Opintotuki lakkaa – Mitä teen?

KUVA: Amanda Kaura

 

Mitä tehdä, jos opintotukiaika loppuu? Opintotukivauva? Kyyhkysen toimittaja lähti etsimään vastausta TYT:n vanhempain illasta.

 

TYT:n vanhempain illassa 25.4.2016 kokoonnuttiin kuulemaan opintotukimies Hannu Jaakkolan alustusta opintotuesta ja byrokratian aiheuttamasta huolesta. Mitä opiskelija voi tehdä, kun opinnot eivät ole edenneet Kelan tahtiin?

 

Vaihtoehto 1: Tee opintotukivauva

Ensimmäinen mahdollisuus on – tietenkin – hankkia vauva!  Tässä tapauksessa lisätukea on mahdollista saada yhdeksän kuukauden ajan vain, jos opintoja on jäljellä 75 opintopistettä. Jos ei valmistu lisäajalla ja joutuu hakemaan toimeentulotukea, tällöin lapsilisät vaikuttavat tuloihin. Lapsilisät tosin ovat niin pienet, etteivät ne vaikuta paljoa opintotuen tulorajoihin. Lapsi, työssäkäynti ja opiskelu on kuitenkin aika haastava yhdistelmä – vauvaa ei voi välttämättä tuoda proseminaareihin tai kaikille kursseille.

 

2: Yleisen asumistuen piiriin

Yleistä asumistukea saa ruokakunnan mukaan. Esimerkiksi minulla on osa-aikatyö, josta saan joka kuukausi 700 euroa ja puoliso, joka tienaa 1000 euroa. Asumme Helsingissä 62-neliöisessä kerrostalon vuokra-asunnossa, jonka vuokra maksaa 1000 euroa. Silloin asumistuki on Kelan laskurin arvion mukaan 488,77 euroa. Jos taas olisin tuloton, saisin 588 euroa, josta menee 500 euroa vuokraan. Eli minulle jäisi 88 euroa kuukaudessa käyttörahaa. Jos käy tuurailemassa pätkätöissä, tulojen muutoksista on tiedotettava Kelaan.

 

3: Mene töihin

Yleiseen asumistukeen vaikuttaa omat ja puolison tulot sekä vuokran suuruus. Työssä käymisessä on otettava huomioon tulorajat; jos ei ole valmistunut, on virallisesti opiskelija. Näin ollen opiskelijaa sitovat vielä opintotuen tulorajat, vaikka ei saisikaan opintotukea. Jos saa hyvän duunipaikan, josta saa paljon rahaa, pitää varoa takaisinperintää.

 

4: Toimeentulotuki

Viimeinen tukimuoto opiskelijalle on kunnalta haettava toimeentulotuki. Jos asuu puolison kanssa, tämän tulot vaikuttavat saatavaan toimeentulotukeen. Opiskelijan tulee lisäksi käyttää loppuun ensin opintolaina ja säästöt, esim. asuntosäästötili.  (Tosin opintolainat ja säästöt voi piilottaa ulkomaille.) Toimeentulotuessa valvotaan tiukasti tuloja ja tukea voidaan ottaa takaisin. Tosin toimeentulotuki siirtyy Kelalle 1.1.2017 byrokratian helpottamiseksi.  Toimeentulotuen uudistuksessa myöntämisen perusteet eivät muutu, vaan sen hakeminen yksinkertaistuu. Ideana on, että kaikki palvelut tulisivat yhdeltä luukulta.

 

5: Harkinnanvarainen pidennys

Onko valmistumisen hitauden taustalla jokin ongelma, kuten sairaus, masennus tai päihdeongelma? Koska opintotuen lisätuki on harkinnanvaraista, Kela haluaa näyttöä ongelmasta. Omien opintojen edistämistä ja niiden syitä on hyvä välillä tutkailla, kuten myös opiskelijakavereiden.

On hyvä huomata opiskelijakavereiden haasteet opintojen aikana ja olla tarvittaessa tukena. Lääkäriin on hyvä ottaa välittömästi yhteyttä, mikäli masennuksen tai muiden mielenterveysongelmien oireita ilmenee. Helpoiten se onnistuu, kun hakeutuu juttelemaan psykologin vastaanotolle YTHS:n kautta. Psykologilla käynnit ovat maksuttomia. Lisäksi voi kääntyä yliopiston opintopsykologin puoleen. Kun on näyttöä mielenterveysongelmista, todistustaakka helpottuu huomattavasti.

Työssäkäynti ja stressi eivät ole hyväksyttäviä syitä pidennykselle. Tarvitaan vakavia syitä, kuten avioero tai läheisen kuolema. Lemmikin kuolemaa on vaikeampi todistaa, sitä kun ei näy väestörekisterissä. Toisin sanoen Kela tarkistaa rekisteristä kaikki kertomukset. Myös pitkäaikainen avoliitosta eroaminen voidaan nähdä vakavana syynä opintojen hidastumiseen.

 

Keskustelun jälkeen mieleeni jäi huima byrokratia, jonka puristuksissa tulee selvitä. Helpoimmalla pääsee jos vain karsii menoja: elää Unicafeen ruuilla ilman lounaskahvia, odottaa Uffin euron päiviä ja käy toisinaan leipäjonossa. Ja kai sitä voisi yrittää ajoissakin valmistua.

 

Kirjoittaja: Krista Rantanen

Kuva: Amanda Kaura

Opiskelijat, pysykää köyhinä!

Kyyhkysen uusi pakinoitsija, Takapenkin huutaja, ottaa kantaa luentosalin perältä ajankohtaisiin asioihin.

Kuva: Amanda Kaura

Kuva: Amanda Kaura

Kyllä, minä se olen! Siis se kaveri, joka vaikuttaa massaluennolla salin takarivillä ja tekee enimmäkseen omiaan. Se, jonka kuulo on vähintäänkin valikoiva mutta joka siitä huolimatta ottaa ennakkoluulottomasti kantaa puolitotuuksiin ja totuuden puolikkaisiin. Ja nyt minut on päästetty heittämään juttua teillekin! Ihanaa!

Alun perin jalo aikomukseni oli kommentoida tällä palstalla lyhyesti muutamaa kivaa pikkujuttua. Miesten paremmuus urheilussa, Jukka Puotilan työhulluus ja persunuorten toilailut jo odottivat pääsyään Kyyhkysen siiville. Mutta ei, yksi on ylitse – tai alitse – muiden. Rakas hallituksemme hyvinvointileikkureineen tunkee nykyisin kaikkialle, nyt myös Takapenkin huutajan rivistöön.

Keskustelu opintotuen leikkaamisesta alkaa olla jo kevätpäivän tasaustakin varmempi kevään merkki. Helsingin Sanomien (HS 28.2.2016) mukaan maamme perusporvarijohto on nyt keksinyt lohkaista opiskelijoiden toimeentulosta 70 miljoonaa euroa vuoteen 2019 mennessä ja pidemmällä jatkumolla vielä 80 miljoonaa päälle. Tämä tarkoittaisi neljäsosan huononnusta nykytilanteeseen verrattuna.

Takapenkin huutaja on hämmentynyt tämän päivän valtapoliittisesta tavasta nähdä korkeakouluopinnot itsekkäänä sijoituksena omaan tulevaisuuteen. Esimerkiksi laajempia markkinavapauksia ajavan Libera-ajatushautomon tutkimusjohtaja Heikki Pursiainen pitää opintotukea tulonsiirtona ”veronmaksajilta tulevaisuuden hyväosaisille”. Pursiaisen silmiin nykyinen tutkintomalli näyttäytyy ensitilassa taloudellisena investointina, jonka tuotto on melkein varmempi kuin Suomen sähköverkot First State Investmentsille.

Ei näin, Heikki. Ei näin. Ei tämä erottelu niin kyynistä ole, että puhuttaisiin pelkästään yhteiskunnan tai pelkästään yksilön eduista. Eivät ihmiset ajattele vain itseään. Ei suomalainen yhteiskunta pyöri pelkkien lääkäreiden, lakimiesten tai muiden todella hyvätuloisten varassa. Ei tänään eikä tulevaisuudessa.

Kyllä kouluttautunut väestö on myös yhteiskunnalle tuohta talletuslokeroon. Kyllä Suomessa tarvitaan myös lastentarhanopettajia, kirjasto- ja museoihmisiä sekä antropologeja. Kyllä suomalainen yhteiskunta pyörii tasapuolisen kouluttautumismahdollisuuden ja monenlaisten ammattiryhmien varassa. Myös tänään niin kuin tulevaisuudessa.

Arvoisa Huutajanne on erityisen huolestunut syvenevästä eriarvoistumisesta. Paitsi että opintotukea ollaan ajamassa lainapainotteisempaan suuntaan, on uhkana myös lukukausimaksujen yleistyminen suomalaisissa korkeakouluissa. Lukukausimaksujen laaja käyttöönotto on kuitenkin epärehellinen ja epäoikeudenmukainen toimenpide, mikäli sillä tähdätään vain hupenevan kassavarannon tilkitsemiseen. Tuskin sen kummempaa on SSS-miesten Suomessa lupa odottaa.

Opintotuen jatkuvaa leikkaamista on perusteltu muun muassa sillä, että se ikään kuin ajaa opiskelijoita rivakampaan valmistumiseen. Kuningasajatuksen logiikkahan nojaa siihen, että korkeakouluissa valuskeleva, opiskelijoiksi kutsuttava pullamössö näin kyllästyy luksuksettomaan elämänmenoonsa ja hankkiutuu itsekkään kulutushimonsa ajamana työelämään paremman elintason perässä. Ajatellaan, että opiskelijat himmailevat tahallaan; tulevat opintotuella toimeen jo sen verran hyvin, etteivät jaksa työelämään oikein edes vaivautua.

Oikeasti nyt ei kuitenkaan puhuta mistään yltäkylläisyydestä. Ei ole kyse laiskanpulskeasta retostelusta, velttoudesta tai loiselämästä duunarin kustannuksella. Etenkin pääkaupunkiseudulla moni Huutajan kollega on siinä tilanteessa, että melkein kaikki Kelasta irronnut tuki menee vuokranmaksuun. Käytännössä opiskelijaelämää päädytään sitten rahoittamaan joko velkarahalla tai sivutyöstä saatavalla tulolla. Toisin sanoen omillaan oleva opiskelija päätyy joko kahden työn tekijäksi tai yhteistyöhön sellaisen veljen kanssa, joka ennen pitkää muuttuu veljenpojaksi.

Takapenkin huutaja uskoo päässeensä opintotukikeskustelun esoteerisen zeitgeistin pulssille. Vaikka tämä saattaa kuulostaa oudolta, ei viesti ole tämän vaikeampi: opiskelija pysyköön köyhänä, kunnes päätoiminen palkkatyö hänet armahtaa! Niin ovat tytötkin tyttöjä ja pojat poikia, miesten euro isompi kuin naisten. Talkoohuuto kajahtaa – kenen velvollisuus on vastata siihen?

Teksti: Ville Nordlund