Swingaaminen – hauska harrastus vai moraalitonta rietastelua?

Tässä juttusarjassa tarkastellaan seksiä, seksuaalisuutta ja sen lieveilmiöitä teologian opiskelijoiden linssien läpi. 

Toimittajakaksikkomme jatkaa tässä numerossa tutustumista seksuaalisuuden monimuotoisuuteen ja sen eri ilmenemismuotoihin. Tällä kertaa halusimme selvittää, miten normista poikkeavassa, vapaammassa seksuaalisuuden toteuttamisessa pidetään huolta turvallisesta tilasta ja yksilön rajoista. Miten monisuhteisuuden sosiologiset teoriat kuvastavat käytäntöä? Haastattelimme Jukkaa, joka toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan swingaamalla (Jukan nimi on jutussa muutettu yksityisyyden suojaamiseksi). Swinger-kulttuurille ominaisia asioita ovat muun muassa ryhmäseksi ja erilaiset avoimet parisuhdemuodot. Ennen kaikkea swingaaminen on elämäntapa, ja swinger-yhteisöistä swingerit löytävät toisia swingereitä, joiden kanssa jakavat samat arvot ja elämänkatsomuksen. Swingaaminen eroaa polyamoriasta siten, että se usein painottuu seksuaalisiin suhteisiin, kun taas polyamoria on rakkaussuhteiden toteutumisen muoto. Parinvaihto tarkoittaa kahden tai useamman pariskunnan välisiä vapaita seksi- ja/tai parisuhteita, kun taas swingaamista voi harjoittaa myös sinkkuna. Jukka on nuori sinkku, joka toteuttaa swinger-puoltaan käymällä swingerbileissä sekä katsomalla maailmaa seksuaalisesti vapaammalla elämänasenteella. 

Toimittaja: Miten alunperin kiinnostuit swingaamisesta?

Jukka: Koen, että oon aina ollut tosi seksuaalinen ja kokeilunhaluinen ihminen. Nuorempana en edes tiennyt tämmösten juhlien tai elämäntavan olemassaolosta. Toki leffoissa oon nähnyt kaikenlaista, mutta se niiden todellisuus on onneks aika erilaista siitä, mitä mä oon kokenu tän olevan. Nuorempana “normaalissa” parisuhteessa mulla oli tyttöystävä, ja mä halusin kokeilla erilaisia asioita. Se mun innostus ja kokeilunhalu ei saanut positiivista vastakaikua.

T: Mainitsit normaalin parisuhteen, miten sä määrittelisit sen?

J: Perinteinen, mononormatiivinen ja monogaminen meininki, mikä on opetettu ja opittu. Silloin mulla oli vielä ajatus, että eikö musta oo parisuhteeseen ja oonko vääränlainen toimimaan siinä. Sitten mä tapasin yhden pariskunnan, joka oli avoimessa suhteessa. Mä tapasin ne yhden nettisivun kautta, jossa heillä luki, että järjestävät tällaisia swingerbileitä, ota yhteyttä jos olet kiinnostunut. Olin että perhana, kyllä pitää ainakin yhteyttä ottaa ja katsoa, mikä juttu tää on. Ne oli tosi viehättävä pariskunta, sellaisia 20-30-vuotiaita. Ne sitten kysyi, haluanko lähteä niiden mukaan. Se olikin sitten ensimmäinen kolmen kimppa-kokemus. 

T: Miten sä nykyään toteutat sun swinger-puolta?

J: Enimmäkseen sillä tavalla, että käyn bileissä, joissa harrastetaan seksiä muiden swingereiden kanssa. Swingaamisesta ei voi puhua kaikille ilman, että tuomitaan erilaiseksi tai perverssiksi. Swinger-yhteisö on kupla, missä on muita samankaltaisia ihmisiä, jotka jakaa saman ajatusmaailman siitä, että tässä ei ole mitään väärää. Siksi siellä muodostuu tosi vahvoja ystävyyssuhteita. Suomessa on useita eri yhteisöjä, sitten on eri ikäryhmiä. Tää missä mä harrastan on aika nuorta. Suoranaista ikärajaa ei oo, mut ne on nuorille ihmisille, 20-40-vuotiaille, suunnattuja bileitä. Sitä porukkaa yhdistää nimenomaan ne arvot ja elämäntyyli.

“Siellä seksi ja seksuaalisuus on semmonen avoin ja iloinen asia”

T: Millaisia arvoja te jaatte?

J: Sen, että seksi ja seksuaalisuus ei oo tuomittavaa. Esimerkiksi, jos mä kerron siellä, että harrastin seksiä viikonloppuna ja kokeiltiin jotain, mitä ei olla koskaan aikaisemmin kokeiltu, niin siellä suhtaudutaan tämmösiin juttuihin avoimella uteliaisuudella, kun taas jossain muussa porukassa se vastaanotto olisi negatiivinen. Siellä seksi ja seksuaalisuus on semmonen avoin ja iloinen asia.

 T: Ootsä kohdannu sitä, että sun seksuaalisuutta on tuomittu?

J: Olen kohdannut useinkin. Mulle on tärkeetä, et mä oon avoin ja rehellinen enkä johda ketään harhaan. Esimerkiksi, jos joku luulisi saavansa musta yksiavioisen parisuhteen itselleen; yleensä se on kuitenki se perusoletus, mitä ihmisillä on. Niin sitten mä kerron, että mulla on tälläinen elämäntapa, käyn tällaisissa seksijuhlissa ja oon ollut elämäni aikana avoimissa parisuhteissa. Kerron, että se on se mikä mulle tuntuu hyvältä. Niin on tullu vastauksii, että “kasva sinäkin aikuseksi, sitoutumiskammosta touhuu, ei tossa oo mitään järkee” ja et ei oo millään tavalla hyvä juttu.

T: Mikä swingaamisessa on sitten parasta?

J: Siellä yhteisössä on todella erilaisia ihmisiä, aivan laidasta laitaan. Sellaisia, joiden kanssa ei normaalielämässä ikinä kohtaisi, ja kaikilla on tosi hauskaa keskenään. Tuomitsemattomuus on siellä isossa roolissa. Myös yksityisyys on tärkeää homman toimimiselle, koska siellä on sellaisia ihmisiä, jotka ei voi kertoa vanhemmilleen tai lapsilleen tai ystävilleen ja sitä pitää kunnioittaa.

T: Mistä noin vahva luottamus sitten rakentuu?

J: Täyttä varmuutta kukaan ei voi mistään antaa, mutta esimerkiksi niissä juhlissa missä mä käyn, on aika tarkka rekrytointiprosessi. Järjestetään esimerkiksi tutustumistapaamisia, joissa näistä bileistä kiinnostuneita tavataan. Niistä hyvän tyyppiset kutsutaan mukaan. 

T: Jääkö rekrytointiprosessista paljon ihmisiä ulkopuolelle?

J: Jää, koska onhan toi nyt aika kiinnostava asia, niin sinne hakee kaikenlaisia ihmisiä. Kyseessä ei kuitenkaan ole se, että bileissä saa automaattisesti seksiä, vaan myös sosiaalinen kanssakäyminen on tärkeää. Kun sä menet sinne ja näet jonkun kiinnostavan, yksi esimerkki mitä voi tapahtua on se, että sä menet sen luo ja sanot: “hei, sä viehätät mua, mennäänkö harrastamaan seksiä?” Mutta sitten jos sulla ei esimerkiksi ole yhtään itseluottamusta, et uskalla lähestyä ketään. Sitten sä vaan istuisit yksin siellä nurkassa ja katsot, kun muut panee ympärillä.

T: Miten siellä juhlissa pidetään huoli siitä, että ihmisillä on turvallinen olo?

J: Turvallisuus on kaikille eri asia, mutta siellä on kaikille yhteisiä pelisääntöjä. Esimerkiksi kondomin käyttö on pakollista. Jos ehdotat että ollaanko ilman, saat porttikiellon. Alussa on aina puhe, missä toivotetaan tervetulleeksi ja kerrotaan pelisäännöt. Ne  voisi tiivistää niin, että kunnioittakaa toisia, eikä keneenkään saa koskea ilman lupaa. Sen lisäksi, jos joillakin on meininkejä kahden kesken, niin väliin ei saa mennä. Kunnioitus ja luottamus on isossa osassa.

T: Onko olemassa jotain kirjoittamattomia sääntöjä?

J: Ei oikeastaan, koska kaikki perustuu avoimuuteen ja siihen, että erilaisuutta pidetään hyvänä asiana. Ei ole muottia, johon kaikkien pitäisi mahtua. Saattaa esimerkiksi olla, että siellä on joku, joka tykkää pukeutua eläimeksi. Siinä tapauksessa olisin vaan että: “kiva juttu sulle, ei oo mun juttu, mutta go for it”.

T: Niin se avoimuus on varmaan yks niistä arvoista mikä yhdistää teitä?

J: Kyllä mä sanoisin näin. Avoimuus ja rehellisyys sekä yksityisyydensuoja. Siellä saattaa olla ihmisiä, jotka on siellä salaa, ei kumppaniltaan vaan niin, että swingaaminen on heidän salaisuus, niin siellä ei kuulu hyviin tapoihin kysyä henkilökohtaisia kysymyksiä. Ei ne kuitenkaan ole kirjoittamattomia sääntöjä, koska ne sanotaan siinä alkupuheessa. Jotkut kertoo oman nimensä, mutta siihen ei ole mitään velvollisuutta. Kukaan ei tule tarkistamaan passeja. 

T: Moniavioisuuteen liittyviä teorioita löytyy esimerkiksi sosiologiasta. Saksalainen sosiologi Georg Simmel kehitti sosiaalisten suhteiden teorian, jossa suhteiden eri tasot jaetaan seurustelu- ja dyad-tasoon. Seurustelu on niin sanotusti peliä, yhteiskunnan tekemää koreografiaa, joka määrää puitteet ihmisten väliselle vuorovaikutukselle. Dyad taas on vuorovaikutuksen alkeellisin muoto, joka tarkoittaa kahden ihmisen intiimiä, henkistä ja keskenään määrittelemää suhdetta. Teoriaa on käytetty muun muassa havainnoimaan rajanvetoa ihmissuhteissa; millaisia sääntöjä ja rakenteita muodostuu swingauksessa, kun vaakakupissa ovat seurustelu ja dyad?

J: Se onkin hienoa, että ei tarvitse noudattaa niitä yhteiskunnan opittuja sääntöjä. Tuolla se kääntyy täysin päälaelleen ja mulla onkin ollut monia ihania kokemuksia siitä, kun lähestyn naista joka mua viehättää, jonka kanssa mulla on ollut aiemmin katsekontakti. Sitten vaan kysyn: “hei, sä viehätät mua, mennäänks panee?” Ja sitten me mennään jonnekkin ja harrastetaan seksiä. Sitten kun me ollaan siinä hikisinä ja hengästyneinä, niin kysyn että mikäs sun nimi muuten on. Siinä tilanteessa ei ole enää paineita tai mitään tavoitteita, niin voi aidosti jutella ja tutustua.  

“Seksibileisiin tullaan sillä ajatuksella, että todennäköisesti seksiä tullaan harrastamaan ihmisten kanssa, joita ei ole välttämättä koskaan ennen tavannut, joten on tärkeää kuunnella omia rajojaan.”

T: Miten henkilökohtainen rajanveto tuodaan siellä ilmi?

J: Seksibileisiin tullaan sillä ajatuksella, että todennäköisesti seksiä tullaan harrastamaan ihmisten kanssa, joita ei ole välttämättä koskaan ennen tavannut, joten on tärkeää kuunnella omia rajojaan. Bileissä kaikkea saa ehdottaa, mutta mihinkään ei tarvitse suostua, ne yhteiset pelisäännöt tuo turvaa. Bileiden ulkopuolella ajatus on, että toinen pitää tuntea ennen kuin voi ehdottaa mitään seksiin liittyvää. Siellä ei sen sijaan tarvitse ajatella, että olisi jotain virstanpylväitä, jotka pitää ylittää ennen kuin kysyy sen kysymyksen. Sitten kun seksi on vain seksiä, niin siinä ei todennäköisesti ole tunteita pelissä. Joidenkin ihmisten mielestä, jotka eivät ole tässä skenessä, se on väärää tai moraalitonta jos on parisuhteen ulkopuolista seksiä tai muuta vastaava.

T: Toinen moniavioisuuteen ja muihin normista poikkeaviin ihmissuhdemalleihin sovellettu teoria on negatiivisen määrittelyn teoria. Tässä tapauksessa swingaus voitaisiin määritellä joko vapaana rakkauden ilmaisuna tai ensisijaisesti negaation kautta, epämonogamisena ihmissuhdemallina. Tähän jälkimmäiseen sisältyy se, että swingaamisen yhtenä motiivina voisi siis toimia vastareaktio yhteiskunnan mononormatiivisuudelle. Miten sä kuvailisit omaa seksuaalisuuttasi tämän teorian valossa? 

J: Ehkä niin, etten pidä seksiä kovin vakavana asiana. Se, että harrastan seksiä jonkun ihmisen kanssa ei tarkoita sitä, että mä omistaisin koko elämäni hänelle. Mulle seksi on enemmän viaton harrastus. Esimerkiksi se, että menen pelaamaan sulkapalloa tai harrastamaan seksiä kaverin kanssa on mulle täysin samalla vakavuusasteella. Mä en koe kapinoivani mitään tai ketään vastaan. Huomasin vaan, että olen onnellisempi kun teen näin. Olen vanhemmillekin kertonut, että saattaa olla, että tulevaisuudessa mulla ei ole vaimoa, vaan saattaa olla kaksi tai että mulla on vaimo, jolla on toinen mies.

T: Sä kirjoitat myös runoja. Mikä sua inspiroi?

Jukka: Kirjoitan jonkin verran eroottisia runoja. En välttämättä kauniin eroottisia, mutta eroottisaiheisia kuitenkin. Tuolla bileissä ne on koettu tosi hauskoiksi.

Paras hetki runon kirjoittamisessa on se, kun sen pääsee lausumaan yleisölle ja saa aikaan positiivisen reaktion. Jos saan jonkun nauramaan kippurassa pervolle runolle, niin onhan se siistiä. Kerran mä olin matkalla bileisiin ja tuli vaan mieleen, että nyt voisin kirjoittaa runon. Sit mä kirjoitin sen ja lausuin siellä. Vastaanotto oli huikea, mikä oli siistiä. Sitten mä jatkoin sitä. 

T: Oisko sulla vielä jotain, mitä haluaisit sanoa teologeille?

Jukka: Aika vaikee sanoo jotain mikä sopii kaikille, kun ihmisii ja käsityksiä on niin erilaisia. Missään nimessä avoin parisuhdemalli tai swinger-elämä ei sovi kaikille, eikä tarvitsekaan sopia. Se, että joku tulee joskus kertomaan, että hän elää näin, ei tee hänestä välttämättä huonompaa ihmistä. Se vaan on. Olen itse kokenu tämän elämäntyylivalinnan luonnolliseksi, ja monogamisessa suhteessa mä olisin onneton. 

Swingerit rikkovat seurustelun koreografiaa heittämällä mononormatiiviset toimintamallit nurkkaan ja toteuttamalla seksuaalisuuttaan omalla tavallaan.

Swingauksen kautta henkilöille, jotka kokevat normatiivisen parisuhteen rajoittavaksi, voi löytyä keino toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan. Seksi on parhaimmillaan avoin ja iloinen asia, jota Jukka vertaa harrastukseen. Koska swingausta harrastavat jakavat keskenään erilaisia käsityksiä seksuaalisuudesta ja sen toteuttamista, on mielekkäämpää luokitella swingaus ennemin elämäntavaksi kuin suoraan seksuaaliseksi suuntautumiseksi. Koska yhteisö on monimuotoinen, henkilökohtainen rajanveto ja yhteiset pelisäännöt ovat keskeinen osa yhteisön toimintaa. Turvallisuuteen panostetaan niin tarkan rekryprosessin kuin yhteisten sääntöjen kautta. 

Vaikuttaa siltä, että swingerit rikkovat seurustelun koreografiaa heittämällä mononormatiiviset toimintamallit nurkkaan ja toteuttamalla seksuaalisuuttaan omalla tavallaan. Simmelin jaottelussa swingaaminen voidaan sijoittaa dyadin, vuorovaikutuksen alkeellisimman muodon tasolle, kun on kyse kahden tai useamman swingaajan välisestä seksuaalisesta aktista. Kyseessä ei silti näytä olevan tietoinen kapinointi yhteiskuntaa vastaan, vaan monelle swingaus on puhtaasti oman seksuaalisuutensa vapaata toteuttamista vailla kirjoitettujen ja kirjoittamattomien sääntöjen taakkaa.

Jukan runoudesta voit nauttia runot-sivulla.

“Minä olen Herran palvelijatar.”

Tässä juttusarjassa tarkastellaan seksiä, seksuaalisuutta ja sen lieveilmiöitä teologian opiskelijoiden linssien läpi.

Erilaiset valtavirrasta poikkeavat seksuaaliset taipumukset, eli kinkit tai fetissit, ovat ei-niin-poikkeava osa seksuaalista itseilmaisua. Valta-asetelmat, raha, vaipat, tietyt ruumiinosat, ikä tai kuristaminen voivat olla esimerkiksitällaisia asioita, jotka luovat pohjan monien ihmisten seksuaalisuudelle. Millä tavoin seksuaalisuuden vapaaitseilmaisu vastaa samoihintarpeisiinkuinhengellisyyden harjoittaminen? Millaisissa tilanteissa piiskaaminen ja pyhän kokemus kohtaavat? Tätä selvittääksemme haastattelimme kahta teologia, kristittyjä ja kinkyjä, Einaria ja Johannaa.

Johanna ja Einari elävät avoimessapolyamorisessa suhteessa. Johanna on sadomasokisti ja little. Einari määrittelee itsensä “kinksterlutkaksi” ja sadomasokismin lisäksi luokittelee itsensä femmedaddyksi. Einari aloitti kinkyilyn lähes kaksi vuotta sitten ja kokee edelleen olevansa jonkinlaisessa kokeiluvaiheessa.

Molemmat harrastavat myös sidontaa ja toimivat aktiivisesti mukana Helsingin Akateemisissa Kinkyissä ja kuvailevatkin olevansä “järjestökinkyjä”. Tämä tarkoittaa myös siis sitä, että he eivät toteuta fetissejään ainoastaan privaatisti.

Itse pariskunta määrittelee eroavaisuutensa niin, että siinä missä Johanna haluaa kategorian, johon voi itsensä sijoittaa, ei Einari viihdy laatikoissa tai halua määritellä itseään mihinkään.

Johanna ja Einari kinkyilevät sekä yhdessä että erikseen, ja alusta asti on ollut selvää, että he voivat leikkiä ja tehdä asioita myös muiden kanssa. Kuitenkin on asioita, “omia juttuja”, joita pari tekee käytännössä vain toistensa kanssa, kuten esimerkiksi “caregiver-little”.

”Kink ei aina näytä siltä, mihin olemme tottuneet esimerkiksi pornokuvastossa. Se näyttää siltä, miltä osallistujat haluavat sen näyttävän.”

Mitä hyviä asioita koette fetissienne harjoittamisen tuovan elämäänne?

Johanna: Olen kinkypiirien kautta tavannut huikeita tyyppejä laajasti eri elämän alueilta. Kinkyily on myös itseilmaisun kanava ja suhtaudun siinä moniin asioihin harrastuksena. Samalla tavalla kuin muissa harrastuksissa, tässä on merkityksellistä kokemus siitä että kehittyy tekemässään. Esimerkiksi se, että opin kuukausi kuukaudelta sitomaan paremmin, tuntuu hyvältä. Einari: Olen oppinut kuuntelemaan itseäni. BDSM-sessiossa kommunikaatio on ehdottomasti kaikkein tärkeintä. Olen myös oppinut tunnistamaan ja erottamaan asioita itsessäni ja myös sanomaan ne tunteet ääneen.

Miten kuvailisitte omaa uskonnollisuuttanne?

J: Uskonto, uskonnollisuus ja hengellisyys ovat mulle elämää ohjaavia elementtejä, ikäänkuin linssi, jonka kautta katsoo kaikkea. Se, minkälaista se on missäkin elämänvaiheessa saattaa vaihdella ja joskus on kausia, jolloin eri asiat ovat tärkeitä omalle uskonnollisuudelle. Se on jatkuvasti muuttuva, mutta olemassa oleva rakenne.

E: Uskonto täyttää tilan, jota oikeastaan mikään muu asia ei voi täyttää ja on ikäänkuin jatkuvaa taustasäteilyä.

J: Teologina hengellisyyttä käsitellessä ei voi ohittaa aihetta kutsumus. Kutsumus hengelliseen työhön on asia, jonka kanssa olen paininut ja jopa kyseenalaistanut sen, onko hengellinen työ se paikka mihin minua ohjataan.

Olen kerta toisensa jälkeen joutunut kohtaamaan toksisia työyhteisöjä seurakunnissa ja se on saanut kyseenalaistamaan sen, että onko minut rakennettu sellaiseksi, että jaksan sitä. Elämäntapani ja preesensini maailmassa on epäkonventionaalinen ja se, että olen polyamorinen ei vastaa sitä tavanomaisuutta, jota usein kirkon työntekijöiden oletetaan huokuvan.

Olen monesti myös miettinyt tuttavia ja opiskelutovereita, jotka edustavat jotain marginaalista ihmisryhmää esimerkiksi omassa seksuaalisuudessaan. Esimerkiksi jos olet homoseksuaali, sinun kuitenkin pitää elää mahdollisimman “tavallista perhe-elämää”. En tiedä, mahtuuko kirkkoon työntekijöitä, jotka ovat kokonaisvaltaisesti epänormatiivisia.

E: Potentiaalia muutokseen kuitenkin on. Se, miten nopeasti se tapahtuu, on eri asia. En koe, että voisin tällä hetkellä työskennellä kirkolla sellaisena kuin olen. Erotan kuitenkin sen henkilökohtaisesta uskonnollisuudestani. Se, että multa viedään kirkko yhteisönä ei tarkoita sitä, että multa viedään henkilökohtainen usko pois.

J: Mua on lohduttanut ajatus siitä, että Jumala on luonut mut kokonaiseksi ihmiseksi ja on vaikea kuvitella, että Hän haluaisi minun tekevän Hänen työtään sillä tavalla, että joutuisin poistamaan jotain oleellista itsestäni. On kuitenkin kapeakatseista ajatella, että vain hengellinen työ on sitä, mihin koetaan hengellistä kutsumusta, joten jos näyttää siltä etten voi tehdä nykyisessä kirkossa töitä omana itsenäni, on yritettävä löytää tapa toteuttaa kutsumustani jossain muualla.

Millä tavalla uskonnollisuus ja fetissit kohtaavat elämässänne?

E: Uskonto ja seksuaalisuus täyttävät eri lokerot, eikä kummallakaan voi korvata toista. Kokemusmaailmallisesti niissä on kuitenkin jotain samaa. Molemmissa yhteisöissä on säännöt ja kulttuuri joita noudatetaan, ja mikä tuo täyttymystä niihin kuuluville ihmisille. Seksuaalisuuteni on samalla tavalla osa identiteettiä kuin uskonnollisuus. Ilman jompaa kumpaa kärsisin paljon.

J: Jos uskonnollisuutta ja hengellisyyttä tarkastelee ilmiöinä, niissä on löydettävissä paljon samankaltaisuutta. Luulen, että yksi selittävä tekijä on siinä, miten yhteisöistä tulee kulmakiviä omassa kokonaisidentiteetissä. Uskonnollisuus ja seksuaalisuus ovat kulmakiviä monen elämässä.

Voiko fetissien harjoittaminen olla epäeettistä tai syntistä?

J: On eri asia tarkastella ilmiöitä yksityisellä ja laajemmalla systeemisellä tasolla. Yksittäisen ihmisen toimia tai seksuaalisuutta ei voi tuomita, mikäli kaikki siihen liittyvät osapuolet ovat yhteisymmärryksessä ja halukkaita toimintaan. Laajemmin ajateltuna mikään elämän osa-alue ei kuitenkaan ole turvassa kriittiseltä katseelta.

On täysin hyväksyttävää tarkastella esimerkiksi sellaista ilmiötä, miksi meidän kulttuurisessa kentässä ja yleisessä ymmärryksessä mies nähdään dominoivana osapuolena. On silti väärin mennä kritisoimaan yksittäistä paria, jos he näin toimivat. Myös esimerkiksi rasistisia fetissejä tulee tarkastella. Esimerkiksi sitä, että miksi aasialaiset naiset nähdään usein submisiivisina. Kulttuurisessa maastossa nähdään paljon tällaista kuvastoa ja sitä tuleekin kritisoida. Toisaalta voi olla pareja, joista toisen fetissi on aasialaiset naiset ja toinen nauttii suunnattomasti siitä että häntä kohdellaan objektina, niin that’s cool.

E: Yksilöiden välillä on mahdotonta muodostaa listaa fetisseistä, jotka eivät ole oikein. Laajempaa kuvaa sen sijaan tulee tarkastella esimerkiksi siinä, miten niitä vaikka käytetään jossain kuvastoissa.

En myöskään koe, että fetissin toteuttaminen olisi syntiä. Näen synnin pahantahtoisena toimintana. Esimerkiksi BDSM:ssä toisen satuttamisen motiivi ei ole pahantahtoinen. On Jumalan ja sun välinen asia, mikä sun omatunto on tässä tilanteessa.

”On täysin hyväksyttävää tarkastella esimerkiksi sellaistailmiötä, miksi meidän kulttuurisessa kentässä ja yleisessä ymmärryksessä mies nähdään dominoivana osapuolena. On silti väärin mennä kritisoimaan yksittäistä paria, jos he näin toimivat. ”

Haastattelun lopuksi kysyimme vielä, onko jotain, mitä Johanna ja Einari haluaisivat välittää eteenpäin lukijoille:

J: Kink ei aina näytä siltä, mihin olemme tottuneet esimerkiksi pornokuvastossa. Se näyttää siltä, miltä osallistujat haluavat sen näyttävän. Pitää myös muistaa, että sama kink ei tarkoita, että olisi samat syyt toimia.

E: Kommunikaatio on kaikkein tärkein asia. Opettele sanoittamaan se, mitä haluat, ja mikä tuntuu hyvältä. Kommunikaatio, kommunikaatio, kommunikaatio.

J: Yhteisesti meillä on viesti kaikille: Opettele itsesi ja kumppaniesi takia sanomaan ei ja ottamaan vastaan se, jos joku sanoo, että mä en halua tätä enää. Meidän kulttuuri olisi paljon hedelmällisempi ja parempi, jos me opittais ottamaan vastaan se, että joku sanoo meille ei.

E: Ja liittykää Häkkiin, jos kiinnostaa! Toimintaan pääsee mukaan helposti ja turvallisesti!

Toisinaan on hyvä suunnata katse siihen, miksi me elämme yhteiskunnassa, jossa seksuaalisesti tavalla tai toisella poikkeavat ihmiset kokevat, etteivät ole tervetulleita työskentelemään tai palvelemaan seurakuntaan. Mitkä ovat ne kulttuuriset tekijät, jotka ajavat eettisesti harmittoman itsensä toteuttamisen systeemitasoisen syrjinnän motiiviksi? Olisi hienoa, jos seksuaalisuudenmoninaisuuskaikessa runsaudessaan voitaisiin teologisissakin piireissä nähdä sinä rikkautena, mitä se tosielämässäkin on. Haastateltavien nimet on muutettu henkilöiden yksityisyyden suojaamiseksi. Jutussa käytetyt termit löydät selitettynä Häkki ry:n aakkosellisesta sanastosta.