Iso pyörä -projekti ja organisaatiouudistus puhuttavat keskustakampuksella: millainen on teologisen tiedekunnan tulevaisuus? Kyyhkynen etsi saman pöydän ääreen teologeja ja humanisteja keskustelemaan opiskelijaidentiteeteistä, niiden eroavaisuuksista ja yhtäläisyyksistä.
Metsätalo on varma paikka tavata humanisteja. Germaanista filologiaa opiskelevat Soile ja Sonja sekä saksan kääntämistä opiskeleva Niklas vastaavat haasteeseen pohtia teologin ja humanistin välisiä eroja.
“No, teologia liittyy vahvasti uskoon”, sanoo Soile.
“Mutta voihan joku uskoa vaikka saksan kielioppiin?” heittää Sonja.
“Mun mielestä teologia on liian laaja ollakseen osa humanistista tiedekuntaa”, Niklas arvioi. Hän lisää teologian olevan selkeä kokonaisuus omana alanaan. Fuksien mielestä kysymys on sen verran kimurantti, että se vaatii syvällistä pohdintaa.
Kolmannen vuoden teologin Aleksi Leppäsen mielestä teologius on ennen muuta identiteetti.
“Tieteen metodit tai pyrkimykset eivät poikkea juurikaan esimerkiksi humanistisista aloista, toki näkökulma- ja fokuseroja löytyy”, B2-linjalla ja systemaattista teologiaa opiskeleva Aleksi toteaa.
“Teologius määrittyy enemmän sen kautta, miten itsensä asemoi suhteessa tieteen tavoitteisiin ja koulutuksen päämääriin. Tosin teologin identiteettejäkin on erilaisia, riippuen ideologisesta taustasta ja siitä, mihin tutkinnolla tähtää.” Aleksi uskoo, että opinnoissaan papillisesti orientoituneet identifioituvat vahvimmin teologiuteen.
Pappeutta ja tuohivirsuja
Jos teologeihin kohdistuu stereotypia pappisurasta, kohdistuu kansatieteeseen mielikuva tuohivirsuista. Tätä mieltä on kansatieteen fuksi Mikael Myllykoski. Hän kuvailee tähänastisia opintojaan varsin metodologisiksi.
“Erottavana tekijänä voitaneen sanoa, että teologeilla on selkeitä ammattikuntia, kuten pappi ja opettaja. Humanistien työllistyminen on kenties enemmän hämärän peitossa. Työpaikka voi löytyä virastosta, järjestöstä, taide- tai kulttuurialalta…” hän listaa.
A2-linjalla kolmatta vuotta kirkkohistoriaa lukeva Katri Malmi arvelee kilpailevansa samoista työpaikoista humanistien kanssa.
“Teologian opiskelusta kertominen hämmentää usein ihmisiä. Sitä ei osata asemoida suhteessa muihin tieteisiin”, yleistä valtio-oppia ja Lähi-idän tutkimusta sivuaineena opiskeleva Katri kertoo.
Mikaelin mielestä teologisella tiedekunnalla on oma perusteltu paikkansa jo historian perusteella.
“Suomen menneisyys on vankasti kristillinen, ja kirkko ja valtio tekevät yhä paljon yhteistyötä”, hän pohtii.
A1-linjalle suuntaava teologian fuksi Toni Mäkelä puolestaan arvelee, että pappislinjan näkökulmasta humanistinen tiedekunta teologian opiskelulle olisi varmasti keskustelua herättävä.
Nelikko heittää keskustelussa ilmaan myös kysymyksen, onko yliopisto se paikka, jossa papeilta edellytettävä koulutus järjestetään. Aleksi ei periaatteessa koe teologian ja humanististen tieteiden toimintaa saman katon alla ongelmalliseksi.
“Toki itsenäisen tiedekunnan menetys vähentäisi opetus- ja tutkimusresursseja.”
Jumala ja ihminen
Toni toteaa, että lähtökohtaisesti humanistisessa ja teologisessa tiedekunnassa liikutaan eri tasoilla.
“Humanismin keskiössä on ihminen, teologiassa Jumala. Näitä kahta ei voi vertailla keskenään. Kysymykset Jumalasta ovat todella suuria ja tulevat lähelle ihmistä. Aihetta on pohdittu kautta ihmiskunnan historian”, hän miettii.
Katri muistuttaa, että eri tiedekunnissa puhutaan eri käsitteillä.
“Esimerkiksi eksegetiikka on selvästi erottava oppiaine humanistisiin verrattuna.”
“Humanisteilla ei tosiaan ole tieteellistä faktiota, joka keskittyisi vaikkapa Sinuhe Egyptiläiseen”, Mikael heittää.
Aleksi muistuttaa, että osa teologeista on mahdollisesti orientoitunut kristillis-kirkollisesti.
“Toki on huomattava, ettei monilla teologeilla ole tällaista taustaa. Siispä sanonkin, että eroa ei valtavasti olekaan; kysymys on jälleen identifioitumisesta.”
Keskustelu on lipumassa suuntaan, jossa humanistien ja teologien välille löytyy enemmän yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä.
“On rakentavampaa etsiä dialogia kuin eroavaisuuksia”, Katri summaa.
Toni arvioi, että kasvava monikulttuurisuus koskettaa kaikkia opiskelijoita.
“Myös humanistit tarvitsevat tietämystä uskonnoista.”
Aleksi lisää, että humanistisella näkemyksellä on oma tärkeä tehtävänsä tieteen ja sivistyksen kentällä.
“Kenties juuri humanististen tieteiden keskeinen tehtävä on kulttuurin ja sivistyksen tunteminen ja ymmärtäminen.”
Teksti: Sara Vainikka
