Jotakin kumisevaa
Katsoin alas horisonttiin.
Puiden latvat maalautuvat jälleen
taivaanpensselillä kultaiseksi.
Rakennettu harmaus peittäen alleen sen,
minkä oli tarkoitus kasvaa ja
kurottautua koskemattomaan kupoliin saakka.
Ja vaikka tähdet putoaisivat,
vuoret siirtyisivät,
ja maailman seinät nousivat vastaan tältä seisomalta,
sekin olisi vain fantasian heijastuma.
Irvikuva, joka maalautuu talojen pimeisiin nurkkiin,
kurottaen päänsä yön valvetunneilla.
Satu Korpela
Saumat paidassani
Kaskensa vuodesta toiseen
paloivat hiljaa kysyin, kenelle niitä poltat kasvettaviksi
valtoimenaan virtaavat nyt peltonsa viljaa
ne kasvoivat toisille korjattaviksi
Siispä juo naisenpaitaveteni saumoja myöten
sängyssäni on simpukoita joita
kantavat rannoilleni laumat ajokkaiden
ja pahtakelttoa ja paimenmataroita
Juo ja käy maate vasten ikkunankarmien kehystämää
tähkähelmikkä- ja neidonkenkäkenttää
kun minä taivun ja taivun vain riittääkseni
makaa vain siinä rauhassa, juo loppuun veteni
Enja Seppänen
Kommunikaatiovirheet ympäristön kanssa
johtaneet siihen pisteeseen
että kiitos on pyyntö, ja käsky seuraa perässä:
ole hyvä, ole sitä, ole tätä.
jos alussa oli Sana, oli se imperatiivissa;
ja maailma loppuu oksannokkaan
joka näyttää numerolta.
Joona Lahti
Tasku
Taskussa
pumpulia, nöyhtää, nukkaa
minä
painan posken saumaa vasten
torkun, tuhisen
mieluusti tässä vielä toisenkin vuoden
kupeesi lämpimässä
turvassa
maailmalta ja muilta
Jemo Kettunen
Ihmisgalaksissa
Puhuvat päät
Määritelmien kiertoradoilla.
Sammuneita aurinkoja.
Kuut heijastavat vihansäkeiden hohtoa.
Päiden sisällä
oikeudenkäyntejä
Ilman sielun, silmien tunnustuksia.
Ihmisgalaksi kuulustelee
ajatusrikoksia.
Hovinarreille rangaistuksia.
Totuuden varastamisesta.
Onko viisauden arkki.
Piilossa
Kuka katsoo puhkinähtyjä unia.
Mari-Helmi Pirhonen
