Filosofin peukalo – Kyyhkynen 1/2011

 

Tässä numerossa on puhuttu paljon peukalosta. Kyyhkynen halusi selvittää, mitä peukalo pohjimmiltaan merkitsee ja kysyi asiaa helsinkiläiseltä filosofilta, Jarkko S. Tuusvuorelta, jolla on tekeillä filosofinen kirja käsistä.

  1. Mistä kirjaprojektissasi on siis kyse?

Ajatus on vanha ja yksinkertainen. Niin vanha, että on vaikea muistaa, mistä tietystä herätteestä tai mistä kaikesta se kumpusi. Erinäisistä maalauksista, runoista, valokuvista, elokuvista, urheilutapahtumista, töistä, vammoista, kosketuksista ja sanoista. Jo yli kymmenen vuotta on ollut määrä laatia yleinen tietokirja käsistä ja kädellisyydestä. Kaikkea toisarvoista on pukannut väliin. Monien käänteiden jälkeen alkaa hahmottua kokonaisuus, jossa pitäisi olla yleistajuisessa muodossa kaikki tähdellinen kädestä ja käsivarresta rakenteineen, toimintoineen ja historioineen. Paitsi itse tunto-, tarttumis-, tutkimis- ja tutustumiselin, pääosassa on käsi- ja käsittelemisperustainen tapa käsittää. Rikostoverina on anatomian emeritusprofessori Risto Santti.

  1. Millaisia mielteitä sanapari “peukku pystyyn” herättää?

Benignejä. Koko skaPeukaloalalla pystybaarista pystypianoon pystyys on hyvää, kunhan vain ei tie nouse siihen asentoon. A propos, haikeaa on liftaamisinstituution näivettyminen. Omaan gestiikkaan peukalon kohottelu ei ole kuulunut vähiin aikoihin, vaikka joskus tuli kyllä suosittua naksautuslähtöistä kaiken oukeijaamista ponkaisevalla peukalolla. Sen sijaan peukun pitäminen toisen puolesta lukeutuu tukitoimista luovuttamattomimpiin. Teemanne on siis mitä keskeisin. Sen fokuksessa oleva ele on täyteläisen taitamisen riemuvoitto väkivallasta, kun erektiivinen peukalo ottaa varmana mutta villinä etäisyyttä nyrkistä.

  1. Mitä peukalo merkitsee filosofille?

Ensinnä sitä, että se on ja ei ole sormi. Ei nimettömälläkään ole suomessa sorminimeä, ei mitään nimeä, mikä jo huutaa uutta teemanumeroa. Silti se on enemmän sormi kuin peukalo, joka on muitten sormien muodostaman hajanaisen hallituksen paksu oppositio. Kaikki keittyy alas sormeilun ja peukaloinnin eroon ja yhteyteen. Näppinsä polttavalla ei peukalo edes kärvähdä. Toisekseen peukalo kuulostaa kummalta, joltain onkalon ja astalon akselille kuuluvalta. Ja lopulta: näyttäähän se, sub specie aeternitatis, huvittavalta.

“Kaikki keittyy alas sormeilun ja peukaloinnin eroon ja yhteyteen.”

  1. Voisiko peukalo olla parempi kuin muut sormet?

Moraalisessa mielessä peukalot tunnetaan jonkin verran muuta digitustoa siveämpinä, mutta hairahtuessaan tahi turmeltuessaan koko joukon riettaimpina, jopa keskisormea, obscenusta, irstaampina. Olisi kuitenkin hyvä, jos pätisi peukalosääntö, jonka mukaan yläraajan rakastettaviin ekstremiteetteihin ei sentään lähdettäisi etiikkaa sotkemaan ilman pakottavaa syytä. Peukalon mahdollista paremmuutta on paras tarkastella ulkomoraalifilosofisesti. Ylivertaisia havainnoitavia ovat tilanteet, joissa joutuu pitelemään tai kantamaan yhtaikaa hyvin monia erimuotoisia ja -painoisia tavaroita: taakan jyvitys käden viiden haarauman kesken käy lähes itsetoimivasti, ja kun homma on hyppysissä, kaikki kymmenen eivät mahdu podiumille kansallislaulua kuulemaan. Peukalo on pätö esimerkiksi ison haavan tukkimisessa. Ja raa’assa voimassaan – kannattaa ihastella peukun jylhää tyveä – peukalo pystyy myös viehkouteen ja tismallisuuteen. Mutta sopuisuus hansikkaan sisällä perustuu viisikantayhteistyöhön, eikä rankijärjestys taikka hierarkkisuus, jollei täysi anarkkisuuskaan, ole kädelle tunnusomaista.

  1. Mikä on peukalon rooli ihmisyyden kannalta?

Ennen muuta se sanoo, ihminen on eläin. Kädellisyys on ihana asia ja kädellisyys kauneinta lahkolaisuutta. Eläimyys on aseistariisuvinta ihmisyydessä. Lisäksi kai ihmispeukku mahdollistaa täydessä vastasormisuudessaan muitten kädellisten käsiin verrattuna monipuolisemmat tekemiset, jotka voidaan palauttaa kahteen päämuotoon: tarkkuus- ja voimaotteeseen. Kuten neuvokkaimmat primatologit tapaavat sanoa, ihmiskäsi on erikoistunut olemaan erikoistumatta. Tästä ei pidä riehaantua palauttamaan ’kulttuuria’ ’luontoon’ tai ’sosiologiaa’ ’evoluutiobiologiaan’. Suositeltavaa sen sijaan on joskus muistuttautua

siitä, että ihmisyhteiskunnat ja -ajattelu, ja viime kädessä ihmiselimistön nykymuotokin, ovat syntyneet yhteistoiminnasta ja vuorovaikutuksesta ympäristön kanssa. Ja että kädellisten

tapa toimia ja vuorovaikuttaa on käsipohjainen ja käsikeskeinen.

  1. Mitä neuvoja haluaisit Kyyhkysen lukijoille antaa?

Seuratkaa peukaloitanne ja etsikää nuuskakuoppalihaksenne

Teksti: Antti Virnes

Jarkko S. Tuusvuori julkaisi yhdessä Risto Santin ja Martin Paneliuksen kanssa  Käsikirja-nimisen teoksen vuonna 2013 (Teos).

Artikkelit