Elämäni ryhmämatkalla

Viimeinenkin matkaaja saapui lentokoneeseen, ja koko ryhmä huokaisi helpotuksesta. Frankfurtiin jääminen oli ollut muutamasta minuutista kiinni. TYT:n vuoden 2014 opintomatkan viimeinen lento oli alkamassa, eikä ensimmäistä kertaa koko viikon aikana mikään voinut enää mennä vikaan. Nyt oli matkanjohtajankin helppo hymyillä.

Alusta asti oli selvää, että Transilvanian kiertomatkan onnistuminen selviäisi vasta kohteessa. Reitissä oli yhä monta kysymysmerkkiä, eikä matkatoimisto ollut vastannut yhteydenottoihini bussikuskin kielitaidosta. Lopulta yhteisiksi kieliksemme jäivätkin epämääräiset käsieleet, yksittäiset italian kielen sanat ja turistioppaan liitteestä löytyvä suomi-romania sanasto.

Matka taittui bussilla ajaen.

Matka taittui bussilla ajaen.

Koko viikon aikataulu meni uusiksi ensimmäisenä iltana kuskimme ilmoittaessa, ettei viimeiselle ajopäivälle kaavailtua reittiä pysty kulkemaan. Pikaisessa paniikkipalaverissa rakensimme koko matkan raamit uudelleen. Mukanaolijoiden tulostamat reissuaikataulut muuttuivat puhtaan viitteellisiksi ja pahimmillaan tarkastimme pysähdyspaikat edellisenä iltana googlesta. Kerta toisensa jälkeen saimme kuitenkin kaiken kuulostamaan vakaalta ja huolellisesti suunnitellulta.

Ryhmäämme ei kuulunut yhtään Romania-asiantuntijaa, vaan matkaoppaana toimi vuorotellen jokainen seurueen jäsen. Viikon aikana kuulimme esitelmiä esimerkiksi Romanian vaiheista toisen maailmansodan aikana, goottilaisesta kirkkoarkkitehtuurista, uniaattikirkosta, uuszalmoksianismista, sekä siitä oliko Romania valmis EU:n jäseneksi. Kohteena Romania jaksoi yllättää kerta toisensa jälkeen positiivisesti. Katseltavaa riitti Etelä-Karpaattien päätähuimaavien maisemien lisäksi kauniissa kaupungeissa, jylhissä linnoissa ja mahtavassa määrässä eri kirkkokuntien kirkkoja, joita maan värikäs historia on jättänyt jälkeensä keskiajoilta aina nykypäiviin asti.

Näkymä Sibiun luterilaisen katedraalin tornista

Näkymä Sibiun luterilaisen katedraalin tornista

Näistä yksi – Sibiun kaupungin luterilainen katedraali – oli remontin vuoksi suljettu alttarin kuoriosaa lukuun ottamatta. Käskyjä ja kieltonauhoja uhmaten päätimme matkatoverin kanssa tutkia koko aution ja auki revityn kirkon läpikotaisin. Huteria puuportaita pitkin nousimme 1500-luvulla valmistuneen katedraalin yli 70 metrin korkuiseen kirkontorniin, jossa ei jätöksistä päätellen ollut viimeisten vuosikymmenten aikana käynyt muita kuin puluja. Kyseessä oli aivan mielettömän hieno kokemus. Tiesin, ettemme olisi saaneet olla siellä. Olo oli kuin seikkailuelokuvan aarteenetsijällä.

Brasovian kaupungintalon kulmilla

Brasovian kaupungintalon kulmilla

Paras muisto matkalta on kuitenkin yöltä ennen kotiinlähtöä. Bukarestin baarikaduilla saadun spontaanin idean seurauksena, lähdimme pienellä porukalla etsimään, kaupungin pimeitä katuja pitkin, vihaisia kulkukoiria väistellen, Romanian entisen diktaattorin, Nicolae Ceausescun palatsia. Superlatiiveja hivelevä rakennus oli aamuneljältä valaistu hennon oranssilla valolla. Puiston kaiteella istuessa, Euroopan kommunismivallan kirjaimellisesti suurimman muistomerkin edessä, otin matkakaverien kanssa huikan oluesta, kertasin mielessäni koko mahtavaa vietettyä viikkoa ja totesin että oli erinomainen idea lähteä tänne. Parasta oli juuri nyt.

teksti ja kuvat: Lauri Savonen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *