Pyhän yhteyteen

Mitä on parisuhde ilman yhteistä pyhää? Uskonnottomankin pyhä, se mihin hän elämänsä perustaa, elää hänessä läpikotaisin. Eroavat pyhät saavat luottamaan siihen, että koko persoonan rakastaminen tarkoittaa myös hänen pyhänsä vastaanottamista.

Pitäisikö meidän käydä se keskustelu?

”Niin kauan kuin olen asiaa ajatellut, niin minulla ei ole ollut mitään omaa uskoa”, Sami kuvaa. Uskonnollisen uskon puuttuminen ei kuitenkaan tee hänestä ei-hengellistä ihmistä. Päinvastoin – Samilla on voimakas tarve etsiä elämässä merkityksiä: ”Minulla on kahdeksan vuoden elämänjakso, jolta en muista juuri mitään. Sen jälkeen havahduin, etten tunne itseäni, tiedä missä pisteessä olen tai mihin pisteeseen haluaisin päästä. Sitä kautta on muodostunut tämä merkityksen hakeminen.” Hän määrittelee itsensä ateistiksi, joka kuuluu mielellään evankelis-luterilaiseen kirkkoon kannatusjäsenenä. Hän kokee itsensä vieraaksi joulukirkossa, mutta arvostaa kirkon yhteiskunnallista työtä. Kia taas on löytänyt samasta kirkosta niin hengellisen kodin kuin sosiaalialan työpaikankin. Vaikka hän pyrkii elämään kristityn identiteettiään todeksi työnsä kautta, hän on kiitollinen siitä, että kotioloissa hän ei ole ensisijaisesti ”se kristitty”.

Kuva1

Niin Samin nauravan Buddhan patsaalla kuin Kian kristillisellä rukousnauhalla on paikkansa.

Aivan seurustelun alkuvaiheessa Sami kysyi Kialta, pitäisikö heidän käydä ”se keskustelu” uskosta. ”Se oli siinä sitten. Käytännössä keskustelu loppui siihen”, Kia naurahtaa. Samin mukaan rauhanomainen yhteiselo onnistuu, kun kumpikaan ei eristä toista elämästään erilaisen vakaumuksen takia tai koe painetta muuttua suhteen takia. ”Ei tästä konfliktia saa tekemälläkään”, hän toteaa. Niin erilaisuus kuin samanlaisuus saavat olla suhteessa totta. Sami ja Kia ovat tuoreita vanhempia, joille lapsen kastaminen merkitsi tahtoa luoda yhteinen muisto ja merkitys elämän käännekohdassa. Tämä tahto oli suurempi kuin esimerkiksi se seikka, ettei Sami pysty suhtautumaan kastetilanteessa luettuun Raamattuun millään tasolla Jumalan sanana tai hyväksy asioiden perustelemista sillä. Kialle on tärkeää välittää lapselle kristillistä traditiota esimerkiksi iltarukouksen kautta: ”Että lapsi olisi nähnyt, mitä kaikkea on ennen kuin päättää kuulua tai olla kuulumatta mihinkään.” Sami kunnioittaa lapsen oikeutta etsiä elämänsä merkityksiä monesta paikasta, myös evankelis-luterilaisesta kirkosta.

Samin ja Kian vaalimat lapsenkasvatuksen periaatteet valottavat niin ikään heidän parisuhdettaan. Sami korostaa perusturvan merkitystä, ja Kia muistelee kotikaupunkinsa nuoren seurakunnan tunnuslausetta ”Jumalan armosta olen mikä olen”. Kirkon ylläpitämä traditio tuo molemmille turvan tunnetta elämässä, vaikka toinen heistä perustaa tradition olemassaolon yliluonnolliselle pohjalle ja toinen ei. Molemmat ovat kiinnostuneita toistensa kokemuksista ja ajatuksista, eivätkä siedä fundamentalismia. Mutta vaikka jakaminen on tärkeää, kummallakin on tarve jättää henkilökohtaista tilaa omalle hengellisyydelleen. Kaikkia oman katsomuksen yksityiskohtia ei tarvitse arjessa tietoisesti sovitella yhteen puolison katsomuksen kanssa. ”Erilaisuutemme sopivat yhteen tosi hyvin. Kaikki vain menee”, Kia kuvailee. Samille tämä näkyy yhteiselon helppoutena: ”Kai minun on vain niin hyvä olla sinun kanssa.”

Perheen kotona niin Samin leveästi naurava Buddha -patsas kuin Kian kristillinen rukousnauha saavat olla ja henkiä jääkaappimagneetin ”Sole niin justhiinsa” -tekstin sanomaa. Huumorista huolimatta kummankin puolison hengellisyys otetaan tosissaan. Uteliaalla ateistilla on oikeus hakea merkitystä ja kristityllä luottaa Jumalaansa.

 

Kaikesta mennään läpi

”Kulttuuriero on arjessa koko ajan läsnä”, toteaa vapaamieliseksi muslimiksi itseään kuvaileva Jasper. ”Olen Miran vastakohta. Uskon Jumalaan ja kuoleman jälkeiseen elämään, mutten harjoita uskontoa.” Avopuoliso Mira määrittelee itsensä ateistiksi. Suhteen alkuvaiheessa uskontoa tärkeämpää oli kuitenkin tutustua ihmiseen. ”Päätin, että kaikesta mennään läpi, vaikka välillä onkin haasteita”, Mira kertoo. Kompromisseja molemmat joutuvat tekemään. ”Emme syö sianlihaa, ja olen vähentänyt alkoholin käyttöä”, kertoo Mira. ” Teen sen osin Jasperin takia, mutta kyseessä on oma päätös.”, hän sanoo. ”Siihen on ollut haaste tottua, että naiset ja miehet ovat eri puolilla esimerkiksi moskeijassa. Myös kyläillessä heidän oletetaan viettävän aikaa erillään”, hän kertoo. ”Tosi paljon tämä on kasvattanut, olen joutunut miettimään omia arvojani ja oppinut paljon uutta. Uskontoa vaikeampaa on ollut kieli- ja kulttuuriero.”

Islamin tavan mukaista ei ole, että pari elää yhdessä ennen avioliittoa. Sitoutumisen merkiksi on tehty väliaikainen aviosopimus. ”Sopimus tehtiin tosi varhaisessa vaiheessa, se oli jännittävää”, kertoo Mira, ”se on lupaus olla yhdessä. Tässä kulttuurissa on tabu, että syntyy äpärälapsia.” Jasper kuvaa sopimusta varmistukseksi, ”ettei kumpikaan ole suhteessa vasten tahtoaan”. Pari juhlii islamilaisia juhlia Jasperin vanhempien luona. ”Kyse on enemmän perinteestä, vaikka uskonto onkin syy juhlaan”, Jasper sanoo ja vertaa juhlia maallistuneeseen joulun viettoon. Jasperin suvulle ei ole kerrottu, että Mira on ateisti. ”Miksi turhaan tuoda asiaa esille, jos ei ole tarvetta?” pari kysyy. ”Kyllä he ymmärtäisivät nyt, kun tuntevat jo Miran.”, Jasper toteaa.

Välillä on väitelty, mutta hyvässä hengessä. ”Ennen olin radikaalimpi, mutta Jasper on auttanut hyväksymään muiden mielipiteitä. En ole välttämättä oikeassa, enkä sulje pois vaihtoehtoa uskoa”, Mira pohtii. Myös Jasperin mukaan keskustelu on avannut uusia näkökulmia. ”Lopputuloksena olemme aina Jumalan olemassaolosta eri mieltä, mutta väitteleminen tekee hyvää”, hän toteaa. Jasperin mielipide homoseksuaalisuudesta on muuttunut. ”Islamin lähtökohdasta olen ajatellut, että nainen ja mies on luotu yhteen. Keskustellessa olen alkanut miettiä, että jotkut on ehkä tarkoitettu elämään samaa sukupuolta olevan kanssa. Voin ymmärtää erilaisuutta.”

Iltaisin Mira ja Jasper lukevat toisiaan sivistääkseen Koraania ja Raamattua. ”Puhumme, jos kirjat ovat ristiriidassa keskenään”, Jasper kertoo. Hän on yllättynyt, kuinka eri tavalla esimerkiksi Abraham kuvataan Koraanissa ja Raamatussa. ”Koraanissa profeetat on kuvattu kauniisti, Vanha testamentti on joskus vähän härski”, Mira selittää. Hän on ihmetellyt, miksi Koraanissa käsketään vuorotellen tappamaan ja kunnioittamaan elämää. On syntynyt hyvää dialogia, molemmat nyökyttelevät.

Ateistin ja muslimin parisuhdetta kannattelevat yhteiset perusarvot. ”Tasa-arvo ja hyväksyntä, semmoinen, ettei oteta liian vakavasti”, tiivistää Mira. Jasperille on tärkeää, että Mira hyväksyy muita näkökulmia, eikä vastusta uskontoa. Miraa helpottaa Jasperin ja tämän suvun vapaamielisyys: esimerkiksi huivia hän ei suostuisi käyttämään. Usein luullaan kaikkien muslimien harjoittavan uskontoaan identtisesti tai ateistien torjuvan muita katsomuksia. Hengellisyyden rajat ovat kuitenkin tätä luuloa avarammat.

Haastateltavien nimet on muutettu.

Teksti: Tiia Orpana ja Emilia Kallioniemi

Kuva: Tiia Orpana

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *