Puoli vuosituhatta kolmessa päivässä

Saksassa kevät oli pitkällä jo huhtikuussa, kun kävimme kirkkohistorian graduseminaariryhmän kanssa kiertämässä tunnetuimpia Lutherin elämänvaiheisiin liittyviä kohteita kirkkohistorian professori Kaarlo Arffmanin johdolla. Jälkeenpäin matkaa muistellessamme mieleen muistuivat erityisesti erilainen ehtoollinen, vielä erikoisemmat ruokakokemukset silleineen ja verimakkaramuhennoksineen ja upeat kirkot, joissa pääsimme käymään.

Lauantaiaamuna kymmenen hengen seurueemme lensi Berliinin Tegelin lentokentälle, siitä Zoologischer Gartenin juna-asemalle ja paikallisjunalla kohti Lutherin opiskelukaupunki Erfurtia. Matkan varrellakin olisi ollut paljon mielenkiintoista nähtävää – esimerkiksi Hallessa olisi ollut muutakin tutkittavaa kuin juna-aseman vessa, jossa juuri
ehdimme käymään ennen junanvaihtoa, ja Weimarissa, jossa jouduimme tyytymään kuvaamaan aseman nimikylttiä. Onneksi meillä oli asiantunteva matkaopas mukanamme, joka osasi kertoa junamatkan aikanakin ohitettuihin paikkoihin liittyvää historiatietoa.

Erfurtissa menimme taksilla kiireen vilkkaa augistinolaisluostariin, jossa Luther oli munkkina. Luostarissa tutustuimme muun muassa kappeliin ja sen hienoihin lasimaalauksiin,työhuoneisiin ja luostarin rauhalliseen tunnelmaan. Sitten siirryimme ristikkotalojen reunustamien katujen kautta torille, jonne oli saapunut tivoli. Välkkyvät valot ja ihmisvilinä toivat hauskan kontrastin Erfurtin komeana kohoavaan goottilaiskatedraaliin. Samassa katolisessa katedraalissa Luther vihittiin papiksi.

Erfurtin katolinen tuomiokirkko.

Chanel 5:ttä palmusunnuntain messussa

Sunnuntaiaamuna oli vuorossa messu Lutherin saarnakirkossa. Kun kävelimme auringonpaisteessa magnolioiden kukkiessa Wittenbergin kaupunginkirkkoon, oli se yllättäen takarivejä myöten täynnä. Messun aluksi pappi toivottikin kaikki turistit tervetulleiksi, ja mainitsi ainakin ruotsalaiset ryhmämatkailijat ja saksalaiset koululuokat nimeltä.

Graduseminaariryhmällemme messusta jäi parhaiten mieleen kaksi asiaa. Ensiksikin papin saarnasta selvisi myös
saksan kieltä osaamattomille, että pappi puhui Chanel 5 -hajuvedestä. Jos osasi saksaa yhtään paremmin, selvisi, että hajuvesi liittyi tuoksuöljyyn, jolla Jeesuksen jalat voideltiin. Ehtoollisenjakokin oli suomalaisittain eksoottista. Pitkät jonot kiemurtelivat hakemaan ensin huivipäisiltä diakonissoilta ehtoollisleivät, ja sen jälkeen siirryttiin alttaritaulun taakse, jossa kolme pappia jakoivat viiniä. Yhdellä papeista oli kannussaan mehua, mutta kaksi pappia jakoivat valkoviiniä. Kun kummastelimme asiaa, meille kerrottiin, että viinintuottajamaa Saksassa viinien saatavuus on hyvin erilaista kuin Suomessa. Siksi myös ehtoollisella jaettiin välillä valkoviiniä.

Wittenbergissä matkamme jatkui messun jälkeen katsomaan yhtä maailman kuuluisimmista ovista Wittenbergin linnankirkkoon. Pääsimme näkemään paitsi teesit ovessa, myös Lutherin sekä Melanchthonin haudat. Turistikaupan, jäätelökojun ja lounasravintolan jälkeen jatkoimme junalla matkaa kohti Berliiniä.

Wittenbergin linnankirkko.

Iltaelämää ja päiväkävelyä Berliinissä

Sunnuntai-iltana Berliinissä kävimme porukalla syömässä ja tutustumassa vähän Kurfürstendammin kuppiloihin. Aamulla olimme silti aikaisin aamiaisella ja suuntasimme siitä Alexanderplatzille, josta alkoi Berliinin uudempaan historiaan keskittynyt kiertokävely. Nähdyksi tulivat muun muassa Berliner Dom –tuomiokirkko ja natsi-Saksan historiaan liittyviä kohteita, kuten talo, jossa Hitler työskenteli.

”Vartijat varmaan ihmettelevät, että tuo mies tuo tänne joka kevät opiskelijajoukon katsomaan”, matkaoppaamme tuumi. Toivottavasti matka järjestyy vielä tämänkin vuoden gradu seminaarilaisille. Muutamaan päivään mahtui mielettömän kokoinen pala Saksan ja kirkon historiaa.

Teksti ja kuvat: Jenni Heikkonen

Reformeista

 

Maailma muuttuu, niin TYT:n puheenjohtajakin.

Kuluvalla viikolla tapasin pitkästä aikaa isoäitini – tai siis mumman, kuten meillä Pohojammaalla sanotaan. Itselleen tyypilliseen tapaan 85-vuotias mummani päivitteli, kuinka maailma niin kovin paljon muuttuu ja kuinka hän ei oikein aina pysy perässä muutoksissa, varsinkaan teknologian kehityksen osalta. Tilannetta tasapainottaakseni totesin, että enpä minäkään ole diginatiivina kännykkä käteen syntynyt. Saadessani ensimmäisen kännykkäni olin 10-vuotias, ja tuolloin olin yksi ensimmäisistä luokkani kännykällisistä. Omalta rippileiriltäni soiteltiin tai tekstiviestiteltiin kotiin vielä kahdeksan vuotta sitten, koska nettiyhteys oli huono ja WhatsAppia ei ollut saatavilla.

Kehitys kehittyy. Välillä kuitenkin tuntu, että ilman joitakin uudistuksia pärjättäisiin. Tänä vuonna vaikkapa Isosta Pyörästä ja tutkintouudistuksista on voinut olla montaa mieltä. Ihan viime viikkoina ärtymystä on herättänyt, kun joulukarkit ovat taas ilmestyneet kaupan hyllyihin aina vain aikaisemmin ja aikaisemmin. Tein niistä viime vuonna ensimmäiset havainnot 6.10, mutta tänä vuonna jo 1.10. Kehitys kehittyy, mutta kehittyykö se hyvään suuntaan?

Tänä vuonna vietetään reformaation merkkivuotta. Suomessa vuoden pääjuhla järjestetään Turussa 5.11. Yritin järjestää TYT:n retkeä sinne, mutta retki jouduttiin perumaan pienen ilmoittautumismäärän vuoksi. Aluksi olin aidon hämmästynyt, että retki ei herättänyt teologian opiskelijoissa laajempaa mielenkiintoa. Sitten totesin, että 500-vuotias reformi on toki niin vanha uudistus, että se ei enää ehkä kiinnosta. Päädyinkin lopulta oman mielenrauhani turvaamiseksi tulkintaan, että reformaatio on jotain niin yleisesti hyväksyttyä ja tavanomaista, että se tunkeutuu riittävästi teologian opiskelijan arkeenkin. Kehitys kehittyy, ja vanhat reformit eivät vaadi enää erityistä huomiota.

Vuosi TYT:n puheenjohtajana lähestyy loppuaan. Ennen vuotta kuvittelin, että olisin jotenkin hyvä reformi – se, joka
tasapainottaa, inhimillistää ja jaksaa hymyillä. Nyt tiedän, että vaikka suklaa on lähtökohtaisesti hyvää, sen ilmestyminen kauppaan voi ärsyttää. Vaikka teknologia on tarkoitettu auttamaan, se voi myös etäännyttää. Kaikella on määrähetkensä, ja positiivisuus ja negatiivisuus ovat subjektiivisia kokemuksia.Joka tapauksessa haluan kiittää kuluneesta vuodesta. Aikanaan Pikku Kakkosen ohjelman Kaapo opetti, että ”maailma muuttuu, niin minäkin”. Totisesti on tämä vuosi minua muuttanut, ja väittäisin, että lähes pelkästään hyvään suuntaan. Kiitos! Kaikesta!

Petra Harju