kokeiden tuloksista osittain itseni, mutta jotkin asiat niissä harmittivat silti kovasti. Tuntui siltä, että negatiivisia puoliani liioiteltiin, ja kehotus psykoterapiaan hakeutumisesta järkytti. Olen tunteellinen ja herkkä ihminen, mutta olen aina pärjännyt työelämässäni ja ihmissuhteissani, enkä ole seurakuntatyössäkään juuri saanut negatiivista palautetta. Arvio siitä, että en soveltuisi seurakuntatyöhön, tuntui siksi epäreilulta ja kohtuuttomalta. Olen tehnyt sitä koko opiskeluaikani – nytkö pitäisi yhden parin tunnin testin perusteella mennä psykoterapiaan ja hylätä haaveet kirkon työstä? Eihän siinä ole mitään järkeä!”
”Hyvät tulokset sain”
”Koe oli rankka paikka. En pidä kallonkutistajista, joten pylpyröiden väritteleminen turhautti, ja kysymyksiinkin vastaillessa tuntui siltä, että sanat menivät solmuun. Hyvät tulokset sain kuitenkin, joten usko systeemiin vähän palasi. Nyt kohti valmistumista ja toivon mukaan myös sitä työelämää!”
”Testeissä haettiin tietynlaista pappia”
“Minusta kokeet oli järjestetty huonosti, ihan jo käytännössäkin: Käskettiin varata aikaa 5 tuntia (?), mutta niihin meni vain 3.
Minkäänlaista hyötyä niistä ei ole ollut. En ymmärrä, miten jollekulle voisi niistä nimenomaan teologi-identiteetin suhteen mitään hyötyä ollakaan, koska testit eivät tietääkseni olleet mitenkään erityisesti teologeja varten kehitettyjä.
Sain lopputulemaksi uskomattoman huonot pisteet (2/10). Tunnustan, että yltiösuorittajana se harmittaa toki varmaan jo ihan sinälläänkin, mutta koin lisäksi, että testeissä haetaan jotenkin tietynlaista pappia. Sellaista hiljaista sielunhoitajaa ja ymmärtäjää. Itse olen kuitenkin selkeästi opettaja ja omimmillani selittäessäni ihmisille asioita (riparilla, saarnatuolissa, raamattutunnilla tai luentosalissa).
Kirjallisesta arviosta en tunnistanut itseäni alkuunkaan. Olen näyttänyt sitä lisäksi minut pitkään tunteneelle papille, joka on hyvä ystäväni, sekä hiippakuntadekaanillemme. Kumpikaan heistä ei tunnistanut minua kuvauksesta.
Mieleeni on jäänyt läystäkkeestä erityisesti seuraavaa: Olen testin analysoijan mukaan ‘pelottavan älykäs’ ja kaamean itsekriittinen. Pitänee paikkansa. Tästä testissä pääteltiin kuitenkin, että en kykene laskeutumaan ‘normaalien’ ihmisten tasalle ja että minun olisi vaikea kommunikoida kenenkään kanssa. Tätä en sulata edelleenkään, sillä minulla on uskomattomat määrät ystäviä ja tuttavia, joiden en usko kaikkien pitävän minua epäempaattisena autistina. Eikä minulla ole myöskään ongelmia opiskelijoiden tai seurakuntalaisten kanssa. En muka kykenisi myöskään tekemään asioita huonosti tai vähemmällä prioriteetilla, joten nuukahtaisin seurakuntatöissä alta aikayksikön.
En koe, ettenkö osaisi laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. (Muuten olisin varmasti hajonnut yliopistotöissäkin, joissa tulee ihan eri tavalla arvostelluksi koko ajan ja hommia on enemmän kuin ehtii tehdä.) Olisi ehkä hedelmällisempää muutenkin ilmaista tällaisia pelkoja eri näkökulmasta: Koska olet niin itsekriittinen, sinun pitäisi erityisesti huolehtia työssä jaksamisestasi ja huolehtia työnohjauksesta. Vastaavanlaisista ehdotuksista tulisi varmaan itse kullekin parempi mieli kun siitä, että niitataan jonkun ongelman tai ominaisuuden vuoksi välittömästi epäkelpojen joukkoon.”
Millaisia kokemuksia sinulla on soveltuvuustutkimuksista? Osallistu keskusteluun Kyyhkysen nettisivuilla.
Edit 6.1.2017 klo 10.38: Päämäärä Oy:n edustajat haluavat korostaa, että soveltuvuustutkimuksista kerätty asiakaspalaute on ollut 80 % positiivista, eikä vastaa tekstissä esitettyä jakaumaa. Vastaajien artikkelissa esittämät näkemykset ovat kokemukseen perustuvia, joten lainaukset omista tuloksista saattavat olla epätarkkoja. Kyyhkynen on yhteydessä Päämäärään mahdollisen syventävän jatkoartikkelin tiimoilta.
Edit. 6.1.-17 klo 22.48: tekstiin päivitetty linkit taustalähteisiin ja soveltuvuusarvioita käsittelevään tuoreeseen väitöskirjaan.
Jokasyksyinen asuntorumba on monelle opiskelijalle tutuksi ilmiöksi Helsingissä – pitkät asuntojonot ja kohtuuhintaisen asunnon löytäminen ovat haastaneet toisia jo heti opiskelujen alkutaipaleella. Teologian opiskelijat kertovat, miten he ovat saaneet katon päänsä päälle.
Kilpailu on kovaa ja jonot kasvavat, kun tuhannet opiskelijat rynnivät yhtä aikaa etsimään itselleen sopivaa asuntoa. Esimerkiksi Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö Hoas kertoi tämän syksyn hakemusennätyksestä: parhaimmillaan 2 500 opiskelija-asuntoon haki 8 000 opiskelijaa.
Kaikille ei riitä edullisia vuokra-asuntoja, joten monet opiskelijat jäävät ilman omaa vakinaista osoitetta. Tällöin he joutuvat turvautumaan hostelleihin, sukulaisen tai puolitutun luokse majoittumiseen tai etäopintoihin.
Kuka on asunnoton?
Opiskelijoiden asunnottomuus on tutkimusten mukaan yleistynyt: kokonaisuudessaan vailla kotia oli kahdeksan prosenttia ja joka kolmas tiesi lähipiirissään asunnottomuudesta kärsivän. Tiedot ilmenevät World Student Capital -verkoston tutkimuksesta Opiskelijan kaupunki (2015). Yleisesti nuorten 15–29-vuotiaiden asunnottomuus on jopa kaksinkertaistunut vuodesta 2005 vuoteen 2014.
Nuorten asunnottomuus on kuitenkin yleensä väliaikaista: hyvin harva asunnoton opiskelija myöskään nukkuu kadulla. Asunnottomuuden syyt vaihtelevat eri-ikäisillä. Nuorilla syyt löytyvät korkeista vuokrista, kun taas aikuisilla taustalla vaikuttavat päihde- tai alkoholiongelmat. Pääkaupunkiseudulla opiskelevien asunnottomuuden taustalla yleisimmät syyt ovat asumisen kalleus ja asuntojen saatavuus.
Nuorten asunnottomuuden mittaaminen ja tilastointi on haastavaa, sillä osalla asunnottomuus on väliaikaista ja osa majoittuu tuttavan sohvalle tai palaavat takaisin asumaan lapsuudenkotiin. Asunnottomuus on ennen kaikkea myös määrittelykysymys.
Riittääkö asuntokapasiteetti?
Helsinkiin on jo pitkään toivottu lisää kohtuuhintaisia asuntoja ja uusia asuntoja rakennetaan kaiken aikaa – osa jopa ennätystahdissa. Pääkaupunkiseudun korkeakouluopiskelijoiden tavoite täyttyi kesäkuussa, kun Helsingin kaupunginhallitus päätti nostaa vuosittaista opiskelija-asuntojen rakentamistavoitetta 300 asuntoon.
Opiskelijat kaipaavat ennen kaikkea kohtuuhintaisia asuntoja – keskimäärin korkeakouluopiskelijan asumiskustannukset liikkuvat 560 euron tuntumilla. Suurin osa opiskelijoista asuu tällä hetkellä yksityisessä vuokra-asunnossa: vain 26 prosenttia helsinkiläisistä korkeakouluopiskelijoista asuu opiskelija-asunnoissa.
Erityisesti opiskelijat kaipaavat kohtuuhintaisia opiskelija-asuntoja Otaniemeen, Kalasatamaan, Jätkäsaareen, Lauttasaareen ja Tikkurilaan.
Vaikka uusia asuntoja rakennetaan kaiken aikaa, se ei ratkaise opiskelijoiden parissa vallitsevaa jokasyksyistä asuntopulaa. Erilaisille kampanjoille ja vaihtoehtoisille asumismuodoille on siis tarvetta. Esimerkiksi hyviä kokemuksia on saatu nuorten mahdollisuudesta muuttaa ikäihmisten palvelukotiin, jossa vuokran lisäksi asumista korvataan viettämällä aikaa muistisairaiden kanssa. Sohvalle Stadiin-kampanjassa puolestaan helsinkiläisillä oli mahdollisuus kutsua tilapäisesti opiskelija asumaan kotiinsa.
Vuosi sitten viimeistä kertaa järjestetyn tempauksen takana olivat Kallion seurakunta, Helsingin oppilaitospapit ja HYY. Helsingin yliopistossa eri alojen opiskelijoille on olemassa kohdennettuja asumisratkaisuja, ja myös osakunnat tarjoavat edullisia huoneistoja. Teologiopiskelijoille suunnatut asunnot Ylioppilaskoti Konvikti, Lestadiolaisten ylioppilaskoti Lestis sekä Heränneiden ylioppilaskoti ilmoittavat myös ajoittain vapautuvista huoneista. Vaihtoehtoja riittää, mutta haasteena ovat pitkittyvät asuntojonot – sopivan kohteen vapautumista odotellessa voi lipua lukukausi jos toinenkin.
Miten sain asunnon?
Teologien kokemuksia asunnottomuudesta ja sopivan asunnon löytämisestä:
”Omat kokemukset asunnon etsimisestä ovat melko positiivisia. Fuksina opiskelin etänä Järvenpäästä, koska en aluksi etsinyt asuntoa aktiivisesti. Koulumatka kesti yhteen suuntaan liki puolitoista tuntia, mutta käytin ajan hyödyksi opiskellen. Pian löysimme opiskelukaverin kanssa ilmoituksen vapautuvasta yksityisestä vuokra-asunnosta, jossa olen nyt asunut yli kaksi vuotta. Tutun kanssa asuminen sujuu mukavasti, ja vasta tänä syksynä alkuperäinen kämppikseni vaihtui kesätyökaveriini. Asumismuotoni tukee opintoja hyvin: molemmilla on omat huoneet ja matka yliopistolle vie vain parikymmentä minuuttia. Lähistön hyvät palvelut ja liikuntamahdollisuudet auttavat jaksamisessa. Opiskelijoiden asuntotilanne on kuitenkin vaikea. Tunnen monia, jotka ovat asuneet pitkään esim. vanhemmillaan, koska sopivaa kämppää ei ole löytynyt. Usein ongelmana on juuri korkea hintataso. Koen silti, että asunnon löytäminen on paljon omasta aktiivisuudesta ja sinnikkyydestä kiinni. Vaikka itselle täydellisesti sopivaa asuntoa ei alkuun löytyisi, on tärkeää, että ainakin kauempaa tuleville taattaisiin asunto fuksivuodesta alkaen ja että asuntoja olisi muutenkin aiempaa enemmän tarjolla.”
Neljännen vuoden teologi
”Opintojen alussa, kun ei vielä kokonaiskuvaa tulevasta ollut, oli Sohvalle stadiin -kampanjasta suuri apu. Lähelle eläkeikää oleva pariskunta majoitti minut ilmaiseksi asuntoonsa, jossa oli ylimääräinen huone. Kampanjan puitteissa sovittiin kahdesta viikosta, mutta molemminpuolisen luottamuksen syntyessä sain asua heidän luonaan helmikuun alkuun asti, kunnes majoittuminen päättyi heidän muuttaessa toiseen asuntoon. Tarkoituksenani ei ole ollut muuttaa kokonaan Helsinkiin, joten intensiivisten tai läsnäolopakollisten kurssien ajalle on asunnon tai majoituksen tarve aina täyttynyt. Keskustakampukselle on hyvät liikenneyhteydet ja olen majoittunut mm. tiedekuntajärjestöjen tai osakuntien kautta joiksikin kuukausiksi, joskus muutamia päiviä hostelleissakin. Muuten teologiaa voi lukea aika pitkälle etänä.Tuskin opiskelumotivaationi ainakaan asuntotilanteeseen kaatuu. Opiskelija-asuminen on kuitenkin haasteellista Helsingissä. Sohvalle stadiin oli avartava kokemus ja sain sen myötä aivan uuden näkökulman Helsinkiin ja helsinkiläisiin. Vastaavanlainen projekti varmasti helpottaisi asumistilannetta. Opiskelijan asumistuen maksimimäärä voisi olla moneen talouteen tervetullut lisä, varsinkin jos ylimääräisiä huoneita löytyy.”
Kolmannen vuoden teologi
”Asun kolmatta vuotta ylioppilaskodissa. Ekan vuoden jaoin huoneen kämppiksen kanssa ja yhteiselo sujui hyvin. Keväällä sain oman huoneen, se tuntui luksukselta! Saa olla siivoamatta ja hereillä tai heräämättä miten haluaa. Yhteisessä keittiössä vaihdetaan kuulumisia, keskustellaan ja väitellään hyvässä hengessä. Salissa on tv, biljardipöytä, piano ja teologinen kirjasto.Olen kotoisin kaukaa ja mahdollisuus asua yhdessä houkutteli, ei tarvitse olla yksin vieraassa kaupungissa. Sain solutarjouksen myös Hoasilta, mutta ylioppilaskoti vei voiton, enkä ole katunut hetkeäkään. Parasta ovat ihmiset ja erinomainen sijainti. Pidän siitä, että ympärillä on tuttuja ihmisiä, joiden kanssa voi puhua, kysyä neuvoa ja pohtia elämää suurempia asioita. Yhdessä asumisessa on haasteensa. Konflikteja on aiheuttanut esimerkiksi viikkosiivousten laiminlyönti. Porukalla asuessa kaikki ei voi olla sellaista kuin itse haluaisi. Toisaalta on yhdessä asumisen rikkaus, että oppii hyväksymään erilaisia toimintatapoja ja tekemään yhteisiä pelisääntöjä.”
Kolmannen vuoden teologi
”Mun tapauksessa kyse on varmaan omasta laiskuudesta, etten ole asuntoa löytänyt. Toivoisin Hoas-asuntoa sen yksinkertaisuuden ja budjetin puolesta, joten en ole yksityisiä markkinoita seuraillut. Olen kolmannen vuoden teoogian opiskelija, mutta pidin viime vuoden välivuotta, joten peruin aiemman asuntoni vuokrasopimuksen. Nyt kesällä aloin hieman myöhässä etsiä uutta. Asun veljelläni ja toisinaan vanhemmilla. Olemme läheisiä perheen kanssa, ja vanhempani ovat paljon poissa kotoa, joten he tarvitsevatkin kodinhoitajan. Pystyn matkustamaan Helsinkiin mukavasti, joten minulla on asiat aika hyvin kunnossa. Toki asunto Helsingin seudulta olisi plussaa. Olisi kiva, jos opiskelijoille mahdollistettaisiin jonkinlainen tukijärjestelmä opiskelumatkojen suhteen, jotta kaikkien ei olisi välttämätöntä asua pääkaupungissa, vaan lähikaupungeistakin olisi järkevää käydä Helsingissä.”
Kolmannen vuoden teologi
Lähteet: Helsingin kaupunki, Kvartti.fi, World Student Capital, HYY
Syksyllä teologian opiskelijoille teetetyssä kyselyssä selvitettiin, millaisia teologi-identiteettejä on. Aleksi Enqvist ja Rasmus Tillander löysivät kyselystään yhdeksän teologityyppiä, joita yhdistää tietynlaiset hengelliset ja tieteelliset intressit.
Orientoivalla viikolla kuulee aina puhuttavan fukseille siitä, mitä tuleman pitää: loputonta istumista peruskursseilla, ainaista vastaamista kysymyksiin omasta uskosta, ja aina joku luulee geologiksi. Viimeisessä on tietenkin se hyvä puoli, että ainakaan kivien tutkimisen tieteellisyyttä ei kyseenalaisteta.
Opiskelu papiksi ja/tai pappien kanssa tuo teologiselle sen jännittävän luonteen ja maineen – vai onko normaalia pitää fuksiaisten edellä messu? Toisten mielestä kyllä, toisten ei, ja joidenkin mielestä täysin yhdentekevää.
Useissa kysymyksissä teologien vastaukset jakautuvat juuri näin, mutta yhdistääkö tätä joukkoa mikään? Voidaanko puhua teologi-identiteetistä, vai pitäisikö puhua identiteeteistä? Näihin kysymyksiin halusimme vastauksia. Asian tiimoilta tekemäämme kyselyyn vastasi 110 ihmistä. Näistä vastauksista pyrimme kvasi-tieteellisesti analysoimaan näiden mahdollisten identiteettien luonteita. Teologi-identiteetillä tarkoitetaan tässä ihmisten uskomuksia teologiasta, mihin se linkittyy, suhdetta toisiin teologeihin sekä itsensä käsittämistä teologina.
Löysimme kaksi tekijää, joiden voidaan katsoa yhdistävän teologian opiskelijoita. Ensinnäkin laajat perusopinnot, joista eräs vastaaja kirjoittaa osuvasti verraten niitä junaonnettomuuteen, jonka jälkeen trauman kokeneet tuntevat tiettyä yhtenäisyyttä. Toisena teemana, joka nousi lähes kaikilla vastaajilla, oli sisäänpääsyn helppous. On tosin huomioitava, että vaikka se korostui yleisimpänä syynä hakea, lähes kukaan ei mainitse sitä itselle tärkeimmäksi syyksi. Uskomme tämän johtuvan siitä, että useat ihmiset kokevat tarvitsevansa oikeutusta omille opinnoilleen, vaikka kokevat pääsemisen helppouden takia tiettyä akateemista alemmuutta.
Vaikka yleiset yhtäläisyydet ovat sangen vähäisiä, oli tutkimusaineistossa nähtävissä alatason teologi-identiteettejä. Teologi-identiteetit voi mielestämme luokitella sekä tieteellisen/hengellisen orientaation että kyynisen/positiivisen suhtautumisen mukaan. Seuraavaksi esittelemme nämä tyypilliset alaidentiteetit.
Nollatauluteologi
”Isosena oli kivaa. En tiennyt miksi TM valmistuu.”
Nollatauluteologi on usein nuorempi opiskelija, joka ei ole vielä ehtinyt muodostaa vakavampaa suhdetta teologiaan. Useimmat nollatauluteologit löytävät paikkansa jostakin muusta kategoriasta ennemmin tai myöhemmin, mutta ei kuitenkaan ole ennenkuulumatonta tavata tähän kategoriaan kuuluvia vanhempia tieteenharjoittajia. Viimeksi mainittuja on yleensä helppo löytää mm. Kalliosta ja Uudelta ylioppilastalolta.
Stereotyyppinen A1
”Tähtäimessä pappisvirka, unelma päästä opiskelemaan myös sisältöjä.”
Stereotyyppinen A1-linjalainen on jo tiedekuntaan tullessaan innokas kutsumuksen johdattama opiskelija, joka välillä naiivistikin näkee teologisen koulutuksen loistavana tapana ymmärtää omaa ja muiden hengellisyyttä. Positiivisen suhtautumisen teologiaan lisäksi henkilö usein suhtautuu opiskelijatovereihinsa hyvin lämpimästi ja kokee muita enemmän hengellisyyden eräänlaisena teologiutta määrittävänä tekijänä. Jokainen hiemankaan kokeneempi teologi voi samaistua stereotyyppiseen A1-linjalaiseen, ovathan he kaikki käyneet tälle ryhmälle suunnatut perusopinnot ja nauttineet mm. sielunhoidon ihanuuksista.
Hardcore A1
“Suhteeni Jeesukseen ja Raamattuun on se millä on väliä.”
Edellisen turboahdettu versio, joka kokee vahvaa ”evankelista” kutsumusta, jonka hän tuo selvästi esille. Tällaiselta henkilöltä ei tarvitse kysyä, tuleeko hänestä pappi, koska hän todennäköisesti mainitsee kysymättäkin. Erityisesti HCA1:n erottaa muista hänen epäilevä suhtautumisensa akateemiseen teologiaan. Hänelle hengellisyys on, tai sen pitäisi olla, merkittävin teologian opiskelijaan liitettävä ominaisuus.
Traaginen pastori
”Pappeus vaatii teologian opinnot”
Traaginen pastori kyseenalaista teologian relevanssin, nykyteologian tason, pitää akateemista teologiaa arveluttavana ja ei voi olla ajattelematta pappien työllisyyden madonlukuja. Suhteessa positiivisemmin asennoituviin kumppaneihinsa traaginen pastori näkee teologian ja muut teologit jokseenkin kyynisten linssien läpi. Hänellä kuitenkin on kutsumus pappeuteen, vaikkakin joskus viittaa siihen, enemmän tai vähemmän ironialla ”suojatyöpaikkana”.
Hengellinen A2
”Erittäin tärkeä osa teologi-identiteettiäni on myös se, että ajattelen teologina olevani seurakunnan palvelija”
Hengelliset A2-linjalaiset ovat melko lähellä stereotyyppisiä A1:siä, mutta suhtautuvat teologiaan opiskeluunsa kriittisemmin. Tämä voitaisiin tulkita johtuvaksi siitä, että hengelliset A2:t eivät useinkaan tunne luteronormatiivista opetusta omakseen, koska useat heistä eivät ole kyseisen kirkkokunnan piiristä, vaan ihailevat esim. äitikirkon opetusta.
B
”Olen löytänyt opettajuuden, mikä on helpottanut teologina oloa.”
B-linjan teologit ovat oma kiinnostava ryhmänsä, sillä harvemmin heidän kuulee sanovan ”opiskelen teologiaa”, vaan useimmin vastaus kuuluu ”opiskelen uskonnonopettajaksi” tai ”olen teologi, mutta…” B-linjalaisia yhdistää uraorientoituneisuus, pedagogisen pääsykokeet ja opeharkka. B-linjalaisista tulee myös erikseen mainita ne, jotka ilmoittavat opintolinjakseen B-linjan, mutta ovat suorittaneet ainoastaan A2 soveltavat opinnot.
Perus A2
”[Teologian opiskelu on] kokoelma katkeria vuosia täynnä turhaa työtä jota kukaan ei arvosta”
Perus-A2-teologin opiskelua värittää katkeruus, joka on yleensä perua siitä, että ei päässyt valtsikaan tai humanistiseen tai siitä, että pappiskutsumus tekikin oharit. Aineiston perusteella A2:t kokevat, että hengellisyys ei määritä heitä teologina; ja suhteessa kirkollisesti orientoituneihin tovereihinsa, he eivät korosta hengellisyyttä muitakaan leimaavana piirteenä. A2:sten kiinnostus itse teologiaa kohtaan saattaa olla heikohkoa, mikä selittää opintorekisteriin kasaantuneet laajat sivuaineopinnot, jotka vievät akateemista yleisneroutta tavoittelevan A2:sen mennessään.
Kyyninen uskontotieteilijä
”Vituttaa TYT-rinkirunkku ja teologiuden ylikorostaminen.”
Emme olisi tahtoneet leimata minkään tietyn pääaineen opiskelijoita, mutta huomattava osa etenkin vanhemmista uskontotieteen opiskelijoista erottui tutkimuksessa niin selvästi, että koimme välttämättömänä esittää heidät omana ilmiönään. Tätä ryhmää kuvaa erittäin negatiivinen, jopa vihamielinen asenne TYT:tä, teologista tiedekuntaa ja koko teologista oppiainetta kohtaan. Onkin mielenkiintoinen kysymys, että mikä on saanut näin radikaalin vihamielisyyden syttymään?
TYT-toimijaintoilija
”Elän ja hengitän sitä [Teologian Ylioppilaiden Tiedekuntayhdistystä]”
Tämän ryhmän edustajia on helppo löytää erityisesti perjantaisin opiskelijoiden olkkarissa, jonne he kerääntyvät tankkaamaan suuria määriä kahvia. Tämän lisäksi heillä on tapana kofeiiniyliannostuksen vauhdittamana keskustella hyvinkin palavasti järjestötoiminnan polttavimmista puheenaiheista, kuten TVK, TJK, ToNe ja Halko. Aktiivisesti TYT:n toimintaan osallistuvia yhdistää hyvinkin positiivinen suhtautuminen teologian opiskeluun ja muihin teologeihin. Hengellisyys ei ole heillekään selkeä teologiutta määrittävä tekijä. opintolinjasta riippumatta.
Kommentit
“Selvitys kertoo sen, mikä nousee esiin myös luennoilla: teologiaa tullaan opiskelemaan hyvin erilaisin odotuksin. Tiedekunnan kannalta on tärkeää, että kaikki löytävät oman paikkansa. Keskeisenä haasteena on ollut etenkin se, missä määrin koulutus vastaa A2-teologien toiveita ja tarpeita. Tähän on kiinnitetty jo huomiota ja kiinnitetään entistä enemmän huomiota nyt, kun tiedekunnan koulutusohjelmia uudistetaan. Positiivinen uutinen on se, että teologit työllistyvät melko hyvin – koulutuslinjasta riippumatta. Viimeisimmän tiedon mukaan kaikkien lähivuosina valmistuneiden teologien työllistymisaste on peräti 95%.”
Ismo Dunderberg, dekaani
“TYT:n puheenjohtajana pidän Enqvist-Tillander -tutkimusta huolestuttavana, sillä toivon, että jokainen teologi voisi kokea TYT:n omakseen. On surullista kuulla, että uskontotieteilijät suhtautuvat järjestötoimijoihin “rinkirunkkaajina”. TYT:n tehtävä on olla jokaisen teologin oma yhteisö, joka tukee mystisen teologi-identiteetin muodostumista.”
Sara Järvinen, TYT:n puheenjohtaja
Post scriptum
Tutkimustulokset eivät kuitenkaan tyydyttävästi vastaa siihen, mitä on olla teologi. Tarkoittaako tämä, että teologiudesta ei ole mielekästä puhua? Olemmeko vain opiskelijoita, joita sattuu yhdistämään opiskelijakorttiin merkitty tiedekunta? Mielestämme teologina oleminen on kuitenkin erityislaatuista, sillä se tuntuu varmasti erilaiselta kuin vaikkapa valtsikalaisuus. Väitämme, että teologius nousee ennen kaikkea kaikesta siitä, mitä se ei ole: tavallinen ala, arvostettu akateeminen oppiaine, varmahkon työllisyyden takaava tutkinto. Toteamme siis, että humanisteja emme halua olla, valtsikalaisia emme voi olla, olkaamme siis teologeja!
Mitä tehdä, jos opintotukiaika loppuu? Opintotukivauva? Kyyhkysen toimittaja lähti etsimään vastausta TYT:n vanhempain illasta.
TYT:n vanhempain illassa 25.4.2016 kokoonnuttiin kuulemaan opintotukimies Hannu Jaakkolan alustusta opintotuesta ja byrokratian aiheuttamasta huolesta. Mitä opiskelija voi tehdä, kun opinnot eivät ole edenneet Kelan tahtiin?
Vaihtoehto 1: Tee opintotukivauva
Ensimmäinen mahdollisuus on – tietenkin – hankkia vauva! Tässä tapauksessa lisätukea on mahdollista saada yhdeksän kuukauden ajan vain, jos opintoja on jäljellä 75 opintopistettä. Jos ei valmistu lisäajalla ja joutuu hakemaan toimeentulotukea, tällöin lapsilisät vaikuttavat tuloihin. Lapsilisät tosin ovat niin pienet, etteivät ne vaikuta paljoa opintotuen tulorajoihin. Lapsi, työssäkäynti ja opiskelu on kuitenkin aika haastava yhdistelmä – vauvaa ei voi välttämättä tuoda proseminaareihin tai kaikille kursseille.
2: Yleisen asumistuen piiriin
Yleistä asumistukea saa ruokakunnan mukaan. Esimerkiksi minulla on osa-aikatyö, josta saan joka kuukausi 700 euroa ja puoliso, joka tienaa 1000 euroa. Asumme Helsingissä 62-neliöisessä kerrostalon vuokra-asunnossa, jonka vuokra maksaa 1000 euroa. Silloin asumistuki on Kelan laskurin arvion mukaan 488,77 euroa. Jos taas olisin tuloton, saisin 588 euroa, josta menee 500 euroa vuokraan. Eli minulle jäisi 88 euroa kuukaudessa käyttörahaa. Jos käy tuurailemassa pätkätöissä, tulojen muutoksista on tiedotettava Kelaan.
3: Mene töihin
Yleiseen asumistukeen vaikuttaa omat ja puolison tulot sekä vuokran suuruus. Työssä käymisessä on otettava huomioon tulorajat; jos ei ole valmistunut, on virallisesti opiskelija. Näin ollen opiskelijaa sitovat vielä opintotuen tulorajat, vaikka ei saisikaan opintotukea. Jos saa hyvän duunipaikan, josta saa paljon rahaa, pitää varoa takaisinperintää.
4: Toimeentulotuki
Viimeinen tukimuoto opiskelijalle on kunnalta haettava toimeentulotuki. Jos asuu puolison kanssa, tämän tulot vaikuttavat saatavaan toimeentulotukeen. Opiskelijan tulee lisäksi käyttää loppuun ensin opintolaina ja säästöt, esim. asuntosäästötili. (Tosin opintolainat ja säästöt voi piilottaa ulkomaille.) Toimeentulotuessa valvotaan tiukasti tuloja ja tukea voidaan ottaa takaisin. Tosin toimeentulotuki siirtyy Kelalle 1.1.2017 byrokratian helpottamiseksi. Toimeentulotuen uudistuksessa myöntämisen perusteet eivät muutu, vaan sen hakeminen yksinkertaistuu. Ideana on, että kaikki palvelut tulisivat yhdeltä luukulta.
5: Harkinnanvarainen pidennys
Onko valmistumisen hitauden taustalla jokin ongelma, kuten sairaus, masennus tai päihdeongelma? Koska opintotuen lisätuki on harkinnanvaraista, Kela haluaa näyttöä ongelmasta. Omien opintojen edistämistä ja niiden syitä on hyvä välillä tutkailla, kuten myös opiskelijakavereiden.
On hyvä huomata opiskelijakavereiden haasteet opintojen aikana ja olla tarvittaessa tukena. Lääkäriin on hyvä ottaa välittömästi yhteyttä, mikäli masennuksen tai muiden mielenterveysongelmien oireita ilmenee. Helpoiten se onnistuu, kun hakeutuu juttelemaan psykologin vastaanotolle YTHS:n kautta. Psykologilla käynnit ovat maksuttomia. Lisäksi voi kääntyä yliopiston opintopsykologin puoleen. Kun on näyttöä mielenterveysongelmista, todistustaakka helpottuu huomattavasti.
Työssäkäynti ja stressi eivät ole hyväksyttäviä syitä pidennykselle. Tarvitaan vakavia syitä, kuten avioero tai läheisen kuolema. Lemmikin kuolemaa on vaikeampi todistaa, sitä kun ei näy väestörekisterissä. Toisin sanoen Kela tarkistaa rekisteristä kaikki kertomukset. Myös pitkäaikainen avoliitosta eroaminen voidaan nähdä vakavana syynä opintojen hidastumiseen.
Keskustelun jälkeen mieleeni jäi huima byrokratia, jonka puristuksissa tulee selvitä. Helpoimmalla pääsee jos vain karsii menoja: elää Unicafeen ruuilla ilman lounaskahvia, odottaa Uffin euron päiviä ja käy toisinaan leipäjonossa. Ja kai sitä voisi yrittää ajoissakin valmistua.
