Pääkirjoitus 2/2016: Motivaatiokuoppia ja pois mukavuusalueelta

Taas yksi lukuvuosi tuli ja meni. Se ei ollut viaton ja leppoisa kuin fuksivuoteni, jolloin aikaa oli ystäville, hauskanpidolle ja joutilaana ololle. Sen sijaan tänä vuonna löysin itseni viettämässä lukuisia tunteja tietokoneen ja oppikirjojen äärestä, toisinaan miettien, milloin itselläni olisi aikaa syödä, nukkua tai saatikka viettää aikaa läheisten kanssa. Kuulostaako tutulta, opiskelijatoverini?

Opiskelujen aikana olen käynyt useasti läpi opiskelijan motivaatiokuopat ja kysynyt itseltäni, miksi edes opiskelen. Näinä vuosina monet kaverini ovat tienanneet oman alansa töissä, ostaneet ensimmäisen asuntonsa, menneet naimisiin ja saaneet jopa lapsia… ja mitä minä teen, no opiskelen! Erityisen turhauttavilta ovat tuntuneet ne hetket, jolloin vaikuttavat tahot aliarvioivat opiskelijoita ja itsestä tuntuu, että on antanut jo kaikkensa. Kasvavat työttömyysluvutkin masentavat mieltä.

Opettajaopintoihin on jälleen valittu uudet opiskelijat, ja he tulevat astumaan yliopistomaailmasta peruskoulujen ja lukioiden arkeen. Vaikka opintovuoden työmäärä oli valtava, koin kasvaneeni sen myötä teologina. Opettajaopinnoissa jouduin ottamaan sekä fyysisesti että henkisesti etäisyyttä teologiseen tiedekuntaan; kapuaminen Siltavuorenpenkereen tiloihin, opettajan kasvatusvastuuseen kehittyminen opetusharjoitteluissa ja yhteistyössä toiminen muiden tieteenalojen opiskelijoiden kanssa.

Kasvaminen teologiksi on vaatinut nimenomaan mukavuusalueelta poistumista ja epävarmuuden sietämistä. Olla teologi merkitsee itselleni laaja-alaista yleissivistyksen kartuttamista ja asioiden kyseenalaistamista sekä toisesta välittämistä ja erilaisuuden kunnioittamista. Pieni etäisyyden ottaminen ja epävarmuudessa eläminen siis kannatti. Opettajaopinnot antoivat uskoa omaan opiskeluun ja mielekkyyttä viimeiseen rutistusvaiheeseen eli gradun työstämiseen – perässä siis tullaan, kaverit!

 

Kirjoittanut: Jenni Vihtkari

Vastaava päätoimittaja

Opettajaopintojen aakkoset

pedagoginen vuosi

Oletko ensi vuonna suorittamassa opettajan pedagogisia opintoja? Kyyhkynen kokosi lukijoilleen tämän opintovuoden mieleenpainuvimmat henkilöt, tunnelmat ja käsitteet. Opettaja aakkosti ne puolestasi.

 

 

Ajanpuute. Opettajan pedagogiset opinnot vievät kaiken aikasi ja vapaa-aikasi. Huomaat lukevasi tenttiin, suunnittelevasi oppitunteja tai väkertäväsi OTT-seminaarityötä, pahimmassa tapauksessa puoli neljään asti aamulla. Olet sosiaalisessa kanssakäymisessä ainoastaan muiden opiskelijoiden, yliopiston henkilökunnan tai harjoittelukoulujen ohjaajien ja oppilaiden kanssa.

 

Bloomin taksonomia. Se alkaa syksyllä ja kulkee läpi vuoden mukanasi. Huomaat tunkevasi kyseisen herran litaniaa jokaiseen esseeseen, tenttipaperiin ja tuntisuunnitelmaan: muistaminen, ymmärtäminen, soveltaminen, analysointi, luominen ja arviointi. Tämä litania, jos mikä on varma nakki tentissä!

 

C-vitamiineilla pyrit pelastamaan itsesi kaiken maailman taudeilta ja kausiflunssilta, sillä lukuisat läsnäolopakot eivät anna armoa!

 

Didaktiikassa ollaan tiivistetysti opettamisen ytimessä!

 

Esiintymisjännitys. Olet pitämässä elämäsi ensimmäisiä oppitunteja; suutasi kuivaa, sydän jyskyttää ja kätesi hikoavat. Ensimmäisten oppituntien jälkeen tuntuu siltä, että olisit juossut juuri maratonin.

 

Flow. Nyt ei ole kyse ensi kesän kovimmista festareista, vaan virtauskokemuksesta. Flow-tilassa ihminen keskittyy syvästi tekemiseensä ja kadottaa ajantajunsa. Omasta tekemisestä innostuminen ja tuntisuunnitelmiin paneutuminen on kyllä mahtava asia – vaikka toisinaan saatat järkyttyäkin siitä, kuinka parin kuvan etsiminen ja liittäminen Preziin vie viiden minuutin sijasta kaksi tuntia.

 

Grounded theory -tutkimusmenetelmää ja muita mahtavia menetelmiä tarjolla tiiliskivenpainoisessa Metsämuurosen teoksessa Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. Tämä kirjallinen tuotos painaa opiskelijan repussa kuin synti.

 

Harjoittelut. Perus-, soveltava ja syventävä harjoittelu tarjoavat opiskeluvuotesi raskaimmat, mutta antoisimmat hetket. Myöhään väännetyt ja viimeistellyt tuntisuunnitelmat saavat sinut arvostamaan entistä enemmän opettajan työtä – oppilaana et itse koskaan tajunnut paljon aikaa voi viedä yhden oppitunnin suunnittelu!

 

Identiteetti. Vuoden aikana alat rakentamaan itsellesi opettaja-identiteettiä ja se alkaa paistaa jo ajattelustasi ja käyttäytymisestäsi.  Joka ikinen uskonto-aihetta sivuava elokuva, sarja, musiikkivideo, artikkeli tai nettitesti saa sinut pohtimaan, miten voisit hyödyntää niitä opetuksessasi.

 

Jari Salminen; mies, joka hauskuuttaa luennoillaan iän vanhoilla vitseillään, ja vieläkin ne tuntuvat uppoavan opiskelijoihin.

 

Kirsti Longan oppimispsykologian inspiroivat luennot olivat syksyn ehdoton piristys! Ehdottomasti on pakko omia hänen esittämänsä termi ”bulimia-oppiminen”. Edellä mainittu termi kuvaa erinomaisesti pedagogisen opintojen tahtia – pyritään omaksumaan valtava määrä tietoa lyhyessä ajassa, tenttipäivänä oksennetaan ne koepaperille ja unohdetaan kaikki se, mitä ollaan opittu.

 

Luokkahuone on paikka, jossa kaikki suunnitelmasi pääsevät koetukselle!

 

Moodle-tentti. Tiivistetysti: ken on nopein etsimään tietoa netistä. Moodle-tentit tarjoavat opiskelijoille oivan mahdollisuuden testata tenttitilanteessa omia tiedonhakutaitojaan: vähän niin kuin luvan kanssa lunttaisit!

 

Naamakirja. Miten opettajaharjoittelijat olisivat edes voineet selvitä tästä vuodesta ilman Facebookin vertaistukisivustoa? Oma ainekohtainen vertaistukisivusto tarjoaa vastaukset niin kauan odotettuihin opintopisteisiin kuin tuntisuunnitelma-pulmiinkin.

 

 OPS eli opetussuunnitelma on kurssien sisältöjä ja tavoitteita raamittava tekijä. Kuitenkin oppituntisuunnitelmissa kovina kilpailijoina toimivat eri kustantajien oppikirjat, joiden sisällöillä uhkaa olevan suurempi painoarvo kuin itse OPS:lla. Varokaa tuijottamasta liikaa niitä oppikirjoja, tulevat opetusharjoittelijat!

 

Pedagoginen tuote tai OTT-tutkielma. Kaiken kiireen ja stressin keskellä tuotteen tai tutkielman parissa puurtaminen oli kerta kaikkiaan opettajaopiskelijoiden luonnetta kasvattavaa toimintaa! Lopussa opiskelijat ottivat kiitollisina vastaan 4 opintopistettä tehtyään työmäärältään kandin veroisen työn.

 

Reflektio tai reflektointi eli heijastelu, oli ehkä vuoden kliseisin sana. Sanan itse merkitystä pohditaan pedagogisissa opinnoissa useaan eri otteeseen, sekä yksin että ryhmissä. Vaatii tekijöiltään ehdotonta rakkautta miellekarttoja, syväluotaavia keskusteluja, oppimispäiväkirjoja ja blogitekstejä kohtaan – myös niinä kaikkina turhautumisen hetkinä.

 

Siltavuorenpenkere ja penkereen mäki. Sitä jatkuvaa ravaamista ei tule ikävä.

 

Tuntisuunnitelma. Oppikirjoja sängyssäsi, sohvalla, ruokapöydällä, vessassa. Lukuisia tuntisuunnitelmia tehdessäsi havaitset olevasi parisuhteessa lukion oppikirjojen ja läppärisi kanssa.

 

Uskonnonopetus. Miten uskonnonopetus tulisi järjestää? Tätä kysymystä pohdittiin vuoden aikana miljoona kertaa, pääsemättä minkäänlaiseen ratkaisuun.

 

Väsymys. Tarviiko tätä enää tässä vaiheessa edes selittää?

 

Miten muut uskonnonopettajaksi opiskelevat kokivat pedagogiset opinnot? Lue kysely Kyyhkysen tuoreimmasta printtiversiosta!

 

Kirjoittanut: Jenni Vihtkari