Rasismi kaikkoaa kirkosta – Pääkirjoitus 3/2015

”No nyt ne pantakaulat auttavat pakolaisiakin siellä kirkoissa. Perkele. Minäpä eroan.”

Tämä kuulosti vitsiltä vielä pari päivää sitten. Tänään Eroakirkosta.fi –palvelu kuitenkin tiedotti kirkosta eroamisen taas hetkellisesti kiihtyneen. Kun yleensä syyskuussa on eronnut keskimäärin kahdeksankymmentä ihmistä päivässä, nyt vauhti on kiihtynyt. Lauantaina 5.9.2015 eroajia oli jo lähes 200. Syy oli selvä: seurakunnat eri puolilla Suomea ovat nähneet lähimmäisten hädän, majoittavat ja vaatettavat turvapaikanhakijoita ja kirkon johto puolustaa pakolaisten oikeutta päästä turvaan.

Eroakirkosta.fi –palvelu kerää erojen yhteydessä tietoa eron syistä. Viime päivien palautteet ovat jäätävää luettavaa:

“En hyväksy että kirkko alkaa majoittamaan näitä pakolaisia.”

“Seurakunnat hyysäävät liikaa ulkomaalaisia tänne Suomeen.”

“Muslimeiden tukeminen”

“en halua maksaa kirkollisveroa sellaisten pakolaisten auttamiseksi, jotka eivät ole heikkoja lapsia ja naisia vaan isänmaansa ja perheensä hyljänneitä miehiä”

“seurakunnat auttavat maahanmuuttajia”

“Nyt riitti toi pakolaisten hyysääminen, jos ei riitä raha avustus vaan kirkko alkaa jo majoittamaankin minun verorahoilla nii kiitos ei.”

Vielä vähän aikaa sitten eropiikkejä aiheuttivat Päivi Räsäsen lausunnot ja kirkon käsitys avioliitosta vain miehen ja naisen välisenä liittona. On tapahtunut merkittävä käänne. Helsingin hiippakunnan hiippakuntadekaani Reijo Liimataisen kirjoitti Helsingin Sanomissa, ettei estettä homoparien vihkimiselle ei olisikaan, seurakuntalaiset keräävät vaatelahjoituksia pakolaisille, kolehteja ohjataan painotetusti kirkon ulkomaanavulle ja piispojen mielestä hädänalaisia on aina autettava. Nyt kirkosta erotaan, koska kirkko tekee oikein. Myös kirkkoon liittyminen on kiihtynyt, palaajat haluavat tukea kirkkoa, jonka pitkästä aikaa kokevat omakseen.

Samaan aikaan pakolaisia auttavia uhkaillaan, kirkon ja seurakuntien verkkosivuille tungetaan kommentteja suoraan MV-lehdestä ja tänään uskonnonvapauden puolustamiseksi perustetun Eroakirkosta.fi -palvelun ykköskäyttäjäryhmä ovat vihaiset rasistit.

Tilanne on uusi myös palvelun perustajalle Petri Karismalle. Hän iloitsee sekä kirkon työstä, että jäsenmäärän laskusta. Hän ei suostu rintamalinjan toiselle puolelle vaan katsoo nyt tekevänsä samaa työtä suvaitsevaisuuden puolesta yhdessä kirkon kanssa. Karisma uskoo, että Eroakirkosta.fi –palvelu on osaltaan auttanut tekemään Suomesta yhteiskunnan, johon mahtuu erilaisia uskoja ja katsomuksia: ”Suomi tulee varmasti kestämään nämä nyt tulevat uudet vaikutteet, onhan Suomi kestänyt myös sen, että Suomessa on nykyään lähes puolitoista miljoonaa mihinkään uskontokuntaa kuulumatonta.”

Näinkö helppoa se olisi? Kristityt, muslimit, uskonnottomat yhdessä suvaitsevaisuuden puolella, vastassaan ahdasmieliset rasistit uskontokuntaan katsomatta? Lähimmäisenrakkaus ja suvaitsevaisuus yhdistää enemmän kuin uskonto erottaa.

Pitkästä aikaa minusta tuntuu, että me voisimme voittaa.

Samuli Suonpää, vastaava päätoimittaja

Kirkko ei rahoita Helsingin suurmoskeijaa

”Suurmoskeija lisää kirkosta eroamista”, tiedotti eroakirkosta.fi ja viittasi verkkosivujensa kautta tiistaina 21. heinäkuuta tehtyihin kirkosta eroamisiin. Käsitys kirkon roolista moskeijahankkeessa on peräisin Seurakuntalainen.fi –verkkolehden uutisen ”Evankelisluterilaisella kirkolla rooli suurmoskeijahankkeessa” otsikosta. Seurakuntalaisen artikkeli pohjautui Valomerkissä kesäkuussa julkaistuun artikkelin. Kirkon piirissä käsitys kirkosta hankkeen rahoittajana ja tukijana hämmästyttää.

”Kirkko ei organisaationa ole hankkeessa mitenkään mukana”, kertoo arkkipiispan erityisavustaja Petri Merenlahti. ”Hankkeeseen osallistuvat Diakonissalaitos sekä Kulttuuri- ja uskontofoorumi FOKUS ry ovat itsenäisiä toimijoita. Molempia on kirkko tukenut, mutta ei kirkolta ole mihinkään moskeijaprojektiin korvamerkittyä rahaa koskaan annettu eikä esimerkiksi FOKUS ry:n tänä vuonna saamalla 7.000 euron tuella nyt kovasti moskeijaa rakennettaisikaan.”

Merenlahden mukaan kirkko tukee uskontojen välistä vuoropuhelua ja toivottaa moskeijan tervetulleeksi. ”Vaikka kirkko ei hankkeessa mukana olekaan, niin ei se toki moskeijaa mitenkään vastusta. Kirkon työntekijänä ymmärrän hyvin erilaisten ihmisten tarpeita sakraalitiloille.”

”Helsingin Seurakuntayhtymä ja alueen seurakunnat eivät ole mitenkään hankkeessa mukana”, selventää myös seurakuntayhtymän yhteisen seurakuntatyön johtaja Pentti Miettinen. ”Me emme ole moskeijaa rahoittamassa tai muutenkaan puutu muslimiyhteisön asioihin. Yhteistyötä tehdään enemmän keskustelujen tasolla. ”

”Seurakuntayhtymällä on pitkät perinteet nuorisotyössä ja imaamit ovat mielellään kuulleet kokemuksistamme voidakseen kehittää omaa nuorisotyötään”, kertoo Miettinen. Hän pitää moskeijan yhteyteen rakennettavaa kulttuurikeskusta tarpeellisena juuri nuorisotyön kannalta.

Miettisen mukaan musliminuoriin kohdistuu etenkin netin kautta vahvaa aivopesua kun nuoria houkutellaan lähtemään sotatoimialueille perheiden vastustuksesta huolimatta. ”Perheet eivät pelkää nuortensa maallistumista vaan radikalisoitumista”, Miettinen korostaa. ”Sen estäminen on yhteiskunnan yhteinen intressi.” Kirkossa pidetään järjestäytynyttä uskonnollisuutta turvallisempana niin kristityille kuin muslimeillekin. ”Tavoitteena pitää olla rakentaa sellainen ympäristö, että nuorten saama koulutus ja opastus kasvattavat rauhanomaiseen rinnakkaiseloon.”

Vahvoja tunteita ja vihapuhetta

”Eilinen eropiikki oli prosentuaalisesti merkittävä, ei niinkään erojen kokonaismäärän osalta”, kertoo eroakirkosta.fi –palvelun tiedottaja, Vapaa-ajattelijain Liiton puheenjohtaja Petri Karisma. ”Kun heinäkuussa tavanomaisesti on noin 60 eroa päivässä, eilen määrä oli kaksinkertainen.” Numeroita merkittävämpänä Karisma pitää kuitenkin erojen perustelua. ”Palvelumme kysyy syytä eroon, eräänlaista lähtöpalautetta. Eilisistä palautteissa kolme neljäsosaa liittyi suurmoskeijahankkeeseen. Nämä ihmiset erosivat kirkosta, koska kokevat kirkon tukevan vierasta uskonnollisuutta.”

Yhteistä eilisen palautteille oli teeman lisäksi myös sävy. ”Se oli äärimmäisen aggressiivinen”, hämmästelee Karisma. ”Lähes puolet moskeijaan liittyvästä palautteesta oli painokelvotonta, silkkaa rasistista vihapostia ja kiihottamista kansanryhmää vastaan. Ihan tällaiseen me emme ole tottuneet.”

Myös vapaa-ajattelijat suhtautuvat moskeijahankkeeseen kriittisesti etenkin yhteiskunnan rahoitustuen osalta. ”Islam on uskonto siinä kuin kristinuskokin, ei sen demonisointi ole missään tapauksessa tarpeen”, korostaa Karisma kuitenkin.

Karisma nostaa palautteista esiin myös piispa Irja Askolaan kohdistuvan kritiikin ja suoranaisen vihapuheen. Piispoista nimenomaan Askolan nimi nousi palautteissa esiin, vaikka hän ei ole aktiivisesti osallistunut keskusteluun moskeijahankkeesta. ”Netissä naisiin kohdistetaan usein paljon pahempaa kieltä kuin miehiin, ehkä tässäkin on kyse siitä”, Karisma arvelee.

Tilaa uskontodialogille

Kallion seurakuntapastori Marjaana Toiviainen näkisi kirkon mielellään osana hanketta. ”Voisimmeko mieluummin korostaa, että emme ole rahallisesti tai organisatorisesti missään yksittäisessä moskeijahankkeessa mukana, mutta rukoilemme muslimien uskonnonvapauden puolesta Suomessa ja Euroopassa ja toivomme, että he saavat parhaat mahdolliset tilat rukouselämänsä ja koko yhteisönsä hengellisen hyvinvoinnin edistämiseen?”

Vaikka joku kirkosta moskeijahankkeen vuoksi eroaisikin, Toiviainen ei pappina haluaisi sanoutua hankkeesta irti. Hän pelkää, että se antaisi islamofobisille ja rasistisille ideologioille tilaa kirkon toiminnassa.

Toiviainen muistuttaa uutisesta, jonka mukaan muslimit Yhdysvalloissa keräsivät rahaa rasistisissa tuhopoltoissa vahingoitettujen kirkkojen korjaamiseen: ”Minusta kristittynä se oli voimakas teko, ja myös Amerikassa se otettiin hyvin vastaan. Samanlaisen avun näkisin mielelläni tapahtuvan molempiin suuntiin.”

”Kirkko on siis muutakin kuin Kirkkohallituksen omat yksittäiset hankkeet”, muistuttaa Toiviainen. ”Kirkko esittelee usein ylpeänä Kirkon ulkomaanavun, Suomen Lähetysseuran ja Yhteisvastuukeräyksen kautta tehtyä työtä. Eivätkö sitä tee juuri kristityt ihmiset, eli kirkko? Jos kerran ulkoistamme ydintehtäviämme muualle, pitää silloin ainakin olla pokkaa seisoa niiden takana.” Toiviainen itse on juuri aloittanut FOKUS ry:n hallituksessa toimimisen.

”Olen etsinyt sitä paikkaa, jossa voin tehdä kirkkomme uskontodialogityötä, tavallisena kristittynä. En ole oikein löytänyt muuta paikkaa. Kirkkohallitus voisi informoida, että missä sitten – ellei Fokus ry:n kaltaisten toimijoiden parissa – on se paikka, jossa kirkko tekee uskontodialogista työtään ja tukee siinä seurakuntalaisia ja seurakuntia.”

Toiviaisen mukaan kirkko suurimpana uskonnollisena toimijana kantaa myös merkittävän vastuun uskonnonvapauden toteutumisesta Suomessa. ”On kirkon, meidän kaikkien seurakuntalaisten, vastuulla puolustaa myös muiden uskonnonvapautta. Meillä luterilaisina on siihen valtaa, näkyvyyttä ja resursseja.” Toiviainen näkee tässä myös mahdollisuuden kirkolliselle työlle. ”Nyt olisi hyvä hetki pohtia uskontodialogin mahdollisuuksia, niin kirkon työntekijöiden kuin seurakuntalaistenkin kannalta. Tärkeämpää kuin korostaa, ettei kirkko ole moskeijaa rakentamassa, olisi että kirkkona miettisimme mitä voimme tehdä muslimisisartemme ja -veljiemme hyvinvoinnin eteen Suomessa.”

Teksti: Samuli Suonpää

Täsmennys 23.7.2015: Seurakuntalainen.fi -verkkolehden päätoimittajan pyynnöstä artikkelia on täsmennetty maininnalla siitä, että Seurakuntalaisen juttu perustui Valomerkissä kesäkuussa julkaistuun artikkeliin.

Petri Karisma – ärsyttävän mukava mies – Kyyhkynen 2/2014

Kyyhkysen toimittajat lähtivät roustaamaan tyhmää vapaa-ajattelijaa. Metsään meni, kun vapaa-ajattelija ei ollutkaan tyhmä.

Ella:
Vapaa-ajattelijoiden liiton puheenjohtaja Petri Karisma meuhkaa Teemu Laajasalon kanssa Suvivirrestä Ylen taajuuksilla. Keskustelu kiertää kehää ja vaikuttaa muutenkin typerältä. Kuten vapaa-ajattelijat yleensäkin: jotain ihme elämänkieltäjiä, jotka vaihtavat raamattuja pornolehtiin kompensoidakseen vanhoja koulun uskonnontunneilta saatuja traumoja. Kun Samuli ehdottaa Karisman henkilöhaastattelua, kirjoitan paperille nokkelia kysymyksiä ja valmistaudun saivartelemaan. Ensimmäinen kädenpuristus Petri Karisman kanssa ehtii jo osoittaa minut vääräksi.Petri Karisma- kuva

Samuli:

Miksi, Petri?

Tämä oli se kysymys, joka minulle annettiin useaan kertaan kun kerroin, että aiomme haastatella Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtajaa. ”Miksi helvetissä se rähjää? Mitä sillä on kirkkoa vastaan? Kiusasiko uskonnonopettaja sitä?”

Saman kysymyksen Karisma kysyy minulta ja kirkolta: ”Miksi?” Ei sillä, että hän jotenkin pitäisi uskonnollisuuttani pahana asiana. Ei se häntä kiusaa eikä hän kehtaa sitäkään sanoa, jos pitää uskonnollisuutta tyhmänä. Mutta hän ei vaan tosissaan ymmärrä sitä. ”Miksi ihminen yhä olisi uskonnollinen kun ei siihen ole mitään tarvetta?”

Ella:

Petri Karisma on eloisa ja hyväntahtoinen ammattikoulun opettaja, kasvissyöjä ja eroakirkosta.fi-sivuston perustaja, jonka mielestä uskonto on ennen kaikkea yksityisasia. Samalla tavalla kuin seksuaalinen suuntautuminen, politiikka tai ammattiyhdistykseen kuuluminen. Julkisen sektorin, kuten koululaitoksen ei tule asettua minkään uskonnon puolelle. Kun niin tehdään, loukkaantunut vanhempi ottaa yhteyttä vapaa-ajattelijoihin. Siitä syntyy kantelu, kuten nyt tästä Suvivirrestä. Karisman mielestä vapaa-ajattelijat ovat ennen kaikkea ateistien etujärjestö: ”Ei me mitään vaadita. Me vaan halutaan olla samaa mieltä kuin laki.” Eikä lain mukaan ketään saa pakottaa harjoittamaan uskontoa omantuntonsa vastaisesti.

Mutta eikö tämä nyt mene Suvivirren kohdalla naurettavaksi hiustenhalkomiseksi? Mitä jos koulussa soitetaan vaikka Mikko Kuustosen Enkelit lentää sun uniin? Kyllähän siinäkin kristillisiä symboleja viljellään. Karisman mielestä asiassa ei ole mitään ihmeellistä. Populaarimusiikki viljelee kaikenlaisia kuvastoja ja sitä voi kuunnella kun huvittaa. Suvivirsi on kristilliseen jumalanpalvelukseen kuuluva osa, jonka aikana noustaan kunnioittamaan Jumalaa: ”Kyllä tyhmempikin tajuaa, mikä siinä on uskonnonharjoitusta.” Karisman mukaan kulttuuri ja uskonto ovat kaksi täysin erillistä asiaa, joista ensimmäinen tarkoittaa esimerkiksi kristillisten kirkkojen ihastelemista lomamatkalla Roomassa. Se siitä saivartelusta sitten.

Samuli:

Alan ymmärtää Karisman ajattelua. Karisma ei ole ylioppilas. Tie vei ammattikoulun kautta tuotantotalouden diplomi-insinööriksi. Sen jälkeen hän on työskennellyt miesvaltaisella alalla, miesten keskellä. ”No onhan siellä meillä ammattikoulussa pakko ottaa aika äijäasenne”, hän nauraa kun huomaa vahingossa kiroilleensa.

Ella:

Karisman puheessa vilahtelee jatkuvasti termi valistus. Lisäksi mies on tamperelainen diplomi-insinööri. Itse asiassa suuri osa vapaa-ajattelijoista tunnustautuu insinööreiksi. Vuonna 2003 perustettu eroakirkosta.fi lienee sekin eräänlainen insinöörityön taidonnäyte: ”Emmä tiedä, ehkä meillä insinööreillä on jotenkin samanlainen tapa ajatella asioita.” Olisiko tämä samanlainen tapa jonkinlaista kehitysoptimismia? Sitä Karisma ei suostu myöntämään, mutta puhuu samalla uskonnoista historiallisina vaiheina, jotka tulevat kuolemaan itsestään kun länsimainen sekulaariyhteiskunta kehittyy tarpeeksi pitkälle: ”Minä uskon että alunperin, tuhansia vuosia sitten ihminen oli animistinen ja eikös siitä sitten kehittynyt polyteismi. Monoteismissa on sitten enää yksi jumala ja minusta on ihan luonnollista että jumalien määrä laskee edelleen kohti nollaa.”

Karisma ei väitä mallia tieteelliseksi teoriaksi. ”Mutta on ihan luonnollista että ihmiskunta kehittyy.” Karisman maailmassa aatehistoriat seuraavat toisiaan marxilaisella vääjäämättömyydelllä. Samuli mainitsee marxilaisuuden, mutta sitä Karisma kavahtaa. ”Kommunismi olisi minulle samanlainen peikko kuin uskonnollinen totalitarismi. Mulle on tärkeää, että ihminen saa vapaasti olla oma itsensä. Myös oikeus yksityisyyteen on tärkeä.”

Samuli:

Karisman mukaan: ”Uskonto on ollut liian keskeisessä roolissa kansakunnan rakentajana.” Tuntuu jopa hämmentävältä kuulla uskontokeskustelun ykköskasvon sanovan: ”Minusta uskonto ei oikeastaan ole ollut kovin kiinnostava ilmiönä.”

Ella:

Teologisesta tiedekunnasta Karisma ei osaa sanoa oikein mitään, kun ei ole tutustunut aiheeseen. Mutta yliopistot saavat kuitenkin kovaa peukutusta. Mitä tahansa saa tutkia, kunhan lähtökohdat ovat tieteelliset. Lisäksi Karisma korostaa keskusteluyhteyden merkitystä. Vapaa-ajattelijat ovat tempauksillaan hakeneet median huomiota ja pyrkineet edistämään keskustelua. Nykyisin provokatiiviset keskustelunavaukset ovat vähentyneet, mediaa kiinnostaa muutenkin jo valmiiksi.

Samuli:

Suhde marxilaisuuteen tulee esiin uudelleen kun kysyn, mikä vapaa-ajattelijain toimintaa on viime vuosikymmeninä aktivoinut. ”No vuoteen 1991 oli oikeastaan yhteinen sopimus, ettei keikuteta venettä.” Kodin, uskonnon ja isänmaan kolmiyhteyttä tarvittiin, kun rajan takana vaani ”se vanha vainooja, kavala kauhea”.

”YYA-Suomessa ja kylmän sodan pelon ilmapiirissä, kun Neuvostoliitto oli vahvoilla, ei täällä uskallettu instituutioita arvostella. Vasta nyt on muutaman vuoden ajan oltu itsenäisiä: nyt ei tarvitse turvata mihinkään. Neuvostoliitto oli arvaamaton, ehkä se saattoikin olla ihan hyvää politiikkaa. Nyt Suomi on toinen.” Nyt Suomessa on paremmin tilaa vapaa-ajattelulle. Nyt voidaan puhua uskonnosta julkisessa tilassa, kirkon roolista ja siitä suvivirrestäkin.

Mutta miksi, Petri? Sitä sä et vielä kertonut. ”No kun tää on oikein, tää meidän työ. Tämä on tärkeää. En minä kenenkään uskonnollisuutta halua vähentää”, hän vastaa. ”Mutta tässä maassa pitää olla tilaa elää uskonnottomastikin – tai kertomatta mitään uskonnollisuudesta. En minä yritä maailmaa muuttaa, minä haluan että täällä noudatetaan lakia. Se on vapaa-ajattelijoiden tavoite.”

Karisma ei lopultakaan halua selittää tarkemmin, rautalangasta hän ei väännä. ”Tajuathan sinä itsekin.”

Ja tajuanhan minä, totta puhuen.

Karismajuttuun kuvitusta.

Kai Sadinmaa: Petri Karisma on nasaretilaisen asialla

Ella:

Keskustelua olisi voinut jatkaa ties kuinka kauan, mutta Karismalla on jo kiire toisaalle. Karisma vaikuttaa tyytyväiseltä ja huikkaa vielä ovelta, että kaikesta on tärkeää voida keskustella. Sitä ei lähtökohtaisesti vapaa-ajattelijalta odottanut.

Teksti: Ella Luoma ja Samuli Suonpää

Haastattelu on julkaistu ensimmäisen kerran Kyyhkysessä 2/2014