03/2016 Teologit taivasalla?

haalarit_Jenni Vihtkari

Jokasyksyinen asuntorumba on monelle opiskelijalle tutuksi ilmiöksi Helsingissä – pitkät asuntojonot ja kohtuuhintaisen asunnon löytäminen ovat haastaneet toisia jo heti opiskelujen alkutaipaleella. Teologian opiskelijat kertovat, miten he ovat saaneet katon päänsä päälle.

 

Kilpailu on kovaa ja jonot kasvavat, kun tuhannet opiskelijat rynnivät yhtä aikaa etsimään itselleen sopivaa asuntoa. Esimerkiksi Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö Hoas kertoi tämän syksyn hakemusennätyksestä: parhaimmillaan 2 500 opiskelija-asuntoon haki 8 000 opiskelijaa.

Kaikille ei riitä edullisia vuokra-asuntoja, joten monet opiskelijat jäävät ilman omaa vakinaista osoitetta. Tällöin he joutuvat turvautumaan hostelleihin, sukulaisen tai puolitutun luokse majoittumiseen tai etäopintoihin.

 

Kuka on asunnoton?

Opiskelijoiden asunnottomuus on tutkimusten mukaan yleistynyt: kokonaisuudessaan vailla kotia oli kahdeksan prosenttia ja joka kolmas tiesi lähipiirissään asunnottomuudesta kärsivän. Tiedot ilmenevät World Student Capital -verkoston tutkimuksesta Opiskelijan kaupunki (2015). Yleisesti nuorten 15–29-vuotiaiden asunnottomuus on jopa kaksinkertaistunut vuodesta 2005 vuoteen 2014.

Nuorten asunnottomuus on kuitenkin yleensä väliaikaista: hyvin harva asunnoton opiskelija myöskään nukkuu kadulla. Asunnottomuuden syyt vaihtelevat eri-ikäisillä. Nuorilla syyt löytyvät korkeista vuokrista, kun taas aikuisilla taustalla vaikuttavat päihde- tai alkoholiongelmat. Pääkaupunkiseudulla opiskelevien asunnottomuuden taustalla yleisimmät syyt ovat asumisen kalleus ja asuntojen saatavuus.

Nuorten asunnottomuuden mittaaminen ja tilastointi on haastavaa, sillä osalla asunnottomuus on väliaikaista ja osa majoittuu tuttavan sohvalle tai palaavat takaisin asumaan lapsuudenkotiin. Asunnottomuus on ennen kaikkea myös määrittelykysymys.

 

Riittääkö asuntokapasiteetti?

Helsinkiin on jo pitkään toivottu lisää kohtuuhintaisia asuntoja ja uusia asuntoja rakennetaan kaiken aikaa – osa jopa ennätystahdissa. Pääkaupunkiseudun korkeakouluopiskelijoiden tavoite täyttyi kesäkuussa, kun Helsingin kaupunginhallitus päätti nostaa vuosittaista opiskelija-asuntojen rakentamistavoitetta 300 asuntoon.

Opiskelijat kaipaavat ennen kaikkea kohtuuhintaisia asuntoja – keskimäärin korkeakouluopiskelijan asumiskustannukset liikkuvat 560 euron tuntumilla. Suurin osa opiskelijoista asuu tällä hetkellä yksityisessä vuokra-asunnossa: vain 26 prosenttia helsinkiläisistä korkeakouluopiskelijoista asuu opiskelija-asunnoissa.

Erityisesti opiskelijat kaipaavat kohtuuhintaisia opiskelija-asuntoja Otaniemeen, Kalasatamaan, Jätkäsaareen, Lauttasaareen ja Tikkurilaan.

Vaikka uusia asuntoja rakennetaan kaiken aikaa, se ei ratkaise opiskelijoiden parissa vallitsevaa jokasyksyistä asuntopulaa. Erilaisille kampanjoille ja vaihtoehtoisille asumismuodoille on siis tarvetta. Esimerkiksi hyviä kokemuksia on saatu nuorten mahdollisuudesta muuttaa ikäihmisten palvelukotiin, jossa vuokran lisäksi asumista korvataan viettämällä aikaa muistisairaiden kanssa. Sohvalle Stadiin-kampanjassa puolestaan helsinkiläisillä oli mahdollisuus kutsua tilapäisesti opiskelija asumaan kotiinsa.

Vuosi sitten viimeistä kertaa järjestetyn tempauksen takana olivat Kallion seurakunta, Helsingin oppilaitospapit ja HYY. Helsingin yliopistossa eri alojen opiskelijoille on olemassa kohdennettuja asumisratkaisuja, ja myös osakunnat tarjoavat edullisia huoneistoja. Teologiopiskelijoille suunnatut asunnot Ylioppilaskoti Konvikti, Lestadiolaisten ylioppilaskoti Lestis sekä Heränneiden ylioppilaskoti ilmoittavat myös ajoittain vapautuvista huoneista. Vaihtoehtoja riittää, mutta haasteena ovat pitkittyvät asuntojonot – sopivan kohteen vapautumista odotellessa voi lipua lukukausi jos toinenkin.

 

Miten sain asunnon?

Teologien kokemuksia asunnottomuudesta ja sopivan asunnon löytämisestä:

 

”Omat kokemukset asunnon etsimisestä ovat melko positiivisia. Fuksina opiskelin etänä Järvenpäästä, koska en aluksi etsinyt asuntoa aktiivisesti. Koulumatka kesti yhteen suuntaan liki puolitoista tuntia, mutta käytin ajan hyödyksi opiskellen. Pian löysimme opiskelukaverin kanssa ilmoituksen vapautuvasta yksityisestä vuokra-asunnosta, jossa olen nyt asunut yli kaksi vuotta. Tutun kanssa asuminen sujuu mukavasti, ja vasta tänä syksynä alkuperäinen kämppikseni vaihtui kesätyökaveriini. Asumismuotoni tukee opintoja hyvin: molemmilla on omat huoneet ja matka yliopistolle vie vain parikymmentä minuuttia. Lähistön hyvät palvelut ja liikuntamahdollisuudet auttavat jaksamisessa. Opiskelijoiden asuntotilanne on kuitenkin vaikea. Tunnen monia, jotka ovat asuneet pitkään esim. vanhemmillaan, koska sopivaa kämppää ei ole löytynyt. Usein ongelmana on juuri korkea hintataso. Koen silti, että asunnon löytäminen on paljon omasta aktiivisuudesta ja sinnikkyydestä kiinni. Vaikka itselle täydellisesti sopivaa asuntoa ei alkuun löytyisi, on tärkeää, että ainakin kauempaa tuleville taattaisiin asunto fuksivuodesta alkaen ja että asuntoja olisi muutenkin aiempaa enemmän tarjolla.”

Neljännen vuoden teologi

 

”Opintojen alussa, kun ei vielä kokonaiskuvaa tulevasta ollut, oli Sohvalle stadiin -kampanjasta suuri apu. Lähelle eläkeikää oleva pariskunta majoitti minut ilmaiseksi asuntoonsa, jossa oli ylimääräinen huone. Kampanjan puitteissa sovittiin kahdesta viikosta, mutta molemminpuolisen luottamuksen syntyessä sain asua heidän luonaan helmikuun alkuun asti, kunnes majoittuminen päättyi heidän muuttaessa toiseen asuntoon. Tarkoituksenani ei ole ollut muuttaa kokonaan Helsinkiin, joten intensiivisten tai läsnäolopakollisten kurssien ajalle on asunnon tai majoituksen tarve aina täyttynyt. Keskustakampukselle on hyvät liikenneyhteydet ja olen majoittunut mm. tiedekuntajärjestöjen tai osakuntien kautta joiksikin kuukausiksi, joskus muutamia päiviä hostelleissakin. Muuten teologiaa voi lukea aika pitkälle etänä.Tuskin opiskelumotivaationi ainakaan asuntotilanteeseen kaatuu. Opiskelija-asuminen on kuitenkin haasteellista Helsingissä. Sohvalle stadiin oli avartava kokemus ja sain sen myötä aivan uuden näkökulman Helsinkiin ja helsinkiläisiin. Vastaavanlainen projekti varmasti helpottaisi asumistilannetta. Opiskelijan asumistuen maksimimäärä voisi olla moneen talouteen tervetullut lisä, varsinkin jos ylimääräisiä huoneita löytyy.”

Kolmannen vuoden teologi

 

”Asun kolmatta vuotta ylioppilaskodissa. Ekan vuoden jaoin huoneen kämppiksen kanssa ja yhteiselo sujui hyvin. Keväällä sain oman huoneen, se tuntui luksukselta! Saa olla siivoamatta ja hereillä tai heräämättä miten haluaa. Yhteisessä keittiössä vaihdetaan kuulumisia, keskustellaan ja väitellään hyvässä hengessä. Salissa on tv, biljardipöytä, piano ja teologinen kirjasto.Olen kotoisin kaukaa ja mahdollisuus asua yhdessä houkutteli, ei tarvitse olla yksin vieraassa kaupungissa. Sain solutarjouksen myös Hoasilta, mutta ylioppilaskoti vei voiton, enkä ole katunut hetkeäkään. Parasta ovat ihmiset ja erinomainen sijainti. Pidän siitä, että ympärillä on tuttuja ihmisiä, joiden kanssa voi puhua, kysyä neuvoa ja pohtia elämää suurempia asioita. Yhdessä asumisessa on haasteensa. Konflikteja on aiheuttanut esimerkiksi viikkosiivousten laiminlyönti. Porukalla asuessa kaikki ei voi olla sellaista kuin itse haluaisi. Toisaalta on yhdessä asumisen rikkaus, että oppii hyväksymään erilaisia toimintatapoja ja tekemään yhteisiä pelisääntöjä.”

Kolmannen vuoden teologi

 

”Mun tapauksessa kyse on varmaan omasta laiskuudesta, etten ole asuntoa löytänyt. Toivoisin Hoas-asuntoa sen yksinkertaisuuden ja budjetin puolesta, joten en ole yksityisiä markkinoita seuraillut. Olen kolmannen vuoden teoogian opiskelija, mutta pidin viime vuoden välivuotta, joten peruin aiemman asuntoni vuokrasopimuksen. Nyt kesällä aloin hieman myöhässä etsiä uutta. Asun veljelläni ja toisinaan vanhemmilla. Olemme läheisiä perheen kanssa, ja vanhempani ovat paljon poissa kotoa, joten he tarvitsevatkin kodinhoitajan. Pystyn matkustamaan Helsinkiin mukavasti, joten minulla on asiat aika hyvin kunnossa. Toki asunto Helsingin seudulta olisi plussaa. Olisi kiva, jos opiskelijoille mahdollistettaisiin jonkinlainen tukijärjestelmä opiskelumatkojen suhteen, jotta kaikkien ei olisi välttämätöntä asua pääkaupungissa, vaan lähikaupungeistakin olisi järkevää käydä Helsingissä.”

Kolmannen vuoden teologi

 

 

Lähteet: Helsingin kaupunki, Kvartti.fi, World Student Capital, HYY

Kirjoittajat: Sara Vainikka ja Emilia Kallioniemi

Artikkelikuva: Jenni Vihtkari

Tervetuloa Helsingin asuntomarkkinoille, fuksi! – Kyyhkynen 3/2014

Jokasyksyisiin puheenaiheisiin kuuluu opiskelijoiden asunnot ja erityisesti asunnottomuus. Elo-syyskuussa Hoas (Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö) on tukossa ja yksityiset vuokramarkkinat varsin villejä. Yksistään Helsingin yliopistossa aloittaa vuosittain n. 4000 opiskelijaa, minkä lisäksi Helsingissä toimii yhdeksän muutakin korkeakoulua, osa pienempiä ja osa taas suurempia. Pääsääntöisesti lukuvuosi alkaa yliopistoissa syyskuussa ja muissa korkeakouluissa jo elokuun puolella. Joillakin uusilla opiskelijoilla on jo entuudestaan oma asunto Helsingissä tai naapurikunnissa. Suurimmalla osalla ei ole. He kaikki muuttavat Helsinkiin yhtä aikaa, tai ainakin yrittävät muuttaa.

Helsingin yliopisto itse ei tee asumisen järjestämistä fukseille turhan helpoksi. Fukseille tarjotaan yliopistoon ja opiskelijaelämään tutustumista varten orientoiva viikko, johon osallistumista vahvasti suositellaan. Viikolla lukujärjestys on tehty hyvin väljäksi, jolloin itse infoa on päivisin vain muutaman tunnin verran, ja mukavaa yhdessäoloa sitten vähän enemmän. Orientoiva viikko on aina syyskuun ensimmäistä kokonaista viikkoa edeltävä viikko. Näin on päästy tilanteeseen, jossa orientoiva viikko on aina elokuussa. Muualta kuin Helsingistä tuleville fukseille yliopisto tarjoaa siis seuraavat kolme vaihtoehtoa:

1. älä osallistu orientoivalle viikolle ja jää informaatiosta ja sosiaalisesta toiminnasta paitsi
2. nuku orientoiva viikko kaverin/sukulaisen/tuntemattoman luona
3. maksa orientoivan viikon takia vuokraa koko elokuusta

Tähän väliin on hyvä todeta, ettei Kela maksa opintotukea eikä siten myöskään opintotuen asumislisää yliopiston opiskelijoille elokuulta, vaikka vuokrasopimus alkaisikin jo silloin. Yksi opetusviikko kun ei ole Kelan mielestä riittävä peruste maksaa tukea koko kuukaudelta. Kuukausista, joissa opetusta on alle 18 päivää, ei makseta tukea lainkaan.

Kallion seurakunta ja Helsingin seurakuntien oppilaitostyö yhdessä HYY:n kanssa järjestivät ensimmäistä kertaa syksyllä 2014 kampanjan Sohvalle Stadiin, jossa pyrkivät yhdistämään tilapäistä majoitusta tarvitsevat uudet opiskelijat ja hyväntahtoiset lähimmäiset. Nämä lähimmäiset saattoivat majoittaa entuudestaan tuntemattomia asuntoa tarvitsevia opiskelijoita korkeintaan muutaman viikon sillä aikaa kun nämä etsivät itselleen pysyvämpää asuntoa. Kampanja oli ilmeisen onnistunut, sillä sen ansiosta jopa sata hätämajoitusta kaipaavaa löysi itselleen petipaikan. Vieraanvaraisten kanssaihmisten sohvapaikkojen tarjoaminen ei ole sinänsä uusi idea, koska esimerkiksi Aalto-yliopiston puolella ylioppilaskunnan kansainvälisten opiskelijoiden työmuoto Mosaic on organisoinut vastaavanlaista toimintaa kansainvälisiä opiskelijoita varten jo vuosia. Ainakin palautteiden perusteella molemmat projektit on nähty erittäin hyödyllisiksi.

Ihmisläheiset ruohonjuuritason projektit eivät lopulta poista itse ongelmaa eli asunnottomuutta ja asunnon hankkimisen vaikeutta, vaikka voivatkin lievittää oireita. Helsingissä on sekä Hoasilla että yksityisillä markkinoilla yksinkertaisesti liian vähän kapasiteettia, jotta ne voisivat selvitä syksyn fuksipullistumasta kunnolla. Samaan aikaan yliopisto laittaa kaikki 4000 fuksiaan tulemaan Helsinkiin ja kampukselle jo elokuun puolella, eli samaan aikaan ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden kanssa. Pitkäaikaisin ratkaisu olisi toki opiskelijaystävällisten asuntojen määrän kasvattaminen. Lyhyellä tähtäimellä tehokkainta olisi kuitenkin se, että yliopisto lyhentäisi orientoivaa viikkoa ja siirtäisi sen kokonaan syyskuulle. Silloin yliopisto- ja amk-fuksit eivät kilpailisi asuntomarkkinoilla samaan aikaan, ja säästyisipä monella kuukauden vuokrakin. Se on aika iso summa juuri opiskelemaan muuttaneelle.

teksti: Liisa Halonen